Miksi saavuin päivää liian aikaisin mieheni luo :(

Mies katsoo minua kuin mitään ei olisi tapahtunut ja hymyilee. Hänen kasvoilleen on syttynyt ilkikurinen ja veitikkamainen virne.
Ethän suuttunut, hän kysyy.
Ohimoitani kivistää. Kehoani huimaa. Minun täytyy muistaa hengittää etten pyörry kuten aina järkyttyessäni.
En, vastaan.

Miehen huulet liikkuvat kuin hidastetussa elokuvassa.
Sanat sivaltavat unelmiani palasiksi pala kerrallaan kun lähden kävelemään. Oven lähestyessä tunnen ylitsevuotavien silmäluomieni kastelevan salaisuutta pitelevää kättäni. Sanon selvittäväni hieman päätäni.

Aika juoksee. Autot ja iloiset ihmiset tulittavat loisteellaan ja kadehdittavalla rakkaudellaan. Linnut laulavat ja kujertelevat. Vatsaani sattuu. Kohtuni huutaa ja tunnen biologisen kelloni etenevän ja munarakkuloitteni kurtistuvat rusinoiksi kun heitän raskaustestin roskikseen ja syön katumuspillerin. Kuin kohtalon oikusta on samalla kesän viimeinen lämmin päivä. Miksi juuri tänään? Jos olisin palannut huomenna, kaikki olisi toisin...