Mitä sanotte tästä keskustelusta, kumpi on ”oikeassa?”

ei jaksa lukee tota sepustusta 

A vaikuttaa ongelmalliselta.

Mitä tarkoitat oikealla ja väärällä? Jos noin paljon ärsyyntyy alkoholin juomisen mainitsemisesta, niin jotenkin se minusta viittaa siihen, että juominen on jonkinlainen ongelma. Voisin itsekin ottaa lomamatkalla viikon ajan joka päivä illallisella lasin viiniä, mutta en ärsyyntyisi siitä, että toinen ehdottaisi, että minä ajan päivällä ja hän sitten, kun palataan illalliselta hotellille.

A käyttäytyi huonosti ja käytti jopa henkistä väkivaltaa. Jos olisin B, en jättäisi asiaa sikseen vaan tavaisin A:lle, että kysymykseni oli täysin normaali eikä millään lailla törkeä, A:n reaktio sen sijaan oli. Jos A ei myönnä tätä ja pyydä anteeksi (kunnolla, ei mitään "olen pahoillani että sinusta tuntuu tuolta") niin pistäisin suhteen jäihin.

Juuri sellaisia kommentteja kuin odotinkin. Sille joka ei jaksa lukea, yksinkertaisesti: Onko törkeää sanoa, että voitko ajaa nyt kun et ole vielä juonut ja minä ajan sitten illalla? Minusta ei. Olen siis B ja nainen.

Minä olisin ollut tyytyväinen ehdotukseen. Tuohan mahdollistaa A:n juomisen. Meillä akka ei suostu ajamaan ollenkaan. Jos otan jotain vaikka yhen oluen, niin heti kuuluu: mä en sitten aja (vaikka sillä on kortti eikä se yleensä juo). Usein ajan sitten semmosessa 0,5 promillen rajakännissä ja akka kyydissä selvinpäin. 

Miten niin "oikeassa"? Eihän tuossa ole mitään vaihtoehtoa, sillä yleisessä kielenkäytössä juomisella tarkoitetaan nimenomaan alkoholinkäyttöä, ellei sitten ole kyse vain janojuomisesta. Kun juo niin sitten juo eikä se riitelemällä musta muutu valkoiseksi.

Jos kyse oli siitä, että alkoholinkäytöstä ei olisi saanut puhua, niin aika erikoinen parisuhde. A:n juomisesta ei siis tämän päivän jälkeen keskustella vaan B kysyy aamulla A:lta 'ajatko sinä nyt aamulla vai illalla?'

Vai oliko kyse siitä, että A ei jostakin syystä muuten halua ajaa ollenkaan? Tätä vaihtoehtoa olisin veikannut, jos A olisi nainen.

Kiitos kommenteista. Tämä on minusta ihan uskomaton episodi. Tuosta pääsimme yli, mutta kriisissä jälleen. Minä olen sählä ja hajamielinen, myönnän sen. Se on ominaisuuteni ja sanotaan nyt sitä vaikka heikkoudeksi. Saatan jättää puheesta huomaamatta jonkun osan ja sitten kysyn sitä. Toinen ei millään jaksa ymmärtää miksi kysyn kun hän juuri sanoi. Kysyn myös ”tyhmiä”, kuten että montako perunaa suunnilleen syöt, paljonko keitän. En siinä tilanteessa tule ajatelleeksi, että hän on aiemmin sanonut että tarpeeksi, mahdoton tietää tarkkaan. Tai kysyn mökille lähtiessä että otithan simmarit mukaan. Mun mielestä normaalia kanssakäymistä, ohimeneviä lauseita, hänen mielestään holhoamista, ja saan vastauksia ikävään äänensävyyn. No, tätä kirjoittaessani jo tiedän miltä tämä kuulostaa. Tunnen ettei minua kunnioiteta ja hyväksytä sellaisena kuin olen. :(

Veikkaan alkoholiongelmaa A:lla. Kuten joku sanoikin, reaktio on niin kohtuuton että todennäköisesti alkoholinkäyttöön liittyy häpeää jo valmiiksi. Itsekin saatan vetää pari olutta vaikka joka ilta lomalla, mutten silti suuttuisi tuollaisesta kysymyksestä. Eikä mieheni ole suuttunut silloin kun olen ollut raskaana - päinvastoin ilahtunut että ajan ja hän voi ottaa huoletta pari.

Edelliseen: Siis aiemmassa perunankeittotilanteessa olin kysynyt samaa ja hän oli vastannut, että mahdoton tietää. (Tyhmä kysymys.)

Oletko raskaana tai imetätkö? Mietin, että niihin liittyy alkoholirajoitus ja monilla naisilla myös tuollaista hajamielisyyttä. On todella raskasta jos mies kiukuttelee näistä asioista kun ei nainen niille mitään voi, mutta tilanne on sentään ohimenevä ja siitä voi päästä yli. Ei tuollainen reagointi missään tapauksessa kypsää tai normaalia ole, mutta se ei välttämättä tarkoita sitä että mies olisi kaikin puolin kauhea mätämuna. Raskaus ja pikkulapsivaihe voivat olla stressaavia elämänvaiheita molemmille ja joskus se näkyy väärillä tavoilla.

Sen sijaan jos miehesi ärsyyntyy siitä mitä olet ihan normaalisti omana itsenäsi, niin ennuste suhteelle on aika lailla nolla.

En ole raskaana, olen viisikymppinen. Olen tällainen. Sählä, hajamielinen, joskus kömpelökin. Kuitenkin ihan normaaleilla aivoilla varustettu korkeasti koulutettu nainen, en tyhmä. Toivoisin sallivaa suhtautumista huumorilla.

Minä ihmettelen tarinassa ainoastaan sitä, että jos suhde on noinkin tuore, miksi B ei ole jo häipynyt. 

Mieti ap haluatko itse kuunnella tuollaista vuodesta toiseen. Samalla kun katselet mahdollisen alkoholiongelman pahenemista.

Ja jatkan: mies ei ole onneksi kauhea mätämuna, vaan hänessä on paljon hyvää mihin rakastuin. Normaalisti meillä on rentoa yhdessäoloa ja huumoria. Aika ajoin tulee tämmöisiä juttuja. Minä pyydän anteeksi jos aiheutan toiselle mielipahaa. Hän ei pyydä, jos ei koe tekevänsä väärin. Näitä asioita hän ei ole pyytänyt anteeksi, vaikka esim. eilen itkin tuota että heikkouksiakin lyödään. Hän sanoi ettei ole tiennyt että itse tiedostan nuo heikkoudet. Hän ei kuitenkaan pyytänyt anteeksi. Miksi se on joillekin niin vaikeaa? Se on vaikea niellä.

Tämä varmaan on aika henkilökohtainen asia ja neuvonkin miettimään koko suhdetta ja sen olemassaoloa.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kommenteista. Tämä on minusta ihan uskomaton episodi. Tuosta pääsimme yli, mutta kriisissä jälleen. Minä olen sählä ja hajamielinen, myönnän sen. Se on ominaisuuteni ja sanotaan nyt sitä vaikka heikkoudeksi. Saatan jättää puheesta huomaamatta jonkun osan ja sitten kysyn sitä. Toinen ei millään jaksa ymmärtää miksi kysyn kun hän juuri sanoi. Kysyn myös ”tyhmiä”, kuten että montako perunaa suunnilleen syöt, paljonko keitän. En siinä tilanteessa tule ajatelleeksi, että hän on aiemmin sanonut että tarpeeksi, mahdoton tietää tarkkaan. Tai kysyn mökille lähtiessä että otithan simmarit mukaan. Mun mielestä normaalia kanssakäymistä, ohimeneviä lauseita, hänen mielestään holhoamista, ja saan vastauksia ikävään äänensävyyn. No, tätä kirjoittaessani jo tiedän miltä tämä kuulostaa. Tunnen ettei minua kunnioiteta ja hyväksytä sellaisena kuin olen. :(

Toi alkoholijuttu oli mieheltä tosi huonoa käytöstä. Näistä perunankeitto- ja uimahousuasioista en ole varma - mitä mies siis sanoo ja mitä tarkoittaa ikävä äänensävy? En itse haluaisi olla suhteessa, jossa minulle tiuskitaan ja huudetaan koko ajan.

Mieshän ON kauhea mätämuna, jos pakottaa sinut pyytämään anteeksi asioita, joissa ei ole mitään anteeksipyydettävää, eikä itse kuitenkaan välitä, vaikka pahoittaa sinun mielesi.

Ärsytät miestä jostain syystä, sanoit mitä tahansa. Vaikuttaa oikeastaan siltä ettei hän oikein pidä edes seurastasi. 😕

Jos noin arkipäiväisistä keskusteluista toinen kehittää riidan, ei ole kyseessä rakastava parisuhde vaan valtasuhde, jossa toinen haluaa alistaa, kiusaamalla toisen itkemään ja pyytelemään anteeksi. Itkettävää ja anteeksipyydettävää ei ole sillä uhrilla, toivon hänelle voimia lähteä tuosta suhteesta.