Millainen ihminen käyttää nykyaikana ystävästään sanaa "ystävätär"?
Mulle tulee mieleen sellanen pottatukkainen nainen, jolla on helmet kaulassa ja helmikorvakorut korvissa, eli sellanen kokoomuslook. Tai jos mies, niin sellanen lipevä öljytukka, joka yrittää vain päästä naisen housuihin.
Kalskahtaa niin 50-luvulta toi sana, että ihan huippaa.
Kommentit (43)
Mä käytän. 4 lapsen äiti, työläisluokka/köyhälistö, pitkät hiukset, huoliteltu ulkonäkö.
Luen kirjoja ja minulla on laaja sanavarasto. Olen ehkä vähän konservatiivinen kuitenkin.
Ärsyttää kun Suomen kieli katoaa.
Vierailija kirjoitti:
Mä käytän. 4 lapsen äiti, työläisluokka/köyhälistö, pitkät hiukset, huoliteltu ulkonäkö.
Luen kirjoja ja minulla on laaja sanavarasto. Olen ehkä vähän konservatiivinen kuitenkin.
Ärsyttää kun Suomen kieli katoaa.
Ja olen 36-vuotias.
Ehkä haluaa korostaa, että kyseessä nainen. Sana tyttöystävä, voi tänäpäivänä tarkoittaa parisuhdetta naisen kanssa.
yli 50-veet työkaverini. niille on tärkeää erotella mies- ja naiskaverit. kenenkään muun en ole kuullut käyttävän. ja sori kirjoitan yhdellä kädellä, joten ei mene ihan putkeen.
Vierailija kirjoitti:
Minä käytän. Olen noin 50-vuotias nainen, jolla paljon ystäviä. Selittää heti, onko kysessä mies vai nainen. Ihan kiva sana.
Kuvaus unohtui. Toisen asteen koulutus, erittäin paljon kaikenlaista tekstiä lukenut kirjallisuuden harrastaja, pukeudun laidasta laitaan eli bossista teiniin. Kuuntelen mieluiten metallimusiikkia ja pidän 20-luvun kuvataiteesta.
Jos vaimolleen sanoo että menee ystävän kanssa baariin, ja sitten selviääkin että se ystävä onkin nainen, pääsee helvetti irralleen. Parempi heti sanoa että ystävätär niin ei tule väärinkäsityksiä kenen kanssa sinne menty
Vierailija kirjoitti:
Ehkä haluaa korostaa, että kyseessä nainen. Sana tyttöystävä, voi tänäpäivänä tarkoittaa parisuhdetta naisen kanssa.
No...ystävätär kuulostaa seksisuhteelta.
Käytän!
Olen 55-vuotias nainen.
Tai sitten vaihtoehtoisesti sanon etunmen ja ystävä siihen perään. Tilanteesta riippuu. Mutta ystävätär on ihan kelpo sana :) Kaunis sana itse asiassa.
ihan tavallinen sana, på svenska: väninna
Monipuolinen kielen käyttäjä? Minusta tuo on ihana sana, otan käyttöön.
Minä käytän. Olen 52-vuotias nainen. Pidän historiasta, pop-musiikista ja itseäni nuoremmista miehistä. Brigitte Nielsen - tyylinen kampaus, tavoittelen hillittyä rock-tyyliä.
Mua nyppii mokomat -tar ja -tär -päätteiset sanat. Kas, kun ei piispan vaimo ole edelleen piispatar.
Ei kysytty inhoajien kuvausta, mutta: olen yli 50 v, akateeminen, harrastan kirjallisuutta ja liikuntaa.
Vierailija kirjoitti:
Mua nyppii mokomat -tar ja -tär -päätteiset sanat. Kas, kun ei piispan vaimo ole edelleen piispatar.
Ei kysytty inhoajien kuvausta, mutta: olen yli 50 v, akateeminen, harrastan kirjallisuutta ja liikuntaa.
Oletko myös tylsä`? - "Äsh" Oli aika, jolloin oli soveliasta mainita puheessa henkilön sukupuoli, mutta nykyään se on kai ni-in yksiyne ja iniimi asia, ettei siä sovi mainita. - Siinä olen samaa mielä, että sellaiset nimiykset, joissa toisen asema tulee suoraan ilmaiuksi toisen arvoaseman kautta ovat lähes poikkeuksetta kökköjä. (Kyllä nykyisin piispojen(kin) kumppaneilla on muitakin asemia ja rooleja kuin olla päätoiminen piispan kumppani).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua nyppii mokomat -tar ja -tär -päätteiset sanat. Kas, kun ei piispan vaimo ole edelleen piispatar.
Ei kysytty inhoajien kuvausta, mutta: olen yli 50 v, akateeminen, harrastan kirjallisuutta ja liikuntaa.Oletko myös tylsä`? - "Äsh" Oli aika, jolloin oli soveliasta mainita puheessa henkilön sukupuoli, mutta nykyään se on kai ni-in yksiyne ja iniimi asia, ettei siä sovi mainita. - Siinä olen samaa mielä, että sellaiset nimiykset, joissa toisen asema tulee suoraan ilmaiuksi toisen arvoaseman kautta ovat lähes poikkeuksetta kökköjä. (Kyllä nykyisin piispojen(kin) kumppaneilla on muitakin asemia ja rooleja kuin olla päätoiminen piispan kumppani).
Vai rupeat tylsäksi haukkumaan? No, sinähän tässä tason sitten määritit keskustelulle.
Tar- ja tär- päätteet tekevät asiasta jotenkin vähäpätöisemmän: ei ihan ystävä, mutta ystävätär.
Samanlainen menneisyydessä elävä kuin se, joka käyttää myös sanoja laulajatar, opettajatar jne. Ihmettelen, että tähän ryhmään kuuluu melko nuoriakin toimittajia, joiden nyt luulisi olevan kielen kehityksestä tietoisia, samoin kulttuurin muutoksista ja kehityksestä. Missä lienevät ammatillisen koulutuksen hankkineet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua nyppii mokomat -tar ja -tär -päätteiset sanat. Kas, kun ei piispan vaimo ole edelleen piispatar.
Ei kysytty inhoajien kuvausta, mutta: olen yli 50 v, akateeminen, harrastan kirjallisuutta ja liikuntaa.Oletko myös tylsä`? - "Äsh" Oli aika, jolloin oli soveliasta mainita puheessa henkilön sukupuoli, mutta nykyään se on kai ni-in yksiyne ja iniimi asia, ettei siä sovi mainita. - Siinä olen samaa mielä, että sellaiset nimiykset, joissa toisen asema tulee suoraan ilmaiuksi toisen arvoaseman kautta ovat lähes poikkeuksetta kökköjä. (Kyllä nykyisin piispojen(kin) kumppaneilla on muitakin asemia ja rooleja kuin olla päätoiminen piispan kumppani).
Vai rupeat tylsäksi haukkumaan? No, sinähän tässä tason sitten määritit keskustelulle.
Tar- ja tär- päätteet tekevät asiasta jotenkin vähäpätöisemmän: ei ihan ystävä, mutta ystävätär.
No joo itse olen varmasti tylsä tai oikeammin olen pikkuvanha (26 vuoias) ja otaksuin, että voisimme olla molemmat tylsiä, joka oli ystäväni luonnehdinta minusta, kun en "heti" pitänyt ajauksesta lähteä hänen kanssaan baariin..
Yhteistä meille on ainakin se, että olemme molemmat akateemisia ja kiinnostuneita kirjallisuudesta ja harrastamme liikuntaa,
Sen sijaan tuo oli minulle uutta, että -tar ja tär tekevät asiasta vähäpätöisemmän. - Tulee mieleeni vanha mummini (84 vuotias). Hän saattaa kertoa, kuinka ystvättäriensä kanssa ovat suunnitelleet sitä ja tätä ja kuinka heidän tai jonkun heistä (ystävättären) kanssa oli sitten mukavaa silloin tai kun yhdessä...
Kun hän puhuu ja innostuneesi kuvaillen ja kertoen "ystävättäristään" niin jokin sisälläni liikahtaa. Tulee tunne, että he kaikki ovat hänelle jotain hyvin arvokasta ja merkittävää.
Eikä vähiten siksi, että muistan lapsena kadehtien kuunnelleni häntä; koska jos itse r-vikaisena olisin sanonut ystävätär tai ysävävättäret niin se olisi kuullostanut samalta kuin, jos olisin sanonut: ystävätäl tai ystävättälet .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua nyppii mokomat -tar ja -tär -päätteiset sanat. Kas, kun ei piispan vaimo ole edelleen piispatar.
Ei kysytty inhoajien kuvausta, mutta: olen yli 50 v, akateeminen, harrastan kirjallisuutta ja liikuntaa.Oletko myös tylsä`? - "Äsh" Oli aika, jolloin oli soveliasta mainita puheessa henkilön sukupuoli, mutta nykyään se on kai ni-in yksiyne ja iniimi asia, ettei siä sovi mainita. - Siinä olen samaa mielä, että sellaiset nimiykset, joissa toisen asema tulee suoraan ilmaiuksi toisen arvoaseman kautta ovat lähes poikkeuksetta kökköjä. (Kyllä nykyisin piispojen(kin) kumppaneilla on muitakin asemia ja rooleja kuin olla päätoiminen piispan kumppani).
Vai rupeat tylsäksi haukkumaan? No, sinähän tässä tason sitten määritit keskustelulle.
Tar- ja tär- päätteet tekevät asiasta jotenkin vähäpätöisemmän: ei ihan ystävä, mutta ystävätär.
No joo itse olen varmasti tylsä tai oikeammin olen pikkuvanha (26 vuoias) ja otaksuin, että voisimme olla molemmat tylsiä, joka oli ystäväni luonnehdinta minusta, kun en "heti" pitänyt ajauksesta lähteä hänen kanssaan baariin..
Yhteistä meille on ainakin se, että olemme molemmat akateemisia ja kiinnostuneita kirjallisuudesta ja harrastamme liikuntaa,
Sen sijaan tuo oli minulle uutta, että -tar ja tär tekevät asiasta vähäpätöisemmän. - Tulee mieleeni vanha mummini (84 vuotias). Hän saattaa kertoa, kuinka ystvättäriensä kanssa ovat suunnitelleet sitä ja tätä ja kuinka heidän tai jonkun heistä (ystävättären) kanssa oli sitten mukavaa silloin tai kun yhdessä...
Kun hän puhuu ja innostuneesi kuvaillen ja kertoen "ystävättäristään" niin jokin sisälläni liikahtaa. Tulee tunne, että he kaikki ovat hänelle jotain hyvin arvokasta ja merkittävää.
Eikä vähiten siksi, että muistan lapsena kadehtien kuunnelleni häntä; koska jos itse r-vikaisena olisin sanonut ystävätär tai ysävävättäret niin se olisi kuullostanut samalta kuin, jos olisin sanonut: ystävätäl tai ystävättälet .
Palstailijatar kirjoittaa hyvin kauniisti ja koskettavasti. Liekö oleva vai tuleva kirjailijatar...
Varmaan sellainen, joka haluaa ilmaista sanassa henkilön sukupuolen, koska ei tunne myöskään itseään sukupuolettomaksi tai muunsukupuoliseksi.
Luultavsti ihminen, jolla ystävän sukupuoli on tärrkeä. Tai hän arvioi, ettäkuulijalle ystävän sukupuoli on tärkeä.
Itse en koe -tar ja -tär päätteitä diminutiiveina, koska olen lähtökohtaisesti sitä, mieltä, että naiset hoitavat homman kuin homman keskimäärin ihan yhtä hyvin kun miehet. Sen sijaan jollekulle voi muusta syystä olla tärkeää tietää toimijan sukupuoli, nainen, mies tai jotain muuta, ja päätteet voivat olla yksi tapa ilmaista se.
Minä käytän. Olen noin 50-vuotias nainen, jolla paljon ystäviä. Selittää heti, onko kysessä mies vai nainen. Ihan kiva sana.