Mies ei osaa laittaa rajoja kavereilleen!

Vierailija kirjoitti:

Itsellä myös vähän vastaava ongelma, tosin lapsia ei ole. Ollaan kolmevitosia ja miehen kaveri on ollut yökylässä lähes JOKAISENA viikonloppuna tänä kesänä. Sitten se raahaa mieheni puoliväkisin baariin ja nukkuu sohvalla iltapäivään asti. Mun mielestä ei ihan aikuista toimintaa, mutta miestä kai säälittää kun se on vähän reppana (ei ole seurustellut koskaan vakavasti). Ja kaiken päälle vielä kunnon sovinistijutut. Ja sitten mä olen pahis, kun sanon että ei saa tulla...

Ja sinä notkut tällaisen helmen kanssa suhteessa koska .... <täydennä lause>

Voihan pisteet, caps lock ja huuto- ja kysymysmerkit.

Eikö ap havainnut tätä piirrettä miehessä jo ennen avioitumista? Vai oliko tämä taas niitä asioita, jotka minä kyllä muutan miehessä avioliiton aikana? No, onnea vaan projektille!

Mieheni (35v) yksi kaveri ei välitä rajoista tippaakaan, ei vaikka niistä sanoisi hyvällä tai pahalla. On sellainen rellestäjä, joka on aina tehnyt elämässään just niinkuin haluaa, ei kunnioita paljon mitään. Ei ole hirveän hyvin menestynyt elämässä.

He ovat mieheni kanssa olleet kavereita pienestä pitäen ja pysyneet ystävinä kaikissa elämänvaiheissa. Usein tulevat hyvin juttuun ja mies sanoo että kaikki riitely on kuitenkin sen arvoista, koska enää ei voi saada uusia ystäviä, jotka olisivat tunteneet sut koko elämän ja siitä kannattaa pitää kiinni.

Välillä tuntuu, että ystävä tavallaan vihaa miestäni. Rakastaa ja vihaa. Tahallaan kiusaa ja sanoo ilkeitä asioita. Painostaa miestä mukaan tyhmiin tekoihin. Pamahtaa paikalle keskellä työviikkoa, vaikka on sanottu ettei sovi. Painostaa vaikka juomaat "pari saunakaljaa" kun mies sanoo ettei tässä oikeesti edes saunaan ehtisi. Jos ei suostu niin ystävä syyllistää julmasti. Sanoo "raha on muuttanut sua, susta on tullut mulkku, sä et ole oikea ystävä, oikea ystävä tekisi niin ja näin". Jos hänelle sanoo takaisin nätisti tai rumasti, ihan sama, suuttuu joka tapauksessa ja lähtee ovet paukkuen. Välit on menneet heillä poikki monta kertaa, jonkin ajan kuluttua ovat taas kuin ei mitään olisi tapahtunut...

Ja just se, että pitää painostaa juomaan. Jos ei juo, niin on muuttunut ja säälittävä nössö. Joskus jos juokin jotain niin kaveri on haukkunut alkoholistiksi (jos tulee jotain pientäkin erimielisyyttä normaaleista asioista niin hän heti haukkuu, tilanne eskaloituu nanosekuntissa siihen).

Vierailija kirjoitti:

Itsellä myös vähän vastaava ongelma, tosin lapsia ei ole. Ollaan kolmevitosia ja miehen kaveri on ollut yökylässä lähes JOKAISENA viikonloppuna tänä kesänä. Sitten se raahaa mieheni puoliväkisin baariin ja nukkuu sohvalla iltapäivään asti. Mun mielestä ei ihan aikuista toimintaa, mutta miestä kai säälittää kun se on vähän reppana (ei ole seurustellut koskaan vakavasti). Ja kaiken päälle vielä kunnon sovinistijutut. Ja sitten mä olen pahis, kun sanon että ei saa tulla...

Sunnuntai aamupäivä on loistava siivouspäivä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä myös vähän vastaava ongelma, tosin lapsia ei ole. Ollaan kolmevitosia ja miehen kaveri on ollut yökylässä lähes JOKAISENA viikonloppuna tänä kesänä. Sitten se raahaa mieheni puoliväkisin baariin ja nukkuu sohvalla iltapäivään asti. Mun mielestä ei ihan aikuista toimintaa, mutta miestä kai säälittää kun se on vähän reppana (ei ole seurustellut koskaan vakavasti). Ja kaiken päälle vielä kunnon sovinistijutut. Ja sitten mä olen pahis, kun sanon että ei saa tulla...

Sunnuntai aamupäivä on loistava siivouspäivä...

Ma kanssa olin tulossa ehdottamaan etta kannattaa ottaa joku meluisa ja paljon sohvalla nukkujaa hairitseva projekti, ja ajoittaa se aikaiseen aamupaivaan... :D Kello kahdeksalta imurointi ja sohvatyynyjen tamppaus esimerkiksi. Tai voisitteko vahtia jonkun kaverin taaperoa just aamun tunteina? Sille vaan lasten rumpu ja trumpetti kateen, semmoinen "hakkaa vasaralla palikoita" -nikkarointisetti on kans kiva. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ryyppykavereita? Niistä on päästävä eroon.

Miten?

Ei auta järkipuhe. Tunnen itseni aivan voimattomaksi! Kuin minua ja meidän perhettä ei kunnioitettaisi ollenkaan!?

Jopa yöllä parvekkeen ovelle tulee koputtelemaan, ellemme avaa ovea!

Mies ei saa sanottua mitään! Se on minä, joka sanoo. Sitten onkin kiva syyyttää "vi--umaista akkaa"... Puhelimeen keksin tekosyitä "mies on kipeänä" tms jos mies ei joskus halua lähteä. Ei siis itse kykene sanomaan kavereilleen, jonka takia emme pääse noista eroon!

Tulen hulluksi!!

Ryhdyt vaan tarpeeksi vmäiseksi niin kyllä ne kaverit pikkuhiljaa ymmärtää yskän. Äijäsi komennat niiden kuullen johonkin hommaan ja kaverille ilmoitat että painuu vttuun häiriköimästä. Jos joku tulee partsille koputtelemaan, soitat raakasti poliisit hakemaan häirikön pois. Äijäsi jatkaa tuota tasan niin kauan kuin sillä ei ole mitään seuraamuksia. Toki hyvästä käytöksestä palkitaan ja huonosta tehdään elämä niin hankalaksi että tuntuu. Eiköhän ne rajat pikkuhiljaa ala löytyä.

treffit kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä myös vähän vastaava ongelma, tosin lapsia ei ole. Ollaan kolmevitosia ja miehen kaveri on ollut yökylässä lähes JOKAISENA viikonloppuna tänä kesänä. Sitten se raahaa mieheni puoliväkisin baariin ja nukkuu sohvalla iltapäivään asti. Mun mielestä ei ihan aikuista toimintaa, mutta miestä kai säälittää kun se on vähän reppana (ei ole seurustellut koskaan vakavasti). Ja kaiken päälle vielä kunnon sovinistijutut. Ja sitten mä olen pahis, kun sanon että ei saa tulla...

Sunnuntai aamupäivä on loistava siivouspäivä...

Ma kanssa olin tulossa ehdottamaan etta kannattaa ottaa joku meluisa ja paljon sohvalla nukkujaa hairitseva projekti, ja ajoittaa se aikaiseen aamupaivaan... :D Kello kahdeksalta imurointi ja sohvatyynyjen tamppaus esimerkiksi. Tai voisitteko vahtia jonkun kaverin taaperoa just aamun tunteina? Sille vaan lasten rumpu ja trumpetti kateen, semmoinen "hakkaa vasaralla palikoita" -nikkarointisetti on kans kiva. 

Tähänkin auttaa se, että pakkaa miehen tavarat ja heittää ne ulos ja kehottaa korjaamaan luunsa ja rojunsa tämän kaverin luokse jos kerta haluaa sen kanssa roikkua. Takaisin ei ole tukemista ennenkuin on tästä kaverista päästy eroon.

Up