Väkivalta pahenee aina. Mitä se kertoo perheen tulevaisuudesta jossa jo 3v:lle annetaan luunappi?

Vierailija kirjoitti:

Lapseni oli 2- tai 3-vuotias kun alkoi kiukkukohtausten aikana purra muita lapsia, aikuisia, perheen kissoja. Ensin asiasta totta kai keskusteltiin, lapsen tunteita sanoitettiin, opetettiin ettei noin saa tehdä. Lopulta purin takaisin.

Ei ole tarvinnut enää myöhemmin osoittaa minkäänlaista väkivaltaa tai sen uhkaa lapseen, ollaan saatu juteltua asiat. Lapsi nyt 17v

Ei kukaan sanoittanut lapsensa tunteita 15 vuotta sitten. Se menetelmä on keksitty vasta 2010-luvulla. Viime vuosikymmenellä oli vielä jäähyt käytössä jopa ammattikasvattajilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapseni oli 2- tai 3-vuotias kun alkoi kiukkukohtausten aikana purra muita lapsia, aikuisia, perheen kissoja. Ensin asiasta totta kai keskusteltiin, lapsen tunteita sanoitettiin, opetettiin ettei noin saa tehdä. Lopulta purin takaisin.

Ei ole tarvinnut enää myöhemmin osoittaa minkäänlaista väkivaltaa tai sen uhkaa lapseen, ollaan saatu juteltua asiat. Lapsi nyt 17v

Ei kukaan sanoittanut lapsensa tunteita 15 vuotta sitten. Se menetelmä on keksitty vasta 2010-luvulla. Viime vuosikymmenellä oli vielä jäähyt käytössä jopa ammattikasvattajilla.

Se ettei termiä ilmeisesti ollut olemassa tuolloin ei tarkoita, etteikö lapselle jo silloin olisi tullut kerrottua että sinuakin voi harmittaa asiat x,y jaz kun välillä aikuisiakin ottaa päähän.

Vierailija kirjoitti:

Todennäköisesti tulee ihminen joka tajuaa oikean ja väärän eron, eikä sellainen joka painaa yhden aikaan yöllä mopollansa rivitaloalueella vanhempien kaljotellessa kotona.

Jännä että kaikki tieteellinen näyttö sotii tätä väitettä vastaan. Ne lapset oireilee joilla on paha olla ja traumoja väkivallasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todennäköisesti tulee ihminen joka tajuaa oikean ja väärän eron, eikä sellainen joka painaa yhden aikaan yöllä mopollansa rivitaloalueella vanhempien kaljotellessa kotona.

Jännä että kaikki tieteellinen näyttö sotii tätä väitettä vastaan. Ne lapset oireilee joilla on paha olla ja traumoja väkivallasta.

2000-luvun lapset oireilevat paljon vähemmän kuin entiset sukupolvet koska enään lapsia ei yleensä hakata kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todennäköisesti tulee ihminen joka tajuaa oikean ja väärän eron, eikä sellainen joka painaa yhden aikaan yöllä mopollansa rivitaloalueella vanhempien kaljotellessa kotona.

Jännä että kaikki tieteellinen näyttö sotii tätä väitettä vastaan. Ne lapset oireilee joilla on paha olla ja traumoja väkivallasta.

Kyllä on hyvä näissäkin keskusteluissa muistaa, että luunapin ja traumaattisen väkivallan välillä on aika iso ero. Ei luunappi lapselle opeta mitään hyvää, mutta ihan normaalikin vanhempi voi uhmaikäisen kanssa siihen sortua, ja jos perheessä on kaikki hyvin, on rakkautta, lämpöä ja lohdutusta, niin luunapista ei todellakaan jää traumoja.

En kannata kuritusväkivaltaa, mutta on suorastaan pöhköä ajatella, että luunappi, tukkapölly tai vaikkapa lapsen kädestä liian kovaa pitäminen kiinni olisi verrattavissa sellaiseen pahoinpitelyyn, josta lapselle jää traumat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todennäköisesti tulee ihminen joka tajuaa oikean ja väärän eron, eikä sellainen joka painaa yhden aikaan yöllä mopollansa rivitaloalueella vanhempien kaljotellessa kotona.

Oppii että oikein on se, että isompi ja vallassa oleva satuttaa pienempää ja ymmärtämättömämpää kun tämä ei toimi toivotulla tavalla?

tai sitten että teoilla on seuraukset ja joskus voi sattua

Haluatko mielummin että hän polttaa kätensä hellaan vai että saa näpeilleen jos on menossa ottamaan siitä kiinni. 

Otetaan koulupiha-analogia: Jonne 7v v*ttuilee aina ja kaikille. Sitä tarkuu seuraavat 12 vuotta ja häntä korkeintaan torutaan asiasta. Ei Jonne, ei noin saa sanoa. Sitten koittaa se päivä kun hän menee kännissä nakkikiskalle ja aloittaa oman taas esityksensä. Tällä kertaa siellä onkin moponiilojen sijaan ATARI:n seurannassa oevia prätkäjengiläisiä joilla on ollut huono viikko. Jonnen kannalta olisi ollut hyvä että kätöstavat olisi taottu hänen päähänsä joko kodin tai sitten kavereiden toimesta hieman aikaisemmin. Jonne ei enää herää teholta.

Haluan mieluummin että lapseni oppii että kuumaan paistinpannuun koskemalla tulee palovamma kuin että jos yrittää auttaa äitiä ruuanlaitossa enkä hoksaa jotain sanomatta tai unohtaa sen, äiti lyö/tukistaa/nipistää/muulla tavalla tuottaa tarkoituksellisesti kipua opetusmielessä. Estäminen, silloinkin kun se tahattomasti aiheuttaa kipua, on eri asia ja lapsikin huomaa sen.

Työskentelen itse nuorisopsykiatrialla ja rohkenen väittää, ettei väkivaltainen kohtelu suojaa kohtaamasta väkivaltaa myöhemmin vaan nimenomaan päin vastoin.

Täällä taitaa ihmiset nyt puhua aika eri asioista. Sinä puhut luunapista kun lapsi tekee epähuomiossa jotain vähän vaarallista kun yrittää auttaa, eikä äiti huomaa varoittaa. Uskon että muut puhuvat tilanteesta, jossa asiasta on sanottu sata kertaa, hellemmin ja tiukemmin, ja tilanne jatkuu silti. Että lapsi siis tietää tasan tarkkaan tekevänsä väärin, mutta toiminta jatkuu silti. Esim. lyö sisarustaan.

/2

Luunappi on silti väkivaltaa ja laiton. Kysy vaikka poliisilta tai lakimieheltä.

Olen tästä ihan tietoinen. Kunhan toin nyt esille tämän seikan, että kaikki luunappeja antavat vanhemmat eivät ole mitään sadisteja, jotka huvikseen satuttavat lasta jos tämä tekee jonkin pienen inhimillisen erheen.

/2

Ehkä eivät, mutta luunapin antavalla vanhemmalla on pahasti häiriintynyt ymmärrys rajoista ja siitä että fyysinen satuttaminen on toisen rajan rikkomista. Ja kun niitä rajoja lapsena rikotaan ihan vaikka pikku luunapeilla, myöhemmin lapsi ei osaa puolustaa rajojaan, häntä saa satuttaa ja käyttää hyväksi. Koska niin tekivät rakastavat vanhemmatkin. Häntä on ok satuttaa. Että mietipä sitä.

Puhumattakaan vanhempien lapsiinsa kohdistamasta psyykkisestä satuttamisesta, kuten kännykkäkiellosta. Millaiseksi kasvaa sellainen lapsi, jolle on jo pienenä opetettu, että hänelle läheiset ihmiset voivat yhtäkkiä riistää häneltä sen mikä on hänelle kaikkein tärkeintä, yhtään piittaamatta hänen tunteistaan? Ainakaan luottamusta toisiin ihmisiin ja näiden hyväntahtoisuuteen ei ole sen jälkeen paljon minkäänlaista.

Nyt et voi olla tosissas? Eiköhän se kännykkäkin oo yleensä ihan vanhemman ostama ja kuka maksaa puhelinlaskun? Aivan täysoikeus vanhemmalla sanella säännöt kännykän hallussapitoon. Siinäpä oiva opetus huonosti käyttäytyvälle lapselle, kun joutuu kerrankin olemaan ihan vain omissa ajatuksissaan ainaisen ruudun tuijottamisen sijaan. Jospa löytyisi sitten motivaatiota jatkossa myös muiden ihmisten huomioimiseen, niin ei tarvi oloa jatkossa erossa siitä niin rakkaasta älypuhelimesta...