Lue keskustelun säännöt.
Olin lähes kymmenen vuotta kuntoutustuella, opiskelin sen jälkeen maisteriksi. En pääse edes työhaastatteluun.
02.08.2019 |
Lukion jälkeen jäin vajaaksi kymmeneksi vuodeksi kuntoutustuelle. Tuona aikana kuntouduin vaikeista mielenterveysongelmista lääkityksen ja erilaisten terapioiden avulla, ja kun kuntotustuki katkaistiin, menin suoraan yliopistoon.
Opiskelut sujuivat ihan hyvin, mutta nyt kolme vuotta opintojen päätöksestä en edelleenkään pääse edes työhaastatteluun, syynä vajaan kymmenen vuoden aukko CV:ssä.
Teen nyt puhelinmyyntihommia maksaakseni lainaa pois. Ja olen aivan uupunut. Haluaisin tehdä oman alan hommia, mutta haku tyssää siihen että lähetän näin kohta nelikymppisenä ihmisenä työnantajalle epämääräisen CV:n.
Miten voin kehittää hakuprosessiani? Voinko mitenkään? Vai pitääkö vain hyväksyä, etten tutkinnollani tee mitään?
Pitkälti tämä oli vain avautuminen, että myös näin elämä voi kuljettaa.
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Minulla on aukoton cv, maisteritutkinto ja vuosien oman alan työkokemus, parhaillaan oman alan vakipaikka. Haluan vaihtaa työpaikkaa lähemmäs kotia, olen hakenut yli 50:tä työpaikkaa enkä ole päässyt kertaakaan edes haastatteluun. Sellaista se on nykyään. Hakijoita per paikka on yleensä ollut yli 300.
Millaisia hakemuksia kirjoitat? Luukutat jollain kuluneella kaavalla osaamistasi? Voi ihmiset kun tietäisitte miten oikeasti kirjoittaa hakemus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä kuvittelit? Olit kymmenen vuotta kotona tekemättä mitään, kun muut ikäisesi hankkivat työkokemusta. Eihän sinulla ole välttämättä edes alkeellisia taitoja toimia työyhteisössä, jossa sosiaalisilla taidoilla on iso merkitys.
Höpö höpö. Itse samanlaisella taustalla pääsin onnekkaasti harjoittelun kautta sijaisuuksiin ja nyt ainoa ongelma on yrittää löytää aikaa gradun viimeistelyyn töiden ohella. Vaativa ihmissuhdeala joten eiköhän sosiaalinen kyvykkyys ole hallussa, olen myös pärjännyt erilaisissa työyhteisöissä hyvin.
Syy miksi olin "poissa pelistä", oli se etten ollut silloin kunnossa. Nyt olen, eikä menneisyys minua määritä tai kerro ominaisuuksistani. Jos jotain, kokemukseni auttavat työssäni, koska uskon ihmisten mahdollisuuksiin vaikeissakin tilanteissa, olenhan sen todistanut omalla kohdallani. Ymmärrän myös monenlaisia elämänkohtaloita, toisin kuin sinä hyvä kommentoija.
Tsemppiä aloittajalle, tärkeintä on että voit paremmin ja kuinka pitkälle olet sinnikkyydellä päässyt. Löydät varmasti paikkasi vielä!
No höpö joo ja sinä itse siis olet selvästi hyvä puhumaan ihmiset puolellesi. Mistä onnittelut. Ap:lla olisi opittavaa sinulta. Ehkä voitte sopia jonkin valmennusdiilin.
Mitä töitä teit opiskeluaikana? Miten auskultoinnit meni?
Tärkeintä on suhteet. Valmiita opettajia on jonossa hakemassa paikkoja, mutta tärkeintä on tuntea joku tai jotkut, joiden avulla voi päästä sijaiseksi esim.sairauslomia paikkaamaan. Sijaistekistetereihin kannattaa jättää yhteystietonsa.
Vierailija kirjoitti:
Jos sulla on opettajan pätevyys, ala tekemään sijaisuuksia. Ihan mitä tahansa opettajan sijaisuuksia lähikunnissa.
Ei niihin pääse, jos on opettajan pätevyys. Lyhyet sijaisuudet menevät oman kunnan tutuille ylioppilaille
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö työtilanne ollut selvillä kun aloitit opiskelun? Jos meinaan elämästään käyttää 5+ vuotta johonkin niin eikö sitä kannattaisi vähän miettiä.
Ai mutta sukupuolentutkimus on niin se juttu jolla saa duunia kohta, jokainen firma tarvitsee maisterin kertomaan näistä asioista, jopa tai oikeastaan varsinkin Penan autokorjaamo.
Vierailija kirjoitti:
Tärkeintä on suhteet. Valmiita opettajia on jonossa hakemassa paikkoja, mutta tärkeintä on tuntea joku tai jotkut, joiden avulla voi päästä sijaiseksi esim.sairauslomia paikkaamaan. Sijaistekistetereihin kannattaa jättää yhteystietonsa.
Voitko antaa jotain esimerkkejä siitä, miten noita suhteita saadaan? Itselle ei muodostunut yliopistossa mitään suhdeverkostoja. Luentojen yhteydessä muut katsoivat kuin halpaa makkaraa, kun yritin kysellä jotain, enkä sitten rohkaistunut menemään muihin tapahtumiin ollakseni noiden ihmisten kanssa. En kyllä saanut tietääkään mistään, mitä muut tekivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö työtilanne ollut selvillä kun aloitit opiskelun? Jos meinaan elämästään käyttää 5+ vuotta johonkin niin eikö sitä kannattaisi vähän miettiä.
Ai mutta sukupuolentutkimus on niin se juttu jolla saa duunia kohta, jokainen firma tarvitsee maisterin kertomaan näistä asioista, jopa tai oikeastaan varsinkin Penan autokorjaamo.
Omalla tutkintoalalla työllisyys on hyvä, vaikka humanismia onkin. Työllisyysprosentti on 96. Ongelma on siinä, että älykkääksi itseni kokeneena nuorena en olettanut joutuvani pinon huonoimpaan neljään prosenttiin. Tein kyllä Eximian gradun, mutta ei sillä töitä saada. Ne N:n gradun tehneetkin ovat ihan ok hommissa.
Vierailija kirjoitti:
Mitä vikaa on puhelinmyyntityössä? Se on työtä siinä missä muutkin.
Vika ei ole työssä vaan siitä saatavassa 'palkassa'.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivotaan kaikki yhdessä tsemppiä ja mukavaa työpaikkaa aloittajalle!
Mäkin voisin mennä tekemään opettajan sijaisuuksia. Tekisin hyvin halvalla!