Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Olen masentunut
25.07.2019 |
Olen masentunut nuori ja haluaisin saada apua, mutta on valtavan korkea kynnys ottaa yhteyttä koulupsykologiin. Keväällä viimeinen jakso koulussa meni kokonaan lintsatessa, en pystynyt menemään ollenkaan koska ahdistus kävi liian suureksi. Sain paniikkikohtauksia ja itkin koulussa koko ajan. Keväällä ukkini kuoli syöpään ja samoihin aikoihin isälläni diagnosoitiin syöpä ja kevät oli muutenkin kaikin puolin stressaava ja ahdistava. Keväällä minulla oli myös itsetuhoisia ajatuksia ja raavin ja purin itseäni ja sain täydellisen hermoromahduksen. En tiedä mitä tekisin, en ole tehnyt edes syksyn kurssivalintoja ja pelkään että opettajat ovat vihaisia ja lennän koulusta pihalle kun viimeinen jakso jäi kokonaan suorittamatta tämän takia.
Minusta tuntuu että olen pilannut tulevaisuuteni jo nyt ja voisin t*ppaa itseni. Onko minulla enää mitään mahdollisuutta työllistyä tai päästä koskaan takaisin elämään kiinni? En halua tällä hetkellä mitään muuta kuin kuolla. Olisinpa minä saanut syövän eikä isäni tai ukki.
Kommentit (17)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa hakea apua. Soita heti aamulla ja varaa lääkäri aika. Voit saada mielialalääkityksen mikä auttaa jaksamaan ja tuo elämänhalun takaisin. Pyydä päästä mahdollisimman pian. Tsemppiä
En selvinnyt, kävin pari kertaa juttelemassa mielenterveyshoitajalle ja kävin lääkärissäkin koska oireilin myös fyysisesti, mitään sen kummempaa diagnoosia en saanut kuin että todennäköisesti olen jotenkin ''erityisherkkä'' ja sen vuoksi oireilin myös fyysisesti, sain rytmihäiriöitä ja aloin nyppiä hiuksia, kulmakarvoja ja satuttaa itseäni fyysisesti. Tiedostan olevani Ö-luokan kansalainen ja roskaa ja sitähän minä tässä murehdinkin, siitä ei tarvitse muistuttaa. Haluaisin nyt vain nousta tästä.
Ap
Mikä sua erityisesti pelottaa siinä avun hakemisessa? Mikä ajatus sulla herää kun ajattelet ettet voi ottaa yhteyttä koulupsykologiin?
Et sä ole mikään ö-luokan kansalainen. Sä olet masentunut, se on sairaus ja sairauksista voi parantua. "Meistä kukaan ei ole niin vahva, että yksin tämän polun taivaltaa." Nyt sun vaan tarvii kerätä ne viimeisetkin voimasi ja hakea apua. Oot selvinnyt tähänkin asti joten selviät jatkossakin.
Olen myös ollut koko kesän töissä ja todellakin haluan jatkaa opiskelua ja hankkia korkeakoulututkinnon, tässä ei ole kyse laiskuudesta tai mukavuudenhalusta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oikein tiedä mikä tässä ahdistaa eniten. On hankala ottaa yhteyttä edes omaan ryhmänohjaajaan ja tuntuu ettei kukaan ymmärrä, minua pidetään vain laiskana.
Ap
Keväällä puhuin kuraattorille ja opolle että haluaisin vaihtaa ammatilliselle puolelle, mutta olin haluamani alan töissä koko kesän eikä se ollutkaan niin mieleistä kuin kuvittelin.
Ahdistaa kamalasti ajatus koulun alkamisesta ja kaikesta. :(
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut kesätöissä useampana vuotena, mutta tämä kesätyö jossa olin ei vain ollut ollenkaan oma juttuni, kuvittelin että pärjäisin mutta en pitänyt siitä yhtään. Tietysti tekisin mitä työtä tahansa jos olisi pakko, mutta miksi minun pitäisi opiskella alaa, josta en pidä?
Muissa töissä olen viihtynyt varsin hyvin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos joku koulun työntekijä sua haukkuu laiskaksi niin kertoo ihan vaan heidän ammattitaitonsa puuttumisesta. On hienoa että olet jaksanut olla kesätöissä ja haluat jatkaa koulua. Mutta ei ne silti määrittele sua mitenkään ihmisenä. Taidat aika paljon miettiä sitä mitä muut ajattelee ja ettei sua leimata tietynlaiseksi? Jos sulla on niin paha olla että mietit itsesi tappamista niin kyseessä ei todellakaan ole mikään laiskuus tai mukavuudenhaluisuus. Kyllä sä nyt tarvisit jotakin apua sieltä koulusta että saisit tukea sen loppuun käymiseen ja ylipäätään kunnollista keskusteluapua. Tiiän että se on iso kynnys ylittää mutta et sä tosta tilanteesta muuten pääse eteenpäin koskaan ja se vaan pahenee entisestään. Kouluja ehtii miettiä ja käydä myöhemminkin, nyt tärkeintä on sun hyvinvointi.
Vierailija kirjoitti:
Työt mieleisiä ?
Tervetuloa elämään.
Sinccis
Voisitko sinäkin edes joskus yrittää kirjoittaa tällä palstalla jotain järkevää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koeta uskaltaa ottaa yhteyttä koulupsykologiin. Tarvitset tukea ja keskusteluapua. Voit huonosti. Mutta olet arvokas ja tärkeä. Kukatahansa voi olla välillä täysin jumissa henkisesti ja oireilla. Ei se ole sinun vika. Sitä varten meillä on yhteiskunnassa palveluja, että niitä haetaan ja saadaan kun tarvetta.
Voimia ja siunausta sinulle.
Et ole niin harvinainen kuin ajattelet, masennus ja ahdistus ei näy päällepäin. Älä häpeä, olet vain yksi meistä. Todella moni kärsii elämän jossain vaiheessa näistä sairauksista. Niistä toipuu ja elämä jatkuu.
Et ole yksin. Hae apua ja puhu suoraan tilanteestasi. Kyllä sinä selviät, kuten me monet muutkin. Halaus!
Onko sinulla ketään läheistä, jolta voisit saada tukea, vaikka äiti tai sisarus?
Alue: Aihe vapaa
Aloitit jo WT elämän, syrjäydy nyt rauhassa ja keksi lisää tekosyitä miksi ei tarvitse tehdä mitään.