Miksi helsinkiläiset pyöräilevät, kuin pakenisivat lähestyvää maailmanloppua? Ympärilleen katsomatta ja ilme lasittuneena

Helsinkiläiset kulkee joka paikassa kuin olisi liian iso a n us tappi peräsimessä.

Samanlaista se liikkuminen on jalkaisin. Hirmuinen kiire jonnekin, kädet viuhtoo sivulla ja katse tähyää seuraavaa risteystä. Kävelevät päälle, jos ei pidä varaansa.

Liukuportaissa pitää aina muistaa seisoa oikealla, jotta vasen kaista on vapaana maailmanloppua pakeneville. Aina saa sen pari sekuntia lisää etumatkaa, kun vielä juoksee liikkuvissa liukuportaissa.

Psykologiaa. Ollaan valppaina, mutta ei näytetä sitä ulospäin, jottei esim. autokuskit tuppaa niin usein kolmio takaa eteen luottaen siihen, että heikompi väistää.

Erässsä risteyksessä on parikin kertaa auto meinannut ajaa päälle, vaikka jalankulkijoille oli vihreät valot. Itse olen tietysti päättäväisesti jatkanut kävelyä, koska voin ninjamaisesti hypätä auton yli ja samalla sutaista ikkunat paskaks, jos meinaa päälle ajaa.

Koska eivät tajua fysiikan lakeja. Evoluutio karsii.

Haluavat kunnon pyörätreeniin. Sen jälkeen vievät ne v*tun pyörät tientukkeeksi metroon. 

Lopetin pyörällä liikkumisen jo noin 10 vuotta sitten kun alkoi nämä strech-shortsisten kanssaliikkujien meno pelottamaan enemmän kuin autot. Niitä voi väistellä , mutta ei noita idiootteja.

Lisäksi ovat patalaiskoja . Tarvitsevat kymmenien miljoonien siltoja ja tunneleita , että matka lyhenisi 200m.

Aivan samalla lailla myös autoilijat ja jalankulkijat hätäilevät Hellsingissä.

Pitää myös muistaa että fillaristikin on menossa jonnekin eikä huvikseen tien päällä, esimerkiksi töihin tai töistä kotiin. Ärsyttää kun valtavalemedia kirjoittaa "suosittu pyöräreitti pohjoisbaana on ollut poikki jo viisi vuotta", jne. Voi vattu, miksei sitten kirjoiteta "suosittu autoilureitti" Länsiväylä, tai viitostie? Pohjoisbaana nyt sattuu olemaan usealle pyöräilijälle se ainut järkevä reitti siirtyä paikasta A paikkaan B.