Lue keskustelun säännöt.
En pääse asiakaspalvelijaroolistani irti, apua!
02.08.2019 |
Onko kellään muulla samaa ongelmaa siitä, että adaptoidutte välittömästi ympärillä olevien ihmisten taajuudelle niin, että lopputuloksena kukaan ei oikeasti tunne teitä?
Olen kasvatettu niin, ettei minulla ole persoonana ollut mitään arvoa. Arvokasta on ollut vain se, mitä hyvää teen/saan aikaan. Olen vasta aikuisena tajunnut sen, kuinka pohjattoman huono itseluottamus minulla on koska olen tottunut elämään vain muita varten.
Voisin pohjustaa kysymystäni hyvin laajasti mutta otsikon ongelman itsessään tunnustavat kanssakärsijät varmaan tajuavat ilmankin.
Kommentit (8)
Eiköhän kaltaisiasi ihmisiä ole (etenkin naisissa) aika paljonkin.
Ainakin tuosta kehtaamisesta tai pikemminkin siitä, kun ei kehtaa, oli hiljattain Hesarissakin juttu, jossa sivuttiin tatuoinnin poistoa. Toimittaja ei siis ollut kehdannut kieltäytyä tatuoijan ehdottamasta isosta, tummasta kuvasta, vaikka oli alun perin ajatellut jotain pienempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla paljon samaa. Alan heti uudessa seurassa näppäräksi vitsinheittäjäksi ja esitän jotain kummallista, jota en itsekään tajua. En pyydä suoraan huomiota, mutta sellaiselta se kuitenkin vaikuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän kaltaisiasi ihmisiä ole (etenkin naisissa) aika paljonkin.
Ainakin tuosta kehtaamisesta tai pikemminkin siitä, kun ei kehtaa, oli hiljattain Hesarissakin juttu, jossa sivuttiin tatuoinnin poistoa. Toimittaja ei siis ollut kehdannut kieltäytyä tatuoijan ehdottamasta isosta, tummasta kuvasta, vaikka oli alun perin ajatellut jotain pienempää.
Juuri olin tulossa viittaamaan samaan!
Eikös siinä, jossain vastaavassa vähintään, kerrottu kuinka ihmiset saattavat ajautua naimisiinkin, kun eivät kehtaa kieltäytyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän kaltaisiasi ihmisiä ole (etenkin naisissa) aika paljonkin.
Ainakin tuosta kehtaamisesta tai pikemminkin siitä, kun ei kehtaa, oli hiljattain Hesarissakin juttu, jossa sivuttiin tatuoinnin poistoa. Toimittaja ei siis ollut kehdannut kieltäytyä tatuoijan ehdottamasta isosta, tummasta kuvasta, vaikka oli alun perin ajatellut jotain pienempää.
Juuri olin tulossa viittaamaan samaan!
Eikös siinä, jossain vastaavassa vähintään, kerrottu kuinka ihmiset saattavat ajautua naimisiinkin, kun eivät kehtaa kieltäytyä.
Juu, näin taisi olla.
Luin yhdeltä toiselta palstalta kommentteja tuosta tatuointijutusta, ja moni mieskommentoija ei selvästikään ymmärtänyt, että kyseessä on paljon syvempi ja monimuotoisempi ongelma kuin jokin ei-toivottu tatuointi, ja tuolla tavalla esitettynähän se kuulostaakin aika typerältä. Että ihan oma vika, kun et saanut suutasi auki.
Mutta tämä on etenkin tyttöjen ja naisten ongelma, kun tytöt kasvatetaan kilteiksi mukautujiksi ja myöntyjiksi, joiden pitää ensisijaisesti ajatella muiden tunteita eikä opetella tunnistamaan omiaan tai vetämään rajojaan. Suomalaiset ovat vielä hirveän ujoja ilmaisemaan itseään. Ei se ole mikään naurun asia.
Vihdoinkin muita!! Mulla menee automaattisesti ihmisten seurassa toinen 'persoona', juuri tuo aspa-rooli päälle. Oon myös tehnyt paljon myyntityötä, osaan miellyttää ihmisiä ja olla muka niin vitsikäs ja hurmaava. Ja sisälläni ei tunnu miltään. Se rooli ei ole minä, ja oikeaa minää ei kukaan tunne. Onko sitä edes olemassa? Lapsuus menikin alkkisvanhempien hakatessa toisiaan ja minua..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, en osaa näyttää vieraille ihmisille millainen oikeasti olen. Mukaudun aina siihen rooliin mitä oletan muiden minulta haluavan. Äiti hoki minulle lapsena kuinka aina saa hävetä minua. Ja olin hyvin kiltti lapsi enkä todellakaan tehnyt mitään hävettävää, kyse oli äitini sairaasta mielestä jonka nyt aikuisena vasta kunnolla tajuan. Kyläillessämme sukulaisilla en missään nimessä saanut mennä seurustelemaan muiden kanssa, vaan minun piti mennä aina keittiöön kahvinkeittoon, pöytää kattamaan ja tiskaamaan. Vaikka talossa asuva sukulainen olisi tämän "kieltänyt" ettei apua tarvita, äitini ei antanut periksi. Ansaitsin sen ripauksen äidin hyväksyntää vain suorittamalla ja auttamalla muita. Nykyään aikuisena häpeän itseäni kun meille tulee vieraita, on tosi vaikea istua seurustelemassa kun tuntuu etten osaa tai mun pitäisi tehdä jotain hyödyllistä eikä vain istua.
Juuri tuo, kokoajan on pakko touhottaa ja tehdä ettei vaan ole laiska ja että ihmiset hyväksyy.
Jatkan vielä parin esimerkin avulla:
Olen joskus ajautunut jopa seurustelemaan omasta mielestäni täysin vastenmielisen tyypin kanssa siksi, etten ole kehdannut sanoa kiitos ei. Hävettää tämä tunnustaa mutta kertonee jotakin syvyyksistä, joissa pohjamutia seulon.