Voi että minua jurppii kälyni ilkeys!
Sain pari vuotta sitten keskosvauvan. Olin myös itse raskauden jäljiltä huonossa kunnossa, koska jouduin makaamaan ennenaikaisen synnytyksen uhan takia viikkokaupalla vuodelevossa. Noin kolme kuukautta synnytyksen jälkeen kärsin pahasta synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Olin kirjaimellisesti erittäin syvällä eikä tilannettani helpottanut se, että mieheni ei ollut kiinnostunut vauvanhoidosta, vaan narisi koko ajan harrastustensa perään. Koska omat sukulaiseni asuvat kaukana, jouduin pyytämään apua mieheni vanhemmilta. Sekös taas jurppi mieheni veljen perhettä ja erityisesti mieheni veljen vaimoa. Hän jaksoi piikitellä minua isovanhempien avun käyttämisestä tyyliin " lasten hoito ei kuulu isovanhemmille ja kyllä me vaan hoidetaan omat lapsemme" . Tämä ilkeily pahoitti mieleni syvästi, mutta kälyni mielestä vain suutun turhista asioista.
Nyt kun mieheni veljen perheessä on ikävä tilanne päällä, ovat he joutuneet turvautumaan mummon apuun. Pappa kuoli viime syksynä. Mummo on ollut hoitamassa perheen lapsia nyt kaksi viikkoa ja niin vain on unohtunut kälyltäni nämä hänen aiemmat järkähtämättömät mielipiteet. En kyllä tunne yhtään sympatiaa tätä perhettä kohtaan, koska ei sitä sympatiaa tarjottu silloinkaan, kun itse olin avun tarpeessa.
Kommentit (38)
serkutkin seuraavana päivänä sitten " kuittaamassa velan" . Jos meidän lapsi saa edes jäätelön, siitä ei saa kertoa, koska nousisi hirveä haloo heti.
Mistä jumalauta tuommoisia ihmisiä sikiää?!
Mitäköhän minä kälyssäni kadehtisin? Ilkeää luonnettako? Hänen ilkeytensä ei ole ainoastaan minun keksintöäni, jos niin luulit. Siitä ovat kärsineet muutkin sukumme jäsenet.
Keksi parempi kommentti tai ainakin perustele väitteesi.
Ap.
Kyse ei ole aina ilkeydestä, vaan pelkästä empatiakyvystä.
oliko sinulla lääkärin diagnoosi masennuksesta?
miksi ette palkanneet apua?
laukomaan tuollaisia suustaan. Ja mistä päättelet että kälyn perheessä on ollut kuolemantapaus? Pappahan se kuoli! Onhan se KÄLYLTÄ voinut tietysti tekokynsi katketa tai harrastukset vaativat mummon hoitajaksi.
En välttämättä niin ilkeästi, mutta ystävälliseen sävyyn tiedustelisin, onko käly unohtanut periaatteensa ja kehoittaisin ajattelemaan että miltä sinusta tuntuikaan silloin kun kälysi aiheesta piikitteli...
vaikuttaa kovin ärhäkältä ja äkäiseltä. Ja kateelliselta.
Mitä v*tun kateutta sinä tästäkin aiheesta taas löysit?
niin kiltiltä, hyvätapaiselta ja herttaiselta naiselta. Mistähän johtuu, että hänellä on hankalaa? Olisiko itseaiheutettua?
Minä voin kuvitella että olisin sanonut jotain vastaavaa omalle kälylleni juuri vihjatakseni että eikö mies hoida ollenkaan, jos en olis suoraan uskaltanut kysyä.
No ap tietysti sanoi että käly muutenkin ilkeä luonteeltaan, mutta asiat ei aina ole aivan niiiiin mustavalkoisia.
Palaanpa aiheeseen...
Eli kyllä ilkeily oli ihan minulle tarkoitettu. Mieheni taitaa olla suvussamme niitä harvoja, jolle hän ei uskalla sanoa mitään omasta mielestään " nasevaa" . Haukkuu tätä sitten selän takana tai osoittaa mieltään, mutta on tähän asti pitänyt suunsa kiinni edessä.
Ei mieheni mikään vätys ja saamaton nahjus ole. Hänen oli vain vauva-ajan alussa vaikeaa vähentää omia harrastuksiaan (on osa-aikamuusikko) ja siksi alku pienen vauvan kanssa oli minulle hankalaa, välillä jopa ylivoimaista. Kuten kerroin, olin itse huonossa kunnossa synnytyksen jälkeen, eikä diagnosoitu sj. masennus paljoa tilannetta kohentanut. Vauvamme syntyi pienipainoisena ja alun hankaluuksia riitti.
Mutta mitä kälyyni tulee, niin eniten minua pännii se, että se ihminen ei seiso sanojensa takana. Jos hän on kerran minulle sanonut hoitavansa itse lapsensa tilanteessa kuin tilanteessa, eikä hoidata heitä isovanhemmilla (nyt vain mummolla), niin tekisi sitten myös niin. Mutta kun se avuntarve osuu omalle kohdalle, voidaankin nämä kuolemattomat lauseet heittää romakoppaan, kun ne eivätkään ole itselle hyvät aatokset.
Ap.
PS. Kukaan ei ole kuollut perheessä.
Miten ennenaikainen synnytys ja synnytyksen jälkeinen masennus voivat olla itse aiheutettuja? Eiköhän tuo ensin mainittu johtunut ihan kohtuni heikkoudesta ja jälkimmäiseen vaikutti varmasti moni asia. En ole mikään depressioon taipuvainen ihminen.
Ap.
Vierailija:
niin kiltiltä, hyvätapaiselta ja herttaiselta naiselta. Mistähän johtuu, että hänellä on hankalaa? Olisiko itseaiheutettua?
sinulta pois, jos käly tarvii nyt apua ja heidän lapsia hoidetaan?
sarkasmista?
Kiroilet, olet agressiivinen...
Emme saaneet apua kunnalta. Meillä kävi pari naista toteamassa kirkkain silmin " ei ole resursseja ja ne vähäisetkin menevät maahanmuuttajille" . Itkin kolme päivää heidän käyntinsä jälkeen lähes putkeen. Yksityiseen hoitoon ei ollut jatkuvasti varaa, vaikka sitäkin jouduimme joskus käyttämään. Mieheni vanhemmat tarjoutuivat itse avuksi, kun olivat kerran oman kertomansa mukaan joutilaina (=eläkkeellä). Ikää heillä oli päälle 60 vuotta, eivät olleet siis mitään ikäloppuja.
Ap.
Et ole tainnut lukea tekstiäni huolella?
Ap.
Nyt en ymmärrä. Missä kohtaa minä kiroilen tai olen aggressiivinen? Eiköhän tähän ketjuun ole kommentoinut moni AV:lainen omalla tyylillään.
Ap.
Taidat olla kade? Mitä saat kahdehtimalla kälyäsi?