Se kun tajuat, että kelpaat läheisillesi, mukaanlukien oma perhe, vain silloin kun sulla menee hyvin
Sairastuin ensin kroonisesti, sitten sain pahan tulehduskierteen, josta olen vieläkin toipilaana. En ole voinut hyvin, enkä ole ollut oma pärjäävä, tunnollinen oma itseni nyt puoleen vuoteen. Tänä aikana on ollut paljon isoja vastoinkäymisiä sairastamisen päälle. Olen parhaani mukaan yrittänyt pärjätä ja hoitaa asioita, mutta jouduin lopulta tulemaan siihen johtopäätökseen, että ensimmäistä kertaa elämässäni, en enää pärjää yksin vaan tarvitsen apua.
Tarvitsevuus ja avun pyytäminen on saanut lähinnä aikaan sen, että minut on jätetty yksin, alettu vältellä ja minua on alettu katsoa alaspäin, jopa ivallisesti läheisteni toimesta. Joko minut jätetään kokonaan huomiotta, tai minulle puhutaan alentuvasti kuin lapselle. Tuntuu aivan käsittämättömän pahalta, että asia johon en voinut lainkaan itse vaikuttaa- sairastuminen- ilmeisesti tuhosi kaiken välittämisen, kunnioituksen ja sen, että minua kohdeltiin ihmisenä. En normaalisti ole tällainen "riippakivi" vaan ihan tavallinen, asiansa itse hoitava, työssäkäyvä ihminen. Mutta nyt en taida enää olla edes ihminen. Tuntuu todella kurjalta. Mitä tässä pitäisi oikein ajatella? Loukkaannunko turhasta, onko tämä normaalia?
Kommentit (16)
Et loukkaannu turhasta. Mulle kävi samoin. En ole enää tekemisissä läheisteni kanssa, en arvosta heitä lainkaan.
Meidän läheinen sairastui mt ongelmiin ja teki asioita joita vaikea hyväksyä vaikka sairauden takia nämä tekikin.
Hän on jäänyt yksin nyt, mutta toivottavasti saadaan välimme kuntoon vielä
Voi toimia myös toisinpäin. Kun minulla alkoi mennä hyvin niin minut hyljättiin yhden henkilön toimesta. Minun hyvinvointi ilmeisesti oli hänelle sellainen asia jota hän ei voi sallia/hyväksyä.
Sama. Olin pahassa liikenneonnettomuudessa, josta ei jäänyt ulkoisesti näkyviä vammoja mutta sain varmaan jonkinlaisen aivovaurion ja muistini meni osittain. En muista tapahtumaa edeltävistä ajoista juuri mitään lisäksi olen väsynyt ja vähän alamaissa. Ei minkäänlaista myötätuntoa lähipiiriltä, ainoastaan haukkumista ja syyttelyä jopa syrjäytyneeksi.
Olen itse aina tukenut ja auttanut muita. Nyt kun olen itse siinä tilanteessa, että tarvitsisin apua en ole enää minkään arvoinen. Katkeraksihan tämä vetää. Onko mitään keinoa, jolla saisi oman ihmis-statuksensa takaisin, sairaudesta huolimatta? Vai onko ainoa keino laittaa vaan välit poikki ja todeta, että ne ihmissuhteet ei olleet kestävällä pohjalla alunalkaen.
Läheiseni ovat olleet tukena ja tiedän olevani onnekas. Turhat ihmissuhteet karisivat pois.
Kun miettii jälkikäteen, niin näin on helppo sanoa.
Kauheinta oli, että hyvän ystäväni kanssa tilanne johti väliaikaiseen välirikkoon, mutta meidänkin ihmissuhde nyt kunnossa ja lujittunut.
Konfliktitilanteita muiden syntyi kun tilanne oli päällä, mutta kaikesta on selvitty ja annettu anteeksi.
Nämä olivat siis todella rajuja riitoja, ja tuntui, ettei välien korjautuminen ois enää mahdollista.
Varmaan tilanne aiheutti turhautumista kaikissa, eikä tilannetta osattu käsitellä.
