Yksinhuoltajan tukiverkostosta
Kirjoittelin tuossa aiemmin mieltä askarruttavista asioista avioeroon liittyen ja varsinkin niistä, jotka eivät vielä askarruta. Kiitos kaikille, jotka vastasitte. Tuskin olisin osannut vaatia kaikesta kirjallisia sopimuksia, koska elämme vielä ihan sovussa ja toiveemme lasten elämän suhteen ovat yhdensuuntaiset.
Kommentit tukiverkoston tärkeydestä saivat säikähtämään. Minä nimittäin olen jäämässä kirjaimellisesti yksinhuoltajaksi. Lasten isovanhemmat ovat kaukana ja juuri muita sukulaisia ei olekaan. Sellaisia todellisia ystäviäkään, joihin voisin nyt nojautua ei enää ole. Klassinen tarina: ensin opiskelen niska limassa ja sosiaalinen elämä keskittyy mieheni ympärille, sitten saadaan lapsia ja elämä pyörii heidän ympärillään ja työelämä imee loput mehut. Eli en kotipaikkakunnalta lähdettyäni ole onnistunut solmimaan pitkäaikaisia ystävyyssuhteita...
Mietinkin, että onkohan olemassa jotain vertaisryhmiä tai muita tahoja, joiden kanssa kommunikoiden voisi tällaisestakin elämäntilanteesta selvitä. Olen aina ollut TODELLA huono pyytämään apua, sellainen sissiluonne. Omillaan pitäisi aina pärjätä, vaikka viisaampaa olisi kääntyä jonkun puoleen. Siinäpä mulla on opettelemista kerrakseen. Pakko kai myöntää, ettei olekaan " kaikkivoipa" ja että ei ehkä jaksa kaikkea yksin.
Rohkaisevia sanoja kaipailen...
Kommentit (3)
No netissä on tietääkseni ihan jotain Yh ryhmiä, yksin ja yhteishuoltajien liiton sivuilla ainaki.
Itelle on jonkin verran kerääntyny Yh ystäviä ja silleen saa tukiverkostoa, autetaan toista, ja ainaki saa henkistä tukee. Itelle arki on ollu paljon helpompaa ku kuvittelin. Kun ei stressaa turhista, tekee asiat tärkeysjärjestyksessä, tai on tekemättä jos ei innosta. Pidät vain huolen omasta hyvinvoinnista ja jaksamisesti niin jaksat huolehtia lapsista ja arjen pyörittämistä, asioilla on tapana järjestyä.
Ja mulle voi laittaa postii sera-82@suomi24.fi
Minulla on aika hyvä tukiverkosto, ja olenkin miettinyt, että miten pääsisin jonkinmoiseksi tukihenkilöksi sellaiselle joka sitä tarvitsee.. En vaan vielä ole löytänyt oikein sitä reittiä, miten sellaiseksi pääsisi.
Itsellä tota turvaverkostoa ei niin kauheasti sukulaisista ole. Mutta muita ystäviä olen löytänyt tuolta leikkipuistosta ja ainakin täällä porissa on semmoinen yksinhuoltajien liitto ja luulen että muuallakin on. Myös netissä olen keskustellut muitten samassa tilanteessa olevien kanssa. Mulla tilanne se 14v poika käy itse tapaamassa isäänsä silloin kun haluaa ja tyttö 1v 2kk ei ole isäänsä tavannut. Isä tietonen mutta ei kiinnostunut.