Jos eläisimme 1800-luvulla, mitä haluaisit tehdä?

keksisin Nokian kumisaappat,-renkaat ja Nokian älypuhelimen-navigaattorin,joka ohjaa Suomen väärälle tielle, l. ojasta allikkoon-skutsiin.Syy,kun rinne hylkäsi talousnerot hallituksessaan

Haluaisin olla valinnut kunnollisen miehen, jolla hyvä ammatti ja sitten olla perheenäiti kaupungissa.

Koittaisin keksiä, miten päästä takaisin. 1800-luku ei ollut mitenkään erityisen hyvää aikaa (mm. nälkävuodet), ja naisten asema oli surkea. Antibioottejakaan  ei ollut vielä keksitty, ja esim. diabetes oli kuolemantuomio.

Olisin suomalaisuus-mies ja ajaisin voimakkaasti Suomen itsenäistymistä.

Olla nunna, tosin luterilaisena se olisi mahdotonta. En haluaisi olla alisteisessa asemassa ja kuolla mahdollisesti synnytykseen.

Naisena elämä olisi tähän aikaan verrattuna vähän vaikeampaa. Naisen oli vaikea elää riippumattomana, opettaja taisi olla ensimmäisiä varsinaisia ammatteja johon naisia koulutettiin, oikaiskaa jos olen väärässä. Koettaisin hankkia ammatin jossa voisin elättää itseni. Osaavaa naista kyllä arvostettiin monessakin työssä. Tai sitten löytää sivistyneen aikaansa edellä olevan puolison.

Vierailija kirjoitti:

Koittaisin keksiä, miten päästä takaisin. 1800-luku ei ollut mitenkään erityisen hyvää aikaa (mm. nälkävuodet), ja naisten asema oli surkea. Antibioottejakaan  ei ollut vielä keksitty, ja esim. diabetes oli kuolemantuomio.

Nälkävuodet on vain funktio rautatiettömyydestä. Ja kyllä oli antibiootteja. Tosin ei välttämättä tarjolla jossain perämetsän maaorjalle.

Noin muuten hoitaisin keramiikka tai teräs tehdasta ja toimisin aktiivisesti pörssissä aatelisena. Ja kuten arvolle sopii niin kuuluisi olla joku harrastus, vaikka hassut eläinten täyttämiset kuten ketut bambin sarvilla ja sorsan räpälillä.

Ois varmaan kiva ratsastella ja hengailla linnan maiden ermitaaseissa.

Olisin mamsellina hyvämaineisessa suuressa kartanossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koittaisin keksiä, miten päästä takaisin. 1800-luku ei ollut mitenkään erityisen hyvää aikaa (mm. nälkävuodet), ja naisten asema oli surkea. Antibioottejakaan  ei ollut vielä keksitty, ja esim. diabetes oli kuolemantuomio.

Nälkävuodet on vain funktio rautatiettömyydestä. Ja kyllä oli antibiootteja. Tosin ei välttämättä tarjolla jossain perämetsän maaorjalle.

Noin muuten hoitaisin keramiikka tai teräs tehdasta ja toimisin aktiivisesti pörssissä aatelisena. Ja kuten arvolle sopii niin kuuluisi olla joku harrastus, vaikka hassut eläinten täyttämiset kuten ketut bambin sarvilla ja sorsan räpälillä.

Ois varmaan kiva ratsastella ja hengailla linnan maiden ermitaaseissa.

Antibiootit (penisiliini) keksittiin 1900-luvun alussa, kaupallinen valmistus onnistui vasta toisen maailmansodan aikaan.

Mikä kohta 1800-luvusta? Harva muistaa, että romanttinen rakkaus "keksittiin" tuolloin ja rakastumisesta tuli naimisiinmenon syy - tai syy olla menemättä vihille. Keskinäinen kanssakäyminen oli hyvinkin vapaata.

Tästä huolimatta haluaisin olla juuri se, mikä nytkin olen eli kartanonrouva. Puutarhuri, pari sisäpiikaa, emännöitsijä, keittäjä ja oma kamarineito, enköhän tulisi sillä palveluskunnalla toimeen.

Vierailija kirjoitti:

Mikä kohta 1800-luvusta? Harva muistaa, että romanttinen rakkaus "keksittiin" tuolloin ja rakastumisesta tuli naimisiinmenon syy - tai syy olla menemättä vihille. Keskinäinen kanssakäyminen oli hyvinkin vapaata.

Tästä huolimatta haluaisin olla juuri se, mikä nytkin olen eli kartanonrouva. Puutarhuri, pari sisäpiikaa, emännöitsijä, keittäjä ja oma kamarineito, enköhän tulisi sillä palveluskunnalla toimeen.

  Hyvä kysymys. 1800-luvun Suomessa kerkesi tapahtua paljon. Mutta noin yleensä.

   Ajattelin lähinnä mitä naiset olisivat kyenneet tekemään. Varakkaiden perheidenkään vaimot, tyttäret eivät pystyneet paljon määräämään elämästään. Lisään vielä, että kykenisin olemaan ehkä jonkinlainen kauppias. En muista nyt pitikö siihen olla aviomiehen lupa. 

 T. ap

Vierailija kirjoitti:

Naisena elämä olisi tähän aikaan verrattuna vähän vaikeampaa. Naisen oli vaikea elää riippumattomana, opettaja taisi olla ensimmäisiä varsinaisia ammatteja johon naisia koulutettiin, oikaiskaa jos olen väärässä. Koettaisin hankkia ammatin jossa voisin elättää itseni. Osaavaa naista kyllä arvostettiin monessakin työssä. Tai sitten löytää sivistyneen aikaansa edellä olevan puolison.

Naiset olivat 1800-luvulla taloudellisesti riippuvaisia miehistä. Eivät voineet harjoittaa yritystoimintaa itse. Omaisuuden omistaminen on myös ollut vaikeaa.

Lähtisin Amerikkaan!

Vierailija kirjoitti:

Lähtisin Amerikkaan!

  Se olisi todennäköisesti kannattanutkin. Ainakin suomalaiset piiat ja huushollerskat olivat kuuluja siisteydestään ja luotettavuudestaan ja haluttuja työntekijöitä.

 Myös suomalaiset miehet saivat töitä, tosin raskaita metsätöitä tai kaivoksilla työskentelyä.

   Mutta Ameriikkaan , Lännelle lähtijät saattoivat lähettää  aikoinaan koto-Suomeen kirjeen, jossa oli mukana ateljeerissa otettu valokuva, jossa (naisilla) olikin  päässään huivin sijasta hattu!  

Ameriikkaan meno ja paljon eekkereitä maata+ karjatila/ hevostila cowboy meininki luontoa lähellä 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä kohta 1800-luvusta? Harva muistaa, että romanttinen rakkaus "keksittiin" tuolloin ja rakastumisesta tuli naimisiinmenon syy - tai syy olla menemättä vihille. Keskinäinen kanssakäyminen oli hyvinkin vapaata.

Tästä huolimatta haluaisin olla juuri se, mikä nytkin olen eli kartanonrouva. Puutarhuri, pari sisäpiikaa, emännöitsijä, keittäjä ja oma kamarineito, enköhän tulisi sillä palveluskunnalla toimeen.

  Hyvä kysymys. 1800-luvun Suomessa kerkesi tapahtua paljon. Mutta noin yleensä.

   Ajattelin lähinnä mitä naiset olisivat kyenneet tekemään. Varakkaiden perheidenkään vaimot, tyttäret eivät pystyneet paljon määräämään elämästään. Lisään vielä, että kykenisin olemaan ehkä jonkinlainen kauppias. En muista nyt pitikö siihen olla aviomiehen lupa. 

 T. ap

Ainakin oman suvun naiset kykenivät aika lailla päättämään elämästään. Oli opettajia, senaatin kirjureita, jopa rakennustarkastaja. Piti vain löytää mies, jonka mielenkiinto oli muualla kuin vaimon tai tyttärien tekemisissä.