Muistan kanssa, että pahimpina aikoina tuntui, kuin ihmisarvo olisi viety.
Vierailija kirjoitti:
Läheiseni ovat olleet tukena ja tiedän olevani onnekas. Turhat ihmissuhteet karisivat pois.
Kun miettii jälkikäteen, niin näin on helppo sanoa.Kauheinta oli, että hyvän ystäväni kanssa tilanne johti väliaikaiseen välirikkoon, mutta meidänkin ihmissuhde nyt kunnossa ja lujittunut.
Konfliktitilanteita muiden syntyi kun tilanne oli päällä, mutta kaikesta on selvitty ja annettu anteeksi.
Nämä olivat siis todella rajuja riitoja, ja tuntui, ettei välien korjautuminen ois enää mahdollista.
Varmaan tilanne aiheutti turhautumista kaikissa, eikä tilannetta osattu käsitellä.Muistan kanssa, että pahimpina aikoina tuntui, kuin ihmisarvo olisi viety.
Kiitos tästä. Tuo juuri on se tunne, ettei ole ihmisarvoa enää sairauden takia. Sen, että tuntemattomat ja puolituntemattomat ovat ikäviä jotenkin käsittää ja hyväksyy, mutta kun omat läheisetkin alkavat kohdella huonosti kun on muutenkin heikoilla- se jotenkin tekee niin kipeää.
Oma siskoni teki esim. oharit niin, että lupasi joka päivä viikon ajan tulla käymään. Joka päivä tekstasi "tulen huomenna", "tulen huomenna", mutta ei koskaan tullut.
Sitten sovittiin, että nähdään, odotin monta tuntia, teki taas oharit- suutuin ja loukkaannuin. Johon hän totesi kylmänviileästi, ettei minulla ollut oikeutta loukkaantua koska hän vaan sanoi että nähdään- hän ei luvannut mitään. Sairauteni teki siskostani totaalisen m_ulkun.
Olen tiennyt tuon omalta osaltani jo lapsesta asti, valitettavasti. Siksi olen todennut, että elämässä olisi tärkeää olla niin rikas, että tarvittaessa voi ostaa avun ja tuen jos sitä ei muuten saa. (en kylläkään ole, plaah)
Vierailija kirjoitti:
Meidän läheinen sairastui mt ongelmiin ja teki asioita joita vaikea hyväksyä vaikka sairauden takia nämä tekikin.
Hän on jäänyt yksin nyt, mutta toivottavasti saadaan välimme kuntoon vielä
Miksiköhän tää on saanut alanuolia.
Minäkin olen joutunut lopettamaan kanssakäymisen hyvän ystäväni kanssa tämän mt-ongelmirn takia.
Hän harhoissaan välillä kuvittelee mun olevankin joku amerikkalainen pahis, joka aikoo juuri t*pp** hänet tms. On välillä niin aggressiivinen, että pelkään häntä. Hän näkee ja kuulee harhoja. Hänen silmissään muutun yhtäkkiä pahikseksi.
Välillä hän kutsuu kylään ja välillä soittaa ihan kamalia haukkumispuheluita. Huutaa suoraa huutoa, että olen rikollinen ja hän on kuulemma tehnyt musta jo mont ilmianto fbi:lle. Ja sanoo, ettei oo sit hänen vika, jos fbi tulee ja amp** mut.
En enää koskaan uskalla mennä hänen luokseen. Korkeintaan voin tavata julkisella paikalla, jos mieheni on mukana.
Lisäksi hän saattaa lähettää sata haukkumistekstaria päivässä päivässä. Sellaisia hulluista asioista haukkumista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän läheinen sairastui mt ongelmiin ja teki asioita joita vaikea hyväksyä vaikka sairauden takia nämä tekikin.
Hän on jäänyt yksin nyt, mutta toivottavasti saadaan välimme kuntoon vieläMiksiköhän tää on saanut alanuolia.
Minäkin olen joutunut lopettamaan kanssakäymisen hyvän ystäväni kanssa tämän mt-ongelmirn takia.
Hän harhoissaan välillä kuvittelee mun olevankin joku amerikkalainen pahis, joka aikoo juuri t*pp** hänet tms. On välillä niin aggressiivinen, että pelkään häntä. Hän näkee ja kuulee harhoja. Hänen silmissään muutun yhtäkkiä pahikseksi.
Välillä hän kutsuu kylään ja välillä soittaa ihan kamalia haukkumispuheluita. Huutaa suoraa huutoa, että olen rikollinen ja hän on kuulemma tehnyt musta jo mont ilmianto fbi:lle. Ja sanoo, ettei oo sit hänen vika, jos fbi tulee ja amp** mut.
En enää koskaan uskalla mennä hänen luokseen. Korkeintaan voin tavata julkisella paikalla, jos mieheni on mukana.
Lisäksi hän saattaa lähettää sata haukkumistekstaria päivässä päivässä. Sellaisia hulluista asioista haukkumista.
Niin että olisitteko te tällaisen kaveri?
Nykyään on erittäin vaikeaa saada pakkohoitoon. Hän on olut jo monta kertaa ja aina sinne työntäminen on hankalaa.
Pois päästyään lopettaa lääkkeensä. Aina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän läheinen sairastui mt ongelmiin ja teki asioita joita vaikea hyväksyä vaikka sairauden takia nämä tekikin.
Hän on jäänyt yksin nyt, mutta toivottavasti saadaan välimme kuntoon vieläMiksiköhän tää on saanut alanuolia.
Minäkin olen joutunut lopettamaan kanssakäymisen hyvän ystäväni kanssa tämän mt-ongelmirn takia.
Hän harhoissaan välillä kuvittelee mun olevankin joku amerikkalainen pahis, joka aikoo juuri t*pp** hänet tms. On välillä niin aggressiivinen, että pelkään häntä. Hän näkee ja kuulee harhoja. Hänen silmissään muutun yhtäkkiä pahikseksi.
Välillä hän kutsuu kylään ja välillä soittaa ihan kamalia haukkumispuheluita. Huutaa suoraa huutoa, että olen rikollinen ja hän on kuulemma tehnyt musta jo mont ilmianto fbi:lle. Ja sanoo, ettei oo sit hänen vika, jos fbi tulee ja amp** mut.
En enää koskaan uskalla mennä hänen luokseen. Korkeintaan voin tavata julkisella paikalla, jos mieheni on mukana.
Lisäksi hän saattaa lähettää sata haukkumistekstaria päivässä päivässä. Sellaisia hulluista asioista haukkumista.
Niin että olisitteko te tällaisen kaveri?
Nykyään on erittäin vaikeaa saada pakkohoitoon. Hän on olut jo monta kertaa ja aina sinne työntäminen on hankalaa.
Pois päästyään lopettaa lääkkeensä. Aina.
Tuohan nyt on aivan selkeä psykoosi. Kaverisi tarvitsee oikean lääkityksen. Mutta sinun ei tarvitse oman terveytesi ja turvallisuutesi uhalla häntä tukea. Kun hänellä on selkeä hetki voisit ottaa asian puheeksi tai lähteä mukaan lääkärikäynnille tms. ja koettaa saada hänelle oikeaa ja toimivaa apua, jos häntä haluat jollain lailla auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän läheinen sairastui mt ongelmiin ja teki asioita joita vaikea hyväksyä vaikka sairauden takia nämä tekikin.
Hän on jäänyt yksin nyt, mutta toivottavasti saadaan välimme kuntoon vieläMiksiköhän tää on saanut alanuolia.
Minäkin olen joutunut lopettamaan kanssakäymisen hyvän ystäväni kanssa tämän mt-ongelmirn takia.
Hän harhoissaan välillä kuvittelee mun olevankin joku amerikkalainen pahis, joka aikoo juuri t*pp** hänet tms. On välillä niin aggressiivinen, että pelkään häntä. Hän näkee ja kuulee harhoja. Hänen silmissään muutun yhtäkkiä pahikseksi.
Välillä hän kutsuu kylään ja välillä soittaa ihan kamalia haukkumispuheluita. Huutaa suoraa huutoa, että olen rikollinen ja hän on kuulemma tehnyt musta jo mont ilmianto fbi:lle. Ja sanoo, ettei oo sit hänen vika, jos fbi tulee ja amp** mut.
En enää koskaan uskalla mennä hänen luokseen. Korkeintaan voin tavata julkisella paikalla, jos mieheni on mukana.
Lisäksi hän saattaa lähettää sata haukkumistekstaria päivässä päivässä. Sellaisia hulluista asioista haukkumista.
Miksi tällaisten tapausten annetaan olla liikkeellä hankaloittamassa muiden elämää.
Laitospaikkojen vähentäminen oli virhe.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän läheinen sairastui mt ongelmiin ja teki asioita joita vaikea hyväksyä vaikka sairauden takia nämä tekikin.
Hän on jäänyt yksin nyt, mutta toivottavasti saadaan välimme kuntoon vieläMiksiköhän tää on saanut alanuolia.
Minäkin olen joutunut lopettamaan kanssakäymisen hyvän ystäväni kanssa tämän mt-ongelmirn takia.
Hän harhoissaan välillä kuvittelee mun olevankin joku amerikkalainen pahis, joka aikoo juuri t*pp** hänet tms. On välillä niin aggressiivinen, että pelkään häntä. Hän näkee ja kuulee harhoja. Hänen silmissään muutun yhtäkkiä pahikseksi.
Välillä hän kutsuu kylään ja välillä soittaa ihan kamalia haukkumispuheluita. Huutaa suoraa huutoa, että olen rikollinen ja hän on kuulemma tehnyt musta jo mont ilmianto fbi:lle. Ja sanoo, ettei oo sit hänen vika, jos fbi tulee ja amp** mut.
En enää koskaan uskalla mennä hänen luokseen. Korkeintaan voin tavata julkisella paikalla, jos mieheni on mukana.
Lisäksi hän saattaa lähettää sata haukkumistekstaria päivässä päivässä. Sellaisia hulluista asioista haukkumista.
Niin että olisitteko te tällaisen kaveri?
Nykyään on erittäin vaikeaa saada pakkohoitoon. Hän on olut jo monta kertaa ja aina sinne työntäminen on hankalaa.
Pois päästyään lopettaa lääkkeensä. Aina.
Tuohan nyt on aivan selkeä psykoosi. Kaverisi tarvitsee oikean lääkityksen. Mutta sinun ei tarvitse oman terveytesi ja turvallisuutesi uhalla häntä tukea. Kun hänellä on selkeä hetki voisit ottaa asian puheeksi tai lähteä mukaan lääkärikäynnille tms. ja koettaa saada hänelle oikeaa ja toimivaa apua, jos häntä haluat jollain lailla auttaa.
Hän ei koskaan ole lähtenyt lääkärille puheilla. Hän ei parempaakaan hetkenä myönnä olevansa psykoosissa. Kuulemma hänellä on vähän huonounisuutta vain ja pientä masennustakin kuulemma.
Eli puheet ei oo auttaneet, vaan aina on kutsuttava poliisi, ambulanssi ja lukkoseppä. Ovi on murrettu moneen kertaan. (sisällä on lisäksi kaikenlaisia salpoja). Hän vastustaa raivoisasti.
Kerran kävi jopa niin, että tuo kaikki oli turhaa. Pelokas nuori terveyskeskuslääkäri ei tehnyt lähetettä, kun potilas osasi koota itsensä vastaanotolla ja uhkasi lääkäriä kantelulla. Tuolloin kului vielä puoli vuotta ja sitten taloyhtiö sai hänet hoitoon, kun alkoi lorottaa vettä postiluukusta rappukäytävään ja huusi yökaudet ja soitti jotain torvea. (jotta naapurit lopettaisi kiusaamisen (joka oli harhaa))
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän läheinen sairastui mt ongelmiin ja teki asioita joita vaikea hyväksyä vaikka sairauden takia nämä tekikin.
Hän on jäänyt yksin nyt, mutta toivottavasti saadaan välimme kuntoon vieläMiksiköhän tää on saanut alanuolia.
Minäkin olen joutunut lopettamaan kanssakäymisen hyvän ystäväni kanssa tämän mt-ongelmirn takia.
Hän harhoissaan välillä kuvittelee mun olevankin joku amerikkalainen pahis, joka aikoo juuri t*pp** hänet tms. On välillä niin aggressiivinen, että pelkään häntä. Hän näkee ja kuulee harhoja. Hänen silmissään muutun yhtäkkiä pahikseksi.
Välillä hän kutsuu kylään ja välillä soittaa ihan kamalia haukkumispuheluita. Huutaa suoraa huutoa, että olen rikollinen ja hän on kuulemma tehnyt musta jo mont ilmianto fbi:lle. Ja sanoo, ettei oo sit hänen vika, jos fbi tulee ja amp** mut.
En enää koskaan uskalla mennä hänen luokseen. Korkeintaan voin tavata julkisella paikalla, jos mieheni on mukana.
Lisäksi hän saattaa lähettää sata haukkumistekstaria päivässä päivässä. Sellaisia hulluista asioista haukkumista.
Niin että olisitteko te tällaisen kaveri?
Nykyään on erittäin vaikeaa saada pakkohoitoon. Hän on olut jo monta kertaa ja aina sinne työntäminen on hankalaa.
Pois päästyään lopettaa lääkkeensä. Aina.
Tuohan nyt on aivan selkeä psykoosi. Kaverisi tarvitsee oikean lääkityksen. Mutta sinun ei tarvitse oman terveytesi ja turvallisuutesi uhalla häntä tukea. Kun hänellä on selkeä hetki voisit ottaa asian puheeksi tai lähteä mukaan lääkärikäynnille tms. ja koettaa saada hänelle oikeaa ja toimivaa apua, jos häntä haluat jollain lailla auttaa.
Hän ei koskaan ole lähtenyt lääkärille puheilla. Hän ei parempaakaan hetkenä myönnä olevansa psykoosissa. Kuulemma hänellä on vähän huonounisuutta vain ja pientä masennustakin kuulemma.
Eli puheet ei oo auttaneet, vaan aina on kutsuttava poliisi, ambulanssi ja lukkoseppä. Ovi on murrettu moneen kertaan. (sisällä on lisäksi kaikenlaisia salpoja). Hän vastustaa raivoisasti.
Kerran kävi jopa niin, että tuo kaikki oli turhaa. Pelokas nuori terveyskeskuslääkäri ei tehnyt lähetettä, kun potilas osasi koota itsensä vastaanotolla ja uhkasi lääkäriä kantelulla. Tuolloin kului vielä puoli vuotta ja sitten taloyhtiö sai hänet hoitoon, kun alkoi lorottaa vettä postiluukusta rappukäytävään ja huusi yökaudet ja soitti jotain torvea. (jotta naapurit lopettaisi kiusaamisen (joka oli harhaa))
Kirjoitat ensin, että hän ei ole koskaan lähtenyt lääkärin puheille, mutta sitten että lääkäri ei tehnyt lähetettä mutta aina on kutsuttu ambulanssi ja poliisi ja hänet on toimitettu pakkohoitoon. Tottakai hänellä on silloin jokin hoitotaho, joka on hänestä vastuussa ja hoitava lääkäri. Mitään velvollisuutta sinulla ei ole häntä auttaa, en usko, että siihen edes pystyt, koska kyseessä on ilmeisesti jonkinlainen psykoosisairaus ilman sairaudentuntoa.
Mutta tässä ketjussa on kyse sairaiden kokemuksista. Se että tulet tänne vauhkoamaan kuinka hullu kaverisi on ja kirjoitat monta kommenttia, jotka ovat ristiriidassa keskenään, tuntuu vähän kurjalta. Älä auta häntä enää millään tavalla, jos se tuntuu pahalta. Sinulla ei siihen mitään velvollisuutta ole.
Tuolla tavalla käy monelle tjlttamattomalle vanhukselle, ikävä kyllä. Sulle se tapahtui jo nuorena.