Lue keskustelun säännöt.
Oletteko tunteneet häpeää, kun ystäväpyyntönne ei vastattu?
25.07.2019 |
Olemme perhetuttuja mieheni lapsuudenkaverin ja hänen vaimonsa kanssa. Yli kymmenen vuotta sitten olimme paljonkin tekemisissä heidän kanssaan, kun lapsemme olivat pieniä.
Nyt mieheni tapasi sattumalta kaverinsa, joka kutsui meidät käymään heillä.
Mukavaa oli ja he ehdottivat, että tulisimme heidän mökilleen.
Menimme sinne heinäkuun alkupuolella tuliaiset mukanamme ja mielestäni kaikki sujui loistavasti. Nauroimme ja juttelimme vapautuneesti ja tuntui, kuin vuosia välissä ei olisikaan.
Seuraavana aamuna lähdimme kotiin ja totesin miehelleni, että olipa ihanaa.
Parin päivän jälkeen laitoin vaimolle fb:n kaveripyynnön, mutta hän vastannut siihen.
Aluksi olin hämilläni ja kun vastausta ei kuulunut, aloin tuntea valtavaa häpeää.
Parin viikon jälkeen poistin pyyntöni.
En tiedä, mikä meni vikaan? Hänellä on kuitenkin fb: ssa lukuisia kavereita joten ainakaan siinä, että hän haluaisi pitää siellä vain harvat, ei ole varmaankaan kyse.
Nyt pointtini on se, ettei minulla ole hinkua päästä katselemaan hänen elämäänsä vaan se häpeä torjumisesta.
Olen itsekriittinen ihminen enkä koskaan tuppaudu seuraan. Viestipyyntöjä en lähettele.
Ja nyt, kun luottavaisena lähestyin häntä, kävikin näin.
En voi olla miettimättä, mitä vikaa minussa on; mokasinko, puhuinko tyhmiä, olinko liian tuttavallinen?
Onko kenelläkään vastaavia kokemuksia?
Toivon asiallisia kommentteja.
ap
Kommentit (32)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle voisi käydä noin, siis että en vilkaise facea pariin viikkoon. Epäilen vahvimmin sitä vaihtoehtoa, ettei hän ole nähnyt koko pyyntöä. Kuvailusi perusteella et todellakaan tehnyt virhearviota.
"-- se häpeä torjumisesta. Olen itsekriittinen ihminen enkä koskaan tuppaudu seuraan. Viestipyyntöjä en lähettele."
Tuo on kuin minun suustani. Liityin Facebookiin pari vuotta sitten. Kavereita on alle kymmenen, ja puolet olen pyytänyt itse (ne nalkuttajat, joiden mielestä minun olisi pitänyt liittyä jo vuosia sitten) ja puolet on lähettänyt minulle kaveripyynnön.
Jos kaveripyyntöäni ei hyväksyttäisi, häpeäisin pitkään ja muistaisin tapauksen varmaan loppuikäni. Tuppautuminen on minulle hirveän vaikeaa sekä yksityiselämässä että työssä. Ja kun pitkän empimisen jälkeen uskallan ja minut torjutaan, itseruoskiminen ja silmitön häpeä alkaa.
Meitä on niin moneksi. Kahdella FB-kaverillani on puolentoistatuhannen kaverin lista, eikä heitä heilauta suuntaan tai toiseen se, hyväksyykö joku heidän kaveripyyntönsä vai ei. Sinä ja minä olemme eri maata.
Kyllä minua häiritsi ja edelleen häiritsee torjuminen yhden ihmisen kohdalla. Olimme pienessä ulkosuomalaisten yhteisössä, ja luulin, että ihan ok väleissä, mutta tämä torjui pyyntöni. Hän otti kuitenkin muita vastaavia kavereikseen, ja meillä on kymmeniä erimaalaisia yhteisiä fb-kontakteja, ja joskus tämä jopa kommentoi näiden yhteisten ihmisten päivitysten kautta jotain minulle. Mutta aina jäi vaivaamaan, miksi tämä ihminen ei minusta pidä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei oikeastaan, olleet vain puolituttuja jotka olen lisännyt esim yhdistystoiminnan takia jotta voi jakaa tietoa jne, itsepähän jäävät asioista paitsi jos ei kaveriksi halua. Ei ne mitään oikeita kavereita olleet.
Ihana kuulla, että on muitakin kaltaisiani ihmisiä.
Hyvää kesänjatkoa sinulle :)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Tosin minulle on käynyt vain kerran niin, että olen jotain pyytänyt, ja hän poisti pyyntöni. Ei siis jättänyt roikkumaan, kuin ei olisi ehkä huomannut, vaan poisti pyyntöni eikä hyväksynyt kaveriksi. Tuon jälkeen en ole ollutkaan sitten missään tekemisissä hänen kanssaan, enkä tule olemaankaan.
Vierailija kirjoitti:
"-- se häpeä torjumisesta. Olen itsekriittinen ihminen enkä koskaan tuppaudu seuraan. Viestipyyntöjä en lähettele."
Tuo on kuin minun suustani. Liityin Facebookiin pari vuotta sitten. Kavereita on alle kymmenen, ja puolet olen pyytänyt itse (ne nalkuttajat, joiden mielestä minun olisi pitänyt liittyä jo vuosia sitten) ja puolet on lähettänyt minulle kaveripyynnön.
Jos kaveripyyntöäni ei hyväksyttäisi, häpeäisin pitkään ja muistaisin tapauksen varmaan loppuikäni. Tuppautuminen on minulle hirveän vaikeaa sekä yksityiselämässä että työssä. Ja kun pitkän empimisen jälkeen uskallan ja minut torjutaan, itseruoskiminen ja silmitön häpeä alkaa.
Meitä on niin moneksi. Kahdella FB-kaverillani on puolentoistatuhannen kaverin lista, eikä heitä heilauta suuntaan tai toiseen se, hyväksyykö joku heidän kaveripyyntönsä vai ei. Sinä ja minä olemme eri maata.
Ihanaa kuulla, että on muitakin kaltaisiani ihmisiä.
Hyvää kesänjatkoa sinulle :)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En hyväksy fb kavereiksi muita kuin ihmiset, jotka todella sinne haluan. Tutun tutut tai exät ei sinne kuulu, erityisesti messengerin takia.
En käytä facea, twitteriä yms. Joskus kyylään itseäni mielyttävää naista instagramista lähinnä, koska muuten ei oikein irtoa edes pornosivuilla, olisiko tämä sitä oikeaa rakkautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedä häntä, tuskin tuolla perusteella voi tehdä mitään kovin pitkälle meneviä päätelmiä, onko edes single, mutta onhan se hyvä kun on tervehenkinen harrastus kauniin asian parissa. Se on ehkä hieman huolestuttavaa jos ei pornosivuilla irtoa , viittaa jo aavistuksen fiksaatioon, toisaalta elämä on sellaista aikuisillakin on oikeus toisinaan leikkiä se pitää mielen virkeänä. Tietenkin olisi hyvä tietää ettei se toinen ahdistu, jos vaikka ole ainoa kävijä...
Minulla roikkuu ystäväpyyntöjä facessa. Minulla on siis tili ja muutama hassu kontakti siellä. En ole eläessäni sinne mitään kirjoittanut, en edes peukuttanut. Miksi hyväksyn ystäviä, kun en elä siellä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse huomasin ihan hiljan, että yksi oikean elämän tuttuni oli pyytänyt kaveriksi Fb:ssä. Se näkyi siinä mainosten välissä, oli lista "ihmisiä jotka saata tuntea" ja yllättäen huomasinkin, että tämän tutun kuvan alla painikkeessa oli teksti "vastaa kaveripyyntöön" eikä "lisää kaveriksi".
Ei mitään havaintoa, miten kauan pyyntö oli roikkunut. Minulle ainakin tulee välillä näitä feikkiprofiilien pyyntöjä joihin en jaksa reagoida mitenkään, olisiko sitten mennyt ohi niiden sivussa.
Ihmiset toimivat eri tavoin. Mä en laita FB:ssä kaveripyyntöä ennenkuin olen kysynyt asianomaiselta, voinko laittaa kaveripyynnön. Saatan myös sanoa, että jos toinen haluaa, voi laittaa mulle kaveripyynnön. Silloin pallo jää hänelle ja laittaa pyynnön tai ei laita.
Hyvä pointti. Oikea elämä on aina oikeaa elämää. Ehkä jonkinlainen hyvä puoli noissa viestimissä on se, että voi löytää mielenkiintoisia ihmisiä joita ei aivan kotinurilla pyöri. Toisaalta, onko siinä mitään itua, kun etäisyys, epäeralistiset oletukset, olosuhteet jne tekevät mokomasta vaivasta yleensä turhan
Kyllä. Olen kahdesti pyytänyt saada seurata mieheni naispuolista ystävää instagramissa ja hän on kieltäytynyt. Ei siis ole vain jättänyt vastaamatta, vaan torjunut pyynnön. Tämän tietää siitä, että olen voinut pyytää häntä uudestaan. Jos jättäisi vaan vastaamