Lue keskustelun säännöt.
Tänään kauppakeskyksessa yksi äiti menetti hermonsa
01.08.2019 |
Ja raahasi ulos n. 7-8v pojan. Poika huusi kauhistuneena ja pyysi äitiä lopettamaan. Äiti huusi ja sätti lasta vihaisena ja jatkoi kiukkuisena rähjäämistä, vaikka lapsi oli jo hiljaa pelokkaana paikoillaan. Harvemmin näkee noin pahaa ylilyöntiä keskellä vilkasta kauppakeskusta. Ymmärrän itsekin äitinä, että joskus hermo on tosi kireällä mutta kamalaa oli nähdä tuollainen tilanne.
Kommentit (58)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidit sättimässä toisia äitejä. Taas. En jaksa. M
On täällä ainakin yksi isäkin.
Kasvatettu ja reilusti kohdeltu lapsi luonnostaan haluaa toimia vanhempien opettamalla tavalla. Perhe on joukkue joka puhaltaa yhteen hiileen. Vanhempi voi olla varma että lapsi ei turhaan valita ja protestoi. Joten on täysin poissuljettua että vanhemman tarvitsisi alkaa huutamaan kilpaa lapsensa kanssa yhtään missään ja mistään asiasta.
Anteeksi nyt mutta et tiedä mistä puhut. Meillä on lapsi joka ihan taaperosta asti on nauttinut aikuisten haastamisesta, ei halua miellyttää missään tapauksessa eikä todellakaan välitä mitä häneltä odotetaan. On älykäs ja halutessaan todella hurmaava. Yleensä ei kuitenkaan halua, perheen parissa ainakaan. On meillä myös kaksi ”normaalia” lasta jotka toimivat noin kuvaamallasi tavalla eli haluavat tehdä niinkuin odotetaan. Tämä yksi ei. Aivan varmasti on oltu reiluja ja rakastavia ja ihan kaikkea. Puhaltele siinä sitten yhteen hiileen kun yksi puhaltaa aina tuhkat toisten naamalle.
Jotkut lapset ovat pirullisia luonteeltaan ja siinä tarvitaan aika tiukkaa hihnaa. Vaikea sitä on itsekin ymmärtää että miksi negatiivinen huomio on mieluisampaa kuin positiivinen vaikka varmasti tietää että hyvällä saa hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidit sättimässä toisia äitejä. Taas. En jaksa. M
On täällä ainakin yksi isäkin.
Kasvatettu ja reilusti kohdeltu lapsi luonnostaan haluaa toimia vanhempien opettamalla tavalla. Perhe on joukkue joka puhaltaa yhteen hiileen. Vanhempi voi olla varma että lapsi ei turhaan valita ja protestoi. Joten on täysin poissuljettua että vanhemman tarvitsisi alkaa huutamaan kilpaa lapsensa kanssa yhtään missään ja mistään asiasta.
Anteeksi nyt mutta et tiedä mistä puhut. Meillä on lapsi joka ihan taaperosta asti on nauttinut aikuisten haastamisesta, ei halua miellyttää missään tapauksessa eikä todellakaan välitä mitä häneltä odotetaan. On älykäs ja halutessaan todella hurmaava. Yleensä ei kuitenkaan halua, perheen parissa ainakaan. On meillä myös kaksi ”normaalia” lasta jotka toimivat noin kuvaamallasi tavalla eli haluavat tehdä niinkuin odotetaan. Tämä yksi ei. Aivan varmasti on oltu reiluja ja rakastavia ja ihan kaikkea. Puhaltele siinä sitten yhteen hiileen kun yksi puhaltaa aina tuhkat toisten naamalle.
Jotkut lapset ovat pirullisia luonteeltaan ja siinä tarvitaan aika tiukkaa hihnaa. Vaikea sitä on itsekin ymmärtää että miksi negatiivinen huomio on mieluisampaa kuin positiivinen vaikka varmasti tietää että hyvällä saa hyvää.
Ette vaan ole sanoittaneet sen tunteita tarpeeksi.
Olen itsekin kantanut kakaran ulos kaupasta niskaperseotteella kovan metelin kanssa vajaa 30 vuotta sitten. Sitä edelsi pitkäkestoinen kitina ja raivoaminen karkkihyllyllä.
Ihan tervepäinen ja hyvä mies siitä tuli.
No itsekin ärjäisin lapselle tänään kaupassa, kun ajoi ostoskärryllä päälle. Kyseessä yhdeksän vuotias, ja olin juuri kieltänyt leikkimistä kärryillä, niin eiköhän pitäny vielä kerran survaista niitä eteenpäin nopeasti sillä seurauksella että osui kipeästi selkään. Onneksi osui minuun eikä kehenkään vieraaseen ihmiseen. En toki mitään huutokonserttia pitänyt, mutta kyllä minulla ääni kohosi hieman normaalia kaupassa käyttämää keskustelu ääntä kuuluvammaksi. Rakastettu lapsi on silti ja on aina ollut, mutta välillä ei millään usko, ennenkuin jotain sattuu tai aikuinen kunnolla ärähtää. Tuo mitä jotkut (trollaa?) että jos on oikein kasvatettu lapsi, opetettu sanoittamaan tunteensa, niin ei koskaan käyttäytyisi huonosti, on kyllä täyttä puppua. Nehän on lapsia! Niiden kuuluukin kokeilla rajoja ja käyttäytyä välillä huonosti. Aikuisten tehtävänä on sitten asettaa ne rajat. Joskus onnistuu hyvin ja joskus vähän huonommin, mutta se on elämää. Epätaydellistä niinkuin elämö on. Tietenkään kauhea huutaminen ja mesoaminen, niin että lapsi pelkää, ei ole oikein. Mutta ei kenenkään vanhemman tule siitä kantaa syyllisyyttä, että joskus joutuu julkisella(kin) paikalla komentamaan.
Vierailija kirjoitti:
No niin, ja eikun kiviä heittelemään sitten. Ihmiset tekevät nykyään tosi mielellään lapsia kun äitejä kohtaan ei olla yhtään tuomitsevia eikä arvostelevia.
Luultavasti äitiä hävettää, mutta minkäs sille enää voi, av:llä on jo avaus.
Kuka näitä äitejä tuomitsee?? Joku sen taisi tuossa lipsauttaakkin jo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihminen se äitikin on. Lapsenkin on hyvä ymmärtää, että jos loputtomiin kiusaa ja tahalleen ärsyttää, aikuisellakin voi mennä lopullisesti hermot. Omia lapsia ei ole, mutta ymmärrän kyllä tätä äitiä. Ei se lapsi siitä traumatisoidu tai mene rikki. Teoilla on seuraukset ja tuo on täysin inhimillistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidit sättimässä toisia äitejä. Taas. En jaksa. M
On täällä ainakin yksi isäkin.
Kasvatettu ja reilusti kohdeltu lapsi luonnostaan haluaa toimia vanhempien opettamalla tavalla. Perhe on joukkue joka puhaltaa yhteen hiileen. Vanhempi voi olla varma että lapsi ei turhaan valita ja protestoi. Joten on täysin poissuljettua että vanhemman tarvitsisi alkaa huutamaan kilpaa lapsensa kanssa yhtään missään ja mistään asiasta.
Anteeksi nyt mutta et tiedä mistä puhut. Meillä on lapsi joka ihan taaperosta asti on nauttinut aikuisten haastamisesta, ei halua miellyttää missään tapauksessa eikä todellakaan välitä mitä häneltä odotetaan. On älykäs ja halutessaan todella hurmaava. Yleensä ei kuitenkaan halua, perheen parissa ainakaan. On meillä myös kaksi ”normaalia” lasta jotka toimivat noin kuvaamallasi tavalla eli haluavat tehdä niinkuin odotetaan. Tämä yksi ei. Aivan varmasti on oltu reiluja ja rakastavia ja ihan kaikkea. Puhaltele siinä sitten yhteen hiileen kun yksi puhaltaa aina tuhkat toisten naamalle.
Jotkut lapset ovat pirullisia luonteeltaan ja siinä tarvitaan aika tiukkaa hihnaa. Vaikea sitä on itsekin ymmärtää että miksi negatiivinen huomio on mieluisampaa kuin positiivinen vaikka varmasti tietää että hyvällä saa hyvää.
Sinun kannattaisi olla tarkempi lapsesi sen kanssa miten esität asiasi. Viitaan vaan tuohon ensimmäiseen lauseeseesi. Vuoropuhelun alku ei ole kaikkein paras, jos ensimmäiseksi toteat lapsellesi että hän ei tiedä mistä puhuu ja on väärässä. Ei vaikuta oikein tiimityöskentelyltä ja että asia olisi yhteinen.
iskä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näit vain jäävuoren huipun tilanteesta. Välillä ihan hyvä että lapsi vähän säikähtää, muistaa taas hetken mitä käyttäytymiseltä vaaditaan. Lasta pitää uskaltaa komentaa paikasta riippumatta.
Komentaminen on ihan eri asia kuin lapselle raivoaminen.
Vierailija kirjoitti:
Ihminen se äitikin on. Lapsenkin on hyvä ymmärtää, että jos loputtomiin kiusaa ja tahalleen ärsyttää, aikuisellakin voi mennä lopullisesti hermot. Omia lapsia ei ole, mutta ymmärrän kyllä tätä äitiä. Ei se lapsi siitä traumatisoidu tai mene rikki. Teoilla on seuraukset ja tuo on täysin inhimillistä.
Pereheväkivallassakin on usein syy että toinen ärsytti. Lyöminen mielestäsi hyväksyttävää kun "voi mennä lopullisesti hermot"?
Kyse on siitä että aikuisen kuuluu pitää malttinsa lapsen edessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen itsekin kantanut kakaran ulos kaupasta niskaperseotteella kovan metelin kanssa vajaa 30 vuotta sitten. Sitä edelsi pitkäkestoinen kitina ja raivoaminen karkkihyllyllä.
Ihan tervepäinen ja hyvä mies siitä tuli.
Menit mukaan lapsen polkaisemaan sotaan. Miksi?
iskä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidit sättimässä toisia äitejä. Taas. En jaksa. M
On täällä ainakin yksi isäkin.
Kasvatettu ja reilusti kohdeltu lapsi luonnostaan haluaa toimia vanhempien opettamalla tavalla. Perhe on joukkue joka puhaltaa yhteen hiileen. Vanhempi voi olla varma että lapsi ei turhaan valita ja protestoi. Joten on täysin poissuljettua että vanhemman tarvitsisi alkaa huutamaan kilpaa lapsensa kanssa yhtään missään ja mistään asiasta.
Näin on. Aikuisen on hillittävä tunteensa. Se on vaan ikävää tuntea syyllisyyttä, mutta juuri sitä täytyykin tuntea jos ei vielä ole kasvanut aikuiseksi. Näiden raivoajien lapset saattavat kehittää itselleen monenlaisia ongelmia, kiitos typerien vanhempien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyy kyllä sanoa, että usein lapset ovat vanhempiensa peili. Ei aina, mutta usein. Erityislapset ja vastaavat ovat tietenkin asia erikseen. Kun katson tuttavapiiriäni, ne hankalimmat lapset ovat vanhemmilla, jotka ovat kireitä, eivät osaa laittaa rajoja, hemmottelevat lapsensa pilalle jne. Ne helpoimmat lapset ovat vanhemmilla, joita kiinnostaa lapsen elämä ja jotka antavat lapselle aikaa, rajoja ja rakkautta.
En muista oman äitini ikinä räyhänneen meille lapsille, ja jotenkin olen oppinut itse saman. Voin sanoa tiukasti, mutta osaan hillitä itseni tosi hyvin, vaikka en muuten todellakaan ole mikään viilipytty.
menettihän sellainen miesasiakkaan perässä vellova "yhdynnöistä" huutava mistä lie taka-aasiasta tullut hermonsa ja purskahteli itkuun, kun mies ei oikein noteeraa.
"se kongi on kauhean rakastunut tohon .., - nyt olet hiljaa"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihminen se äitikin on. Lapsenkin on hyvä ymmärtää, että jos loputtomiin kiusaa ja tahalleen ärsyttää, aikuisellakin voi mennä lopullisesti hermot. Omia lapsia ei ole, mutta ymmärrän kyllä tätä äitiä. Ei se lapsi siitä traumatisoidu tai mene rikki. Teoilla on seuraukset ja tuo on täysin inhimillistä.
Valitettavasti näistä voi traumatisoitua. Mutta kerro sinä tätä tarinaa, jos se auttaa. Onhan se kivempi ajatus kuin se, että joku traumatisoituisi. Ja olisipa tämä tarina vielä totta. Sitten olisi kaikilla mukavaa.
Ei pidä väittää asioita joista ei tiedä mitään.
Ymmärrrän hermostumisen, jokaisella voi joskus pinna katketa. Mutta ei se nyt niinkään mene, että automaattisesti vika on lapsessa. Meitä äitejä on niin moneen junaan, on rauhallisia, temperamenttisia ja jopa mieleltään sairaita. Kuka sen tietää, mistä ko. äiti hermostui.
Ainoastaan varmaa on se, että pienelle lapselle beserkkinä raivoaminen ja julkinen nöyryytys ei ole kauhean hyvää kasvatusta.
Täällä -aivan oikein ja hyvä niin - tuomitaan laajasti fyysinen väkivalta. Mutta henkinen väkivalta on ihan yhtä vakava asia, ja ap:n kuvailema tapaus kuulostaa siltä.
Toivottavasti tilanne jälkihoidettiin kunnolla, rikä kuten tämä ketju antaisi viitteitä, lasta syyllistäen ja äitiä yliymmärtäen.
Tämä. Jos lasta on kasvatettu positiivisen kasvatuksen ja tunnekasvatuksen menetelmin niin lapsella ei enää ole omaa tahtoa eikä siksi myöskään halua taistella vanhempien tahtoa vastaan.