Mitä tehdä kaverin kanssa, joka puhuu ja kertoo vain itsestään...

Ongelma ei minulla ainakaan ole siinä, etten olisi kiinnostunut toisten asioista. En vain osaa ilmaista sitä. Minusta tuntuu typerältä vastata vaikkapa mielenkiintoa uhkuen -ahaa, ja mitäs sitten teitte jos ystävä sanoo vaikka, kävimme äsken Raksissa syömässä. Päädyn yleensä pohtimaan millaista ruokaa siellä on tai jotakin yleistä. En vaan hallitse sitä, miten saisin johdettua asian ystääni. Eikä hän näytä myöskään ymmärtävän jatkaa tarinointiaan jos vain hymähdän.

missä kamu kertoo käyneensä.. Eihän kaikesta tarvitse tosiaan intoa puhkuen olla kiinnostunut.



Mutta ei esim. näin:



- Kävin isääni katsomassa, on ollut aika sairas.

- Hmh. Me käytiin tos tyttöjen kanssa uimassa, kiva tuo kylpylä. Kirsikin ois lähteny mut sille tuli plaaplaaplaa..



Siis tuossa voisi sanoa vaikka että jaa, mikä isällä on. Jos aihe tuntuu arkaluontoiselta, esim. tuollainen sairausaihe eikä tiedä, miten kysellä, voi kuunnella, haluaako naapuri tms. kertoa lisää.

En ole mielestäni mikään kauhea pälättäjä, mutten halua myöskään tivata ihmisiltä liikaa heidän yksityisasioistaan. Kyselen ympäripyöreitä ja kuuntelen, mutta jos huomaan, ettei toinen jatka puhumista, niin alan kertomaan jotain omasta elämästäni (toisten elämästä kertominenhan olisikin juoruilua...).

Ja todellakin, ei ole parantanut tyyliään vuosien saatossa vaan pahentanut, ikää tällä hetkellä sellaiset 75v!

Äiti on kaikki vuodet (ovat kouluaikaisia tuttuja) kuunellut häntä, on lohdutellut jos liitossa mennyt honosti, on kuunellut lapsen elämää, lapsen lapsen elämää jne. Jos joskus äiti yrittänyt heittää sinne väliin jotain meistä, niin hups kummini sanookin siinä vaiheessa, että nyt en ehdi enempää jutella, heippa. Tai jos äitini on kertonut sairauksistaan niin eihän ne ole mitään, mutta tietäisitpä kuinka hänellä!

Ole tarkkana ja kuuntele itseäsi. Heti kun alkaa liikaa ahdistaa pistä poikki ja pidä välimatkaa. Jos olette hyviä ystäviä, niin jatkat taas omien voimiesi mukaan. Mitään kiiltävää kruunua ei tuollaisten ihmisten kuuntelemisesta saa.



Itse olen tästä oppinut, että jonkinlaisen persoonallisuushäiriöisen ystäväni kanssa pidän juuri niin paljon välimatkaa kun itsestä tuntuu hyvältä. Missään tapauksessa en aio tuhlata määrättömästi aikaani hänen kuuntelemiseen kun se ei ole vastavuoroista.

Vähän niinkuin ristisanatehtäviä oppii tekemään niin myös vuorosanoja eri tilanteisiin oppii keksimään nopeammin. Ja juuri sellaisia yleisluontoisia, joihin toinen voi vastata tai vaihtaa aihetta.



[...:

"Meidän Antti on kova saunomaan vaikka on vasta kaksi, niin me sitten saunotaan joka päivä mökillä."



-Käyttekö myös uimassa joka kerta? tai

-Ai niin kova saunomaan! Toiset lapset ei siedä kuumaa ollenkaan ja 2v on tosiaan aika pieni. Kylläpä teillä on oikea saunapoika...



"Mulla sitten alkoi jo työt, Jussi ja lapset on vielä viikon lomalla."



-Meinaavatko olla kotona vai lähtevätkö mökille/mummolaan? tai

-lapset menevät sitten jo viikon päästä hoitoon? meinaako Jussi käydä yhtään päiväkodilla ens viikolla? tai

-No miltäs ne työt tuntuivat taas loman jälkeen?



"Mies ei halua tulla mun perheen luo, enkä mäkään käy koskaan hänen vanhemmillaan."



-Onko siihen joku syy, vaan muutenko vaan ei kiinnosta? tai

-Mun isä ei koskaan lähtenyt äidin vanhemmille. Ja sellaista se vaan oli, ei siitä näyttänyt ainakaan ketään kärsivän.



"Tällainen tämä uusi asunto nyt sitten on."

[/quote]

- Onnea nyt uuteen kotiin! Oletko jo kotiutunut?

-Jouduitteko tekemään remonttia ennen muuttoa?

-Oletko jo törmännyt uusiin naapureihin, minkälaisia ne on ?

-Missä teillä on nyt lähin kauppa/koulu jne



jne jne

Mulla sama ongelma kaverin suhteen, vinkkejä otetaan vastaan.