Kyllästynyt kivaan harrastukseen, mitä tekisit?

Nosto

Minulla on mielenkiinnonkohteita, joista muodostuu tavalla tai toisella harrastuksia.

Usein uppoudun aiheeseen täysillä pariksi vuodeksi, sitten kohde vaihtuu.

En menetä mielenkiintoani vanhaan aiheeseen täysin, mutta se jää taka-alalle.

Ehkä kyse on kohdallani eri asiasta kuin ap:lla.

Harrastuksillakin on elinkaarensa. Ei niistä tarvitse elmänsä loppuun asti harrastaa.

Mä olen aina vaan lopettanut harrastukset, jotka ei enää kiinnosta. Harrastuksen pitäisi olla ilo, eikä niin että sinne mennään väkisin vaikka ei yhtään huvita.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen aina vaan lopettanut harrastukset, jotka ei enää kiinnosta. Harrastuksen pitäisi olla ilo, eikä niin että sinne mennään väkisin vaikka ei yhtään huvita.

Olen jättämässä tuon nyt taka-alalle.

Mutta mietin sitä, että kun olen saanut tuosta myös iloa, kuulisin kokemuksia. Että onko joku pitänyt tauon ja palannut vanhaan. Tai onko käynyt niin, että on sitten vain mennyt elämässä eteenpäin, mielenkiinto ja maku ovat sitten vähitellen muuttuneet.

Tuossa harrastuksessa on myös ihan mukavat sosiaaliset piirit ja ajattelen, että ruoho ei välttämättä ole parempaa aidan toisella puolella sen puolesta.

ap

Assburger kirjoitti:

Minulla on mielenkiinnonkohteita, joista muodostuu tavalla tai toisella harrastuksia.

Usein uppoudun aiheeseen täysillä pariksi vuodeksi, sitten kohde vaihtuu.

En menetä mielenkiintoani vanhaan aiheeseen täysin, mutta se jää taka-alalle.

Ehkä kyse on kohdallani eri asiasta kuin ap:lla.

Kyllä minullakin on näin. Tämä oli sellainen harrastus, jossa aktiivista toimintaa toistenkin kanssa, niin sen vuoksi on selvempi raja sen suhteen, harrastaako vai ei. Kuin sellaisen mielenkiinnon kohteen kanssa, jota vain harjoitetaan itsenäisesti.:) ap

Mulla oli vähän sama tilanne, tein lapsen ja palasin :D no ei toki ole mahdollista kaikille.

Ei kai ole pakko mennä kaikkiin niihin sosiaalisiin rientoihin, jos käyt vaan siinä varsinaisessa harrastuksessa vähän aikaa.

Itsellä jää usein asiat kesken, mutta se itse tekeminenkin on kivaa vaikka mitään valmista ei tulisi. Jotkin vanhat harrastukset nostaa itseään välillä esiin, sitä vain menettää mielenkiintoa ajan saatossa oli sitten kuinka kivaa tahansa. Onneksi voi myöhemmin jatkaa siitä mihin viimeksi jäi ja tehdä muutoksia jos ajatusmaailma muuttunut.

Minä pidin pari vuotta taukoa rakkaasta harrastuksesta ja se kannatti ! Sitten alkoi jo kova ikävä tuota harrastusta ja lähdin takaisin :) Avosylin ottivat siellä vastaan. Tauko teki minulle ainakin hyvää, nyt taas jaksaa iloisena tuota harrastusta.

t. kuorolainen

Mä pelaan tennistä ja tullut muutamia kertoja totaali kyllästyminen. Olin jo lähellä lopettaa. Johtui mulla ehkä siitä että treenasin liikaa, katoin paljon tennisvideoita yms. En enää oikein nauttinut. Ehkä meni suorittamiseksi.

Mulla auttoi se että ostin uusia tennisvälineitä, vähensin harjoituskertoja ja kaikkea lajiin liittyvää. Nyt on nautinto taas palannut

On käynyt tuon pyöräilyharrastuksen kanssa harvinaisen hyvin. Mutta kun ei siitä perkele osaa eikä pysty luopumaankaan sillai, että tää oli nyt tässä ja heittäisi pois vaan. Ei v...u ja ikinä ei saa itsestään irti sen vertaa, että ottaisi ja lähtisi sinne lenkille. Ei, aina on jotain. Väsyttää, ei nyt tänään, huomenna, no huomenna on niin paska keli, ettei hullukaan lähde ja taas ollaan. Näitä riittää. On jotain muuta asiaa toimitettavan ja sitä touhottaessa menee sitten koko helvetin päivä. Huhtikuussa sain hommaa silleen aluilleen ja se sitten tyssäsi, kun ei ruvennut kelit paranee ja kylmää piteli pitkälle. No, sitten alkoi ne hirmuhelteet, joissa ei jaksanut tehdä yhtään mitään. Sen jälkeen helteet helpotti, mutta kun oli ollut pitkään lenkkeilemättä, niin se tuli sitten tavaks, ettei sinne lenkille lähdetä. Se on niin valtava se kynnys lähteä. No, nyt on sitten nää sateet, jotka estää mua lähtemästä ulos pyöräilemään. Kun on nuo silmälasit, jotka sateessa sitten kastuu ja huurtuu, ettei eteensä näe. Ajan vielä jonkun mummon yli tai jään itse jonkin alle. "No hanki piilarit." No en hanki.

Tuossa on nyt sitten kaks fillaria joutilaana: 2016 syksyllä ostamani Bianchi, jolla ei oo tullut ajettua kuin joku 2000 km, koska koko pakka levisi käsiin sen takia kun koko kautena 17 ei ollut ajokelejä. Aivan susipaska kesä tuli vain sen vuoksi koska olin ostanut edellisenä syksynä uuden pyörän, jolla voin sitten kesällä pyöräillä oikein kunnolla. Voi jumalauta. Ja edellisellä konkelilla, jolla ajelin 2013 - 2016, tuli sentään neljässä suvessa poljettua yhteensä 10 tonnia. Se toinen joutilas pyörä on viime vuoden kevättalvella ostamani SUP, josta minä onneton maksoin varusteineen päivineen 2,4k. Sillä oli tarkoitus saada hommaan ihan uutta verta, mutta hah, toisin kävi. V...u se sama saatanan karma näkyy olevan tolla melkein uudella mankelilla kuin mikä on Bianchillakin, että yhtään mitään ei tuu ajeltua. Näinhän sen täytyi mennä, kuinkas muutenkaan.

Kyllä se niin vaan on, että kaikella on aikansa ja paikkansa. Aikansa kutakin, sanoi pässi kun päätä leikattiin. Sais nyt aikaiseksi edes pitävän lopettamispäätöksen, kun eihän tosta mitään tule. En ymmärrä, mikä mua pitää tuossa vielä muka kiinni, ettei luopumaan pysty? Saamattomuus se on kait syy siihenkin.