Onko tämä teistä outoa?
Täällä palstalla kun on paljon ihmisiä, joita nimet kovasti kiinnostaa, niin ajattelin kysäistä yhtä asiaa.
Anoppini kertoi, että hän antoi tahallaan lapsilleen hätäkasteessa ns. kakkosnimet, koska jos lapsi olisi kuollut, hyvä nimi olisi vielä jäänyt seuraavaan kertaan. Itsestäni tuollainen on kyllä tosi outoa ja kamalan sydämetöntä. Mitä olette mieltä?
Kommentit (12)
ja se oli juuri hänen nimensä, jota ei todellakaan olisi säästetty seuraavalle, jos hän ei olisi jäänyt elämään. Kyllä lapseni olisi ollut rakas lapseni enkelinäkin. Jokainen lapsi on ansainnut saada kauneimman nimen.
jotenkin outoa.. miksei lapsi olisi " paremman" nimen arvoinen joka tapauksessa?
Minusta tuo ei ole kovin outoa, jos ajattelee, että se on tapahtunut erilaisessa ajassa ja kulttuurissa kuin tämä nykyinen. Lapsikuolleisuus on ollut ihan eri luokkaa ja se on ollut aikaisemmin tavallisempaa kuin nyt. Läheskään kaikki lapset eivät ole jääneet eloon ja on ajateltu, että uudet lapset voivat sitten korvata ne, jotka eivät ole eläneet. Lapselle on joskus jopa voitu antaa sama nimi kuin aiemmin kuolleelle sisarukselle, tosin ei kai enää ihan meidän vanhempien tai isovanhempienkaan aikaan.
Anoppi on viisikymppinen ja nuo jutut on tapahtuneet 70-luvun puolivälissä.
tai sitten mäkin olen outo. Myös minä laitoin hätäkastepapereihin ns. kakkosnimet.
Eikö se LAPSI ole kuitenkin tärkeämpi kuin nimi?
Nimiä on niin monia, mutta vain se yksi lapsi.
Itseä myös jotenkin kylmää koko ajatus, tuntuu, että se hyvän nimen menetys nyt ei ole mitään sen rinnalla, että menettäisi lapsen.
Anoppi tuputti tuota ideaansa viime raskaudessakin, saapi nähdä, onko sama taas edessä. Viime kerralla ei nimiä tosi kysytty edes ennen synnytystä.
Itse en ole oikeastaan edes kummemmin miettinyt tosissani nimiä hätäkastepaperiin, vaan olen ne keksinyt juuri ennen täyttöä.
Sitten lapsen synnyttyäkin, nimi on muodostunut vasta juuri ennen ristiäisiä.
Tällä kertaa näin todella paljon vaivaa ennen kuin hätäkastenimet paperiin laitoin ja ihan kyllä ne tämän hetkiset ykkösnimet sinne kirjoitin (pitkällisten pohdintojen jälkeen mieleen on hahmottunut selkeät suosikkinimet). Ykkösnimet olen kyllä edellisilläkin kerroilla paperiin kirjoittanut. Tosin pientä hienosäätöä on saattanut sitten nimessä kuitenkin tapahtua ennen ristiäisiä. Olen kuitenkin sen verran optimistinen, että esim. jos vauva syntyisi ennenaikaisena niin toivon, että hengissä kuitenkin selviäisi. Ja jos huonosti sattuisi käymään, niin onhan noita nimiä maailma täynnä. Mutta positiivisesti haluan kuitenkin ajatella.
neronja rv 26+2
Mikaela77:
Eikö se LAPSI ole kuitenkin tärkeämpi kuin nimi?Nimiä on niin monia, mutta vain se yksi lapsi.
Tokihan se on. Mä vaan laitoin hätäkastepapereihin ne nimet, jotka olivat noin viikkoa aikaisemmin olleet mun suosikit. Mä kuitenkin olen optimisti enkä edes ajatellut vaihtehtoa että lapselle jotain sattuisi. Mulla on tapana murehtia vasta kun/jos jotain sattuu.
vaikka oli tiedossa, että lapset tulevat luultavasti syntymään reippaasti etuajassa. Varsinkin esikoinen oli syntyä jo muutamaa kuukautta etuajassa, mutta sitten kuitenkin syntyi vasta kuukautta etuajassa. Missään vaiheessa ei kysytty mitään nimijuttuja enkä mihinkään papereihin niitä raskausaikana kirjoittanut. Olisin antanut just sen nimen hartaasti toivotulle esikoiselle hätäkasteesta/hätänimeämisestä huolimatta, minkä hän saikin sitten ilman kastetta myöhemmin (emme kuulu kirkkoon). Outoa ajatella ettei anna nimeä JOS vaikka lapsi kuolee...Hui!! Pelkoja oli mullakin, mutta en olisi kyllä itse voinut sanoa noin ihan " ääneen" tai että olisi jättänyt sen takia nimen antamatta lapselleni. Eihän sitä edes koskaan voi tietää, saako IKINÄ sitä toista " uutta" lasta!!! Minun mielipide.