Mitä pelkäsit pienenä?

Pimeässä auton valoja, jos ne valaisivat sisälle huoneeseen asti. 

Isoveljen huuto-raivokohtauksia. Vasta nyt lähemmäs 60-vuotiaana olen oppinut ettei niitä tarvitse pelätä.

 Talvi-iltoina, kun valot oli jo sammutettu ja ruvettiin nukkumaan, minun oli pakko katsoa kammarin ikkunasta ulos , kun pelkäsin että lumisen pellon yli tulee "ryssiä". Siis sellaisia jatko-sodan aikuisia.

  Olin korvat pystyssä kuunnellut ukkojen sota-juttuja.

Pääosin piirroshahmot oli ne mitä tuli lapsena pelättyä.

-Muumien mörköä, noitaa, muurahaisleijonaa ja sitä pinkkiä otusta miksi muumipeikko muuttui.

-Käytöskukan Suursyömäri. Kerran näin unta missä se yritti syödä mut.

-Disneyn Quasimodo. Varsinkin se kohta missä sitä pommitettiin vihanneksilla. Vieläkin on sellainen kohtaus, ettei pysty katsomaan vaikka yli 20.

-Aasi Morso ja Mourusta se Mouru-kissa. Morsoa en, vaikka yleensä se on ollut mitä ihmiset on pelännyt.

-Teletappien Nuu Nuu.

-Ajettava lakaisukone mikä oli syy sille miksi mä pelkäsin myös Nuu Nuuta. Ajattelin aina, että se imasee mut jos meen liian lähelle.

Tarhassa meille luettiin jotain merirosvokirjaa, se oli niin pelottava, luulin vielä että merirosvoaaveita on oikeasti olemassa, pelkäsin ihan hirveesti. XD

Pelkäsin 8-vuotiaaksi asti olla yksin kotona edes alle puoli tuntia.

Menin ihan sekaisin, jos mut jätettiin yksin.

Iltapäiväkerho koulun jälkeen oli vain ekaluokkalaisille.

No, mä en uskaltanut vielä tokana vuotenakaan olla yksin kotona, onneks mun pikkuveli 7v insinööriluonteinen ei halunnut mennä iltapäiväkerhoon 'koska siellä on niin vilkkaita lapsia, eikä siellä pysty ajatella', olin sit hänen kanssaan kotona koulun jälkeen sen muutaman tunnin. :D

Isoveljellä oli pleikkarilla Residen Evil-pelit ja olin zombeista aivan kauhuissani

Hello, hello, hello!- englanninkurssi oli pelottava.

Pimeää pelkäsin, luin hieman liian pienenä serkun Yöjuttu- lehtiä.

Ydinsotaa 6-7- vuotiaasta saakka.

Sosiaalisia tilanteita.

Kouluun menemistä.

Koulun "vessaa", ulkohuusia, jossa ei ollut yksityisyyttä.

K a m e l e i t a, pelkäsin pienenä k a m e l e i t a ja tunnen vielläkin itseni pieneksi ja haluan vain pieniä asioita ja tuntea itseni pieneksi. 🙂

Kotimme pihaan vievän tien varrella oli vanha riihi joka ei valoisalla haitannut mutta auta armias kun tuli pimeää ja piti kulkea sen riihen ohi kotiin niin kyllä siinä sydän pamppaili.

Vieraita ja kovaäänisiä ihmisiä varsinkin jos he olivat humalassa, Tshernobylin onnettomuuden seurauksena radioaktiivista säteilyä ja ydinvoimaa (en ymmärtänyt niitä, mutta pelkäsin omia mielikuviani niistä), pelkäsin eksymistä ja sitä että vanhempani unohtavat ja kadottavat minut, pelkäsin koulua koska se oli minusta sekasortoista ja siihen liittyi pelko eksymisestä ja siitä etten pärjää, sekasortoisia tilanteita ylipäätään, lisäksi säikyin pöllöjen ja huuhkajoiden sekä oikein näyttävän ja erikoisen näköisten ihmisten ulkonäköä.

Naapurin "isoja poikia" xD