Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tunnekylmyys perheessä
31.07.2019 |
Onko teidän mielestä ihan normaalia, että kun kerroin siskolleni, että olen avioeron jäljiltä aivan loppu ja itkenyt kotona kaksi päivää putkeen, hän vastasi vaan, että "voi ei" eikä ole sen jälkeen kysynyt kertaakaan, mitä kuuluu. Meidän lapsuudenperheessä ei koskaan puhuttu tunteista enkä puhu niistä siskon kanssa koskaan, vaikka mielestäni ollaan ihan läheisiä. Huomasin myös, että sisko ei koskaan ota minuun yhteyttä ja kysy, mitä kuuluu, vaan aina toisinpäin. Minä olen yleensä se lohduttaja, jos menee huonosti. Tosin hänen elämässään kaikki on mennyt aina ihan putkeen eikä tarvetta lohduttaa ole juuri ollut.
Mietin vaan, että eikö yleensä sisarukset ole kuitenkin vähän kiinnostuneita siitä, mitä toiselle kuuluu?
Kommentit (11)
Ei se tarkoita sitä tarkoita jos on syntynyt samoista vanhemmista, että ollaan jotain sielunsiskoja. Jos ei vaan synkkaa niin ei synkkaa. Ei sitä tunnesidettä voi väkisin muodostaa vaikka kuinka oltaisiin lähisukua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ihan normaalia, että muiden asiat ei synnytä mitään tunnekuohuja vaikka kuinka oltaisiin samaa perhettä.
En tarkoitakaan sitä, että automaattisesti olisi jotain sielunsisaruutta, mutta me ollaan aina oltu tosi paljon tekemisissä ja meillä on ollut hauskaa yhdessä. Tunnetasolla hän on kuitenkin mielestäni kylmä. Hänellä ei ole yhtään läheistä ystävääkään. ap
Ei meidänkään suvussa pidetä yhteyttä edes äidin kanssa enkä oman aikuisen poikanikaan kanssa, varmaan kotoa opittu tapa. Ei puhuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tarkoitakaan sitä, että automaattisesti olisi jotain sielunsisaruutta, mutta me ollaan aina oltu tosi paljon tekemisissä ja meillä on ollut hauskaa yhdessä. Tunnetasolla hän on kuitenkin mielestäni kylmä. Hänellä ei ole yhtään läheistä ystävääkään. ap
Niin entä sitten? Ihmiset on erilaisia ja toiset on ns. tunneihmisiä ja jotkut ns. järki-ihmisiä, jne...
Ikävää.
Voihan sitä puhumista opetella, jos haluta siskon kanssa jutella.
Miten siskosi omassa elämässään jaksaa ja voi noin yleisesti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, miten jaksaa, kun hän ei kerro eikä puhu mitään. Hänellä menee päällisin puolin hyvin, on kaunis koti, hyväpalkkainen työ ja kympin lapset, mutta ulospäin hän vaikuttaa kovalta. Me oltiin joskus samassa työpaikassa ja siellä huomasin, että hän oli myös työkavereille tyly ja kova. ap
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, miten jaksaa, kun hän ei kerro eikä puhu mitään. Hänellä menee päällisin puolin hyvin, on kaunis koti, hyväpalkkainen työ ja kympin lapset, mutta ulospäin hän vaikuttaa kovalta. Me oltiin joskus samassa työpaikassa ja siellä huomasin, että hän oli myös työkavereille tyly ja kova. ap
ok
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, miten jaksaa, kun hän ei kerro eikä puhu mitään. Hänellä menee päällisin puolin hyvin, on kaunis koti, hyväpalkkainen työ ja kympin lapset, mutta ulospäin hän vaikuttaa kovalta. Me oltiin joskus samassa työpaikassa ja siellä huomasin, että hän oli myös työkavereille tyly ja kova. ap
Siskosi on vain erilainen kuin sinä. Minä ja siskoni olemme myös kuin yö ja päivä. Siskoni on enemmän tunneihminen ja minä taas järki-ihminen. Kun aikoinaan erosin, mulle oli tärkeämpää hoitaa käytännön asioita kuin miettiä, miltä musta tuntuu. Ja kun käytännön asiat olivat kunnossa, totesin elämäni oikein mukavaksi yksinhuoltajanakin eikä ollut tarvetta pohtia eroa sen enempää.
Alue: Aihe vapaa
ei