Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kontrolloiva(ko?) Äiti
26.07.2019 |
Oon pian 17-vuotias tyttö ja mua ärsyttää välillä tosi paljon äitin käytös. Esimerkkejä:
- Ei saa käyttää olkapäät paljastavia vaatteita
- En saa edes lukion jälkeen muuttaa pois kotoa koska "täälläkin yliopistossa on monia tiedekuntia"
- 18 vuotiaana en saa jäädä viikoksi yksin kotiin, koska asutaan isossa omakotitalossa maalla ja joutuisin olemaan yksin pimeän aikaan.
- Ruokaa ei saanut tehdä kotona yksin 15-v asti, tein silti salaa...
- Seurustella ei saa ennen täysi-ikäisyyttä. Jos mulla olis poikapuolisia kavereita, niiden luo ei missään tapauksessa sais mennä, aina pitäis olla meillä mutta vaan sillon jos vanhemmat on kotona.
- Jos olen ollut tunnin lenkillä tunnin, äiti soittaa perään että missä olen.
- Edes omaan pihaan ei saa mennä yksin klo 22 jälkeen.
- Ekstra: kerran vanhemmat riiteli ja lukitsin korvani siltä, äiti alkaa huutaa että jos ei riitelyä kestä niin pitää mennä hoitoon.
Nuo oli ainoat mitä tuli mieleen. Harmittaa kun mun 14-v sisko saa kuitenkin kavereiden kanssa esimerkiks rannalla iltamyöhään (tosin äiti ei kai tiedä sitä, en ihmettele vaikka sisko ois valehdellu). Haluaisin vaan elää normaalia nuoren elämää, viettää pitkiä kesäiltoja pihalla istuskellen ja käydä joskus vaikka yöuinnilla. Onko äitini käytös normaalia? Mitä voisin tehdä? Oon yrittänyt sanoa äitille että haluaisin esim kävellä lenkkini rauhassa ja olla niin kauan kuin haluan, mutta siihen se on vastannut että kyllä pitää soittaa. Ei ole kuitenkaan perustellut sitä mitenkään. Oon jo miettinyt sanovani äidille että jos tuo kontrollointi ei lopu, turha odottaa että otan mitään yhteyttä aikuisena. Mutta en halua kuunnella sitä huutoa mikä tuostakin seuraisi...
Jos joku voisi auttaa, mitä ihmettä voin tehä, en kestä tätä enää? :(
Kommentit (39)
Onko isäsi siis täysin äitisi ns. tossun alla? Voisiko olla, että hänkin on siis äitisi henkisen väkivallan uhri ja ehkä jotenkin masentunut ja häpeissään tilanteesta eikä osaa tehdä asialle mitään? Pystyisitkö isäsi kanssa joskus keskustelemaan rauhassa ilman pelkoa, että äiti kuulee? Kysyt isältäsi, että onko hän onnellinen äidin kanssa? Kerro isällesi miten äitisi kohtelee sinua? Joskus voi olla, että vanhempien olisi parempi erota, mutta eivät itse osaa sitä tehdä. Vaikka ei se toki lapsen tehtävä kuuluisi olla joutua vanhempien parisuhdeterapeutiksi. Mutta joskus voi olla, että esim. oma isäkin tarvitsee apua, jos esim. hän on myös narsistin uhri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosiaan, jos on syntynyt loppuvuodesta ja muuttaa lukioon tai ammattikouluun toiselle paikkakunnalle, silloin on vasta 15-vuotias. Suomessa on paljon tällaisia paikkoja, mistä on käytännössä pakko muuttaa opiskelujen perässä eri paikkakunnalle heti peruskoulun jälkeen. Harvoinpa ne vanhemmat mukana muuttavat.
Suomessahan voi aloittaa peruskoulun jo vuotta aikaisemmin eli periaatteessa koulun alkaessa voi olla 5-vuotias, jos on syntynyt vuoden loppupuolella. Tietääkö kukaan ketään, joka olisi muuttanut jo 14-vuotiaana opiskelujen takia toiselle paikkakunnalle?
Ei voi olla 5-vuotias koulussa. 6-vuotiaana voi olla ekalla luokalla, jos on syntynyt syksyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosiaan, jos on syntynyt loppuvuodesta ja muuttaa lukioon tai ammattikouluun toiselle paikkakunnalle, silloin on vasta 15-vuotias. Suomessa on paljon tällaisia paikkoja, mistä on käytännössä pakko muuttaa opiskelujen perässä eri paikkakunnalle heti peruskoulun jälkeen. Harvoinpa ne vanhemmat mukana muuttavat.
Suomessahan voi aloittaa peruskoulun jo vuotta aikaisemmin eli periaatteessa koulun alkaessa voi olla 5-vuotias, jos on syntynyt vuoden loppupuolella. Tietääkö kukaan ketään, joka olisi muuttanut jo 14-vuotiaana opiskelujen takia toiselle paikkakunnalle?
Ei voi olla 5-vuotias koulussa. 6-vuotiaana voi olla ekalla luokalla, jos on syntynyt syksyllä.
Meidän luokalla oli yksi tyttö, joka oli syntynyt vuonna 1987, kun muut olivat syntyneet 1986. Tosin muistaakseni kyseinen tyttö oli syntynyt tammikuussa.
Pahalta kuulostaa tuo äidin käytös ap:tä kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
En tarkoita epäillä sinua mitenkään, mutta kysyn vaan varmistaakseni ensin ja taustatietoja kartoittaakseni, että et ole siis koskaan mitenkään esim. pettänyt äitisi lupausta ja et ole mikään ns. hulivili bilettäjä varmaankaan? Et polta tupakkaa, et juo salaa alkoholia, et lintsaa, hoidat kouluhommat hyvin jne.? Jos ei mitään tällaista ole, niin tosi epäasiallistahan äitisi käytös on. Olisiko sinulla jotain turvallista, luotettavaa aikuista lähipiirissä, jolle voisit tilanteestasi puhua? Jos joku tuntisi äitisi ja saattaisi tietää, mitä hänen taustallaan voisi olla? Kuitenkin sellainen, joka ei menisi juoruamaan äidillesi, että olet puhunut? Tai edes koulun terveydenhoitajalle tai jollekin kuraattorille tms. pääsisitkö jutteleen? Kuten sanottua, niin normaaliltahan tuo ei vaikuta eikä sitä tarvitse sikäli hyväksyä, mutta voi auttaa sinua ehkä jossain määrin, jos tietäisit mistä käytös voisi johtua?
Tiedätkö, onko äidilläsi muita mielenterveyshäiriöitä tai sairauksia? Tai onko suvussa jollain jotain?
Tai onko sinulle, siskollesi tai jollekin muulle äitisi lähipiirin lapselle sattunut joskus jotain kamalaa, mistä olisi voinut jäädä äidillesi joku trauma, mikä nyt kohdistuisi sinuun näin, että pelkää kovasti sinulle sattuvan jotain ja kontrolloi siksi kovasti? Jos olette ihan vaikka vain vauvana tippunut jostain tms.?
Tai onko hänellä ehkä joskus ollut keskenmeno, mistä kumpuaisi joku menettämisen pelko?
Tai onko hänelle itselleen sattunut nuorena jotain, mistä ei ole puhunut? Jos hänet on raiskattu nuorena tms. ja pelkää, että sinulle kävisi samanlailla, jos ei "huolehdi" eli ylikontrolloi?
Meidän äidillä on ehkä vähän näitä kaikkia käynyt: naapurin poikamme jäi auton alle ja kuoli, kun olin pieni, sitten on kaikkea muutakin ja äiti yhden kerran kirjoitti, että "et tiedä kaikkea mitä minulle on sattunut, niin kamala asia, josta en ole kenellekään voinut puhua" eikä tietenkään suostu sanomaan mikä se on. Olen pääni miettinyt puhki, mikä se voisi olla ja melkein epäilen jotain hyväksikäyttöä lapsena/nuorena tai sitten sitä, että on saanut vauvan ennen minua ja isoveljeäni nuorempana ja sille on sattunut jotain. Hän on myös kova kontrolloimaan, vaikka ikää minulla jo 34v ja veljellänikin 39v... Rajojen asettaminen ei ole auttanut ja ikävä kyllä emme ole enää tekemisissä enää. Mutta sen ei onneksi aina tarvitse tähän päätyä. Toivotan sinulle kaikkea hyvää! Toivottavasti pääset pian elämään omaa elämääsi. Kuten edellä kirjoitettiin, kannattaa alkaa jo valmistautumaan miten muuttaa aikanaan omaan kotiin, koittaa hankkia työpaikka, omaa rahaa/varmistaa elanto jne. Saattaa olla, että äitisi koittaa varoitella "että miten muka kuvittelet pärjääväsi??" ja viivyttää/estää muuttoasi (tai meillä oli ainakin näin), mutta hoida asiasi hyvin ja luota itseesi, kyllä se elämä kantaa! <3 Jos tuntuu, että ei saa opiskelu- tai työpaikkaa, niin muista, että on muitakin vaihtoehtoja. Jos olet fiksu ja luotettava, niin aina voi myös hakea esim. ulkomaille au pairiksi, johonkin vapaaehtoistyöhön ulkomaille, muihin töihin ja sellaisiakin paikkoja on, joissa esim. tarjotaan asunto.
Olen aina hoitanut koulun hyvin, ikinä en ole päihteisiin koskenut enkä halua kokeillakaan. Bileissäkään en ole ollut, en edes koulun discossa.
Ei ole ikinä ollut puhetta mistään onnettomuuksista. Sukulaisia on kuollut vain vanhuuteen ja sairauksiin mutta muistaakseni ei ole kellekään lähipiirissä tapahtunut mitään vakavaa. Ei ole myöskään mt-ongelmia ollut, tosin jotkut edesmenneet sukulaiset olivat alkoholisteja. Äidin nuoruudesta tiedän sen että muutti 18-19 vuotiaana töiden perässä toiselle paikkakunnalle (ei käynyt lukiota). Äiti on näyttänyt myös vanhoja päiväkirjoja mistä selviää että ensimmäinen seurustelusuhde alkoi kun äiti oli 26 (Isäni kanssa).
En vaan yhtään keksi mistä nuo kaikki säännöt ja kontrolli tulee. Olen aina ollut kiltti lapsi. 4/5 ajastani vietän kotona, kun ei ole hirveästi kavereita ketä tavata. Koskaan en ole mitään laitontakaan tehnyt, meillä on mielestäni hyvä luottamus vanhempien kanssa.
Kiitos sullekin ihanasta kommentista, kiva että jotkut jaksaa kirjoittaa pitkiäkin viestejä. Ne merkkaa tosi paljon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmat eivät voi lain mukaan päättää enää mistään 18-vuotiaan asioista. Jos 18-vuotias asuu vanhempiensa kanssa, tietyt yhteiset kodin säännöt kotonakin on, koska se on myös vanhempien koti. Tilanne mutkistunee, jos yli 18-vuotias elää täysin vanhempiensa rahoilla, mutta eivät he siltikään voi päättää 18-vuotiaan menemisistä ja tulemisista.
Vierailija kirjoitti:
Kun olet muuttanut kotoa pois, älä ota vanhemmiltasi vastaan rahaa (ehkä ns. äärimmäisessä hädässä), asuntoa tai autoa yms. Minä tyhmänä nuorena tein aikoinaan näin, ja lähes jatkuvaa kontollointia on ollut aikuisiällä, kun olen heille tavallaan kiitollisuudenvelassa.
Voi rahaa ottaa vastaan jos sitä saa ilman vastapalvelusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olet muuttanut kotoa pois, älä ota vanhemmiltasi vastaan rahaa (ehkä ns. äärimmäisessä hädässä), asuntoa tai autoa yms. Minä tyhmänä nuorena tein aikoinaan näin, ja lähes jatkuvaa kontollointia on ollut aikuisiällä, kun olen heille tavallaan kiitollisuudenvelassa.
Voi rahaa ottaa vastaan jos sitä saa ilman vastapalvelusta.
Niin mullekin sanottiin, mutta rahan vastaanottaminen on aiheuttanut kontollointia ja paljon...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko ainut lapsi?
Siis luitko mitä ap kirjoitti?
Nyt äiti sanoi että ei mielellään mentäisi siskon kanssa uimaan kun vanhemmat lähtee johonkin juhliin. Tänään lämpötila nousee 30 asteeseen ja sit saa kärsiä tuosta kuumudesta. Lähen sitten vaikka salaa uimaan, semmosta mun elämä on muutenkin. Kaikki pitää nykyään tehä salaa kun muuten ei saa.
Alkaa pikkuhiljaa tuntua siltä että en oikeasti halua elää tämmöistä elämää. Olisi itseni kannalta parempi jos ei tarvitsisi kestää tätä ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota tavoitteeksi tienata lisää rahaa, ja voit muuttaa omillesi täytettyäsi 18. Hallitset itse tienaamiasi rahoja myös alaikäisenä.
Opiskelijana saat opintolainaa ja tarvittaessa myös toimeentulotukea.
Suosittelen kuitenkin, että alat muodostaa verkostoja hyvissä ajoin ennen muuttoa. Ihan ettei iske yksinäisyys. :) Äitisi takia et jätä elämääsi elämättä.
Tsemppiä!
Kuulostaa aivan järjettömältä. Eiköhän kohta olisi lasun aika vielä kun olet alaikäinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa aivan järjettömältä. Eiköhän kohta olisi lasun aika vielä kun olet alaikäinen
Lastensuojelu ei ehdi puuttua vakavampiinkaan tapauksiin joten en usko että ap:n tilanteessa voisivat tehdä mitään
Ohitan muut kun eivät ole vahvuuksiani, mutta tämä
Äitisi määrää mihin korkeakouluun saat pyrkiä.
Ei, sinä päätät ! Oli se sitten vaikka jossain päin Eurooppaa.
Pidä kiinni unelmistasi ja toteuta ne, samalla saat elämäsi takaisin.
Tuntuu melkein omalta elämältä. Tosin meillä oli sellainen ilmapiiri kotona, että oli sanaton sopimus, ettei oikein missään saanut käydä. Aina jos kävin, niin kauhea kuulustelu jo etukäteen ja sama jälkikäteen. Netissä ei myöskään saanut olla kenenkään vieraan kanssa tekemisissä. Ja sitten tuo raivoaminen. Todella tuttua. Kaikki piti opetella tekemään salaa, eikä äiti sitten tiedäkään minusta oikein mitään.
Kun muutin pois kotoa niin jatkuvasti yritetään saada sinne takaisin. Äiti laittaa aina työpaikkoja samasta kaupungista, jos näkee sellaisen, saatteella "hae tänne nyt heti töihin". Sitten sanoo, miten me miehen kanssa voidaan asua samassa talossa, kun muutetaan sinne takaisin.
Suosittelen irtiottoa. Hae muualle opiskelemaan. Et saa muutoin mitään aikaiseksi opinnoissasi, jos joudut tuota katselemaan läheltä, etenkin jos äidillesi on normaalia aloittaa draamaa kotona ja käskyttää sinua tekemään asioita tällä nimenomaisella sekunnilla. Tosin äitisi varmaan soittelee sinulle, kuten omanikin teki alussa joka päivä, mutta eipä ainakaan ole fyysisesti hengittämässä niskaan.
Äidilläsi on vaihdevuodet menossa. Hänen olisi hyvä käydä gynellä keskustelemassa voisiko oloa helpottaa jotenkin. Fyysinen kunto menee alaspäin, kun ikää tulee jo ilman vaihdevuosiongelmiakin. Eikä kunnon huononeminen nosta mielialaa! Ehkä isäsi voisi saada hänet menemään gynelle? Keskustele asioista isäsi kanssa; hakeminen opiskelemaan yms. Hän on varmaan työelämässä ja ymmärtää niitä juttuja?
Voit aikanaan hakea opiskelemaan muualle eikä äitisi kiukuttelut siihen vaikuta. Ehket vastaa äitisi puheluihin aina vaan laitat viestin, ett kaikki on ok ? Voi sanoa, että puhuminen on vaikeaa bussissa tms.
Koeta kestää vielä ensi vuosi. Sitten haet opiskelemaan. Riitelyn välttäminen on hyvä asia. Ei siitä kiistelystä mitään hyötyä kenellekään ole.
Ihan tavallista huolenpitoa ja lapsiaan kohtaan on aina vähän ylisuojeleva
Alue: Aihe vapaa
Suomessahan voi aloittaa peruskoulun jo vuotta aikaisemmin eli periaatteessa koulun alkaessa voi olla 5-vuotias, jos on syntynyt vuoden loppupuolella. Tietääkö kukaan ketään, joka olisi muuttanut jo 14-vuotiaana opiskelujen takia toiselle paikkakunnalle?