Ymmärtääkö työnantaja, että työntekijälle perhe on tärkeämpi kuin työ?

Niin, entä sitten?

Työnantajallillakin voi olla perhe joten mistä moinen ajatus etteivät ymmärtäisi?

Meillä on typerä pomo, mutta sen verran hänellä on itsesuojeluvaistoa, ettei ala urputtaa siitä, jos joku jää perhevapaalle tai sairastuneen lapsen kanssa kotiin. Kunnan hommissa ollaan ja lain mukaan mennään.

Terveysasiaa eivät ainakaan ymmärrrä. Työolot saisi helposti paremmiksi, mutta ei laiteta esim ilmastointia kuntoon, koska se maksaa. Mieluummin sairastutetaan työntekijät.

Melkein kaikilla on jonkinlainen perhe, mutta silti ihmisen on hoidettava työnsä. Sitä työpaikkaakaan ei kohta ole, jos työntekijät vain hoitavat perhettään ja jättävät työt tekemättä.

Vierailija kirjoitti:

Terveysasiaa eivät ainakaan ymmärrrä. Työolot saisi helposti paremmiksi, mutta ei laiteta esim ilmastointia kuntoon, koska se maksaa. Mieluummin sairastutetaan työntekijät.

Teidän täytyy laskea paperille työantajalle arvio, mitä maksaa korjaus kontra työntekijöiden jatkuvat poissaolot. Kyllä ne rahan päälle ymmärtää...

Vierailija kirjoitti:

Melkein kaikilla on jonkinlainen perhe, mutta silti ihmisen on hoidettava työnsä. Sitä työpaikkaakaan ei kohta ole, jos työntekijät vain hoitavat perhettään ja jättävät työt tekemättä.

Työpaikkoja saa aina uusia. Rakkaita ei niin helposti.

Tottakai ymmärtää. Ymmärtää myös sen, että perheen hyvinvointi edellyttää yleensä ainakin jonkin verran rahaa ja juuri sitä varten käydään töissä. 

Jos työnantaja ei tuollaisia asioita ymmärtäisi, niin hän ei myöskään ymmärrä sitä, että se burnoutissa oleva työntekijä ei ole kovin tuottelias työntekijä...

Työnantaja ajattelee yrityksensä hyvinvointia. Työntekijä palkkapussiaan, itseään ja perhettään.

Työnantaja haluaa, että työntekijä on terveenä, toimeliaana ja tuotteliaana töissä jokaisena työpäivänä. Lepoa varten ovat vapaapäivät ja vuosiloma.

Työntekijän mielestä työntekijällä pitäisi olla oikeus toimia kuten tahtoo tietyissä tapauksissa, kuten lapsen tai muun omaisen sairaus jne. (Esim. oma työkaverini tuli aina myöhässä töihin (ei mitään lupia ollut työnantajalta) koska piti kuskata siskonsa lapsia hoitoon tai jäädä niitä hoitamaan,. Ei näin!) Ja onhan nykyään hyvin järjestetty lapsen sairauden takia töistä poissa oleminen.

Näitä asioita säätelevät työehtosopimukset ja lakipykälät. Voihan sitä alkaa itsenäiseksi yrittäjäksi ja kokea millaista se on, kun porukkaa poistuu paikalta milloin minkäkin festarin tai kaljakellunnan takia, ja ehkä tuo jotain lääkärintodistuksia, ehkä ei. Tupakkatauoilla juorutaan jossain rakennuksen nurkalla mielin määrin, ja kahvilla santsaillaan reilusti kelloon katsomatta. Työnantaja kun on aina se riistäjä, joka repii lihat luista.

Kannattaa miettiä miksi haastatteluissa kysellään juuri niitä tiettyjä asioita. Työnantajalla kun pitää olla oikeutensa valita juuri se sopiva työntekijä. Perheetön uratykki lie se paras. Vaarana on tietty, että sellaisen on kovin helppo vaihtaa maisemaa.

On todella vttumaisia työnantajia, kuten työntekijöitäkin. Kaksi aivan erilaista tahoa ja suuntaa. Lusmuja kieroilijoita on molemmissa. Vaikeaa on näiden harmoninen kohtaaminen.

Vierailija kirjoitti:

Työnantajallillakin voi olla perhe joten mistä moinen ajatus etteivät ymmärtäisi?

Lähiesimies (pienten lasten vanhempi) ymmärtää, siitä seuraava porras (lapseton uraorientoitunut) ei sitten alkuunkaan.

Eiköhän jokainen ihminen ymmärrä, että perhe on viime kädessä tärkeämpi kuin työ ja pitääkin olla. Mutta välttämättä ei aina riitä ymmärrystä kaikelle, millä tavalla tämä asia kenenkin elämässä ilmenee, eikä tarvitsekaan riittää. Jos töissä aikoo käydä, niin se työ ei voi olla aina ja kaikissa tilanteissa se viimeinen asia tärkeysjärjestyksessä, vaan työnantajan pitää voida luottaa siihen, että työt pääsääntöisesti tulevat tehdyksi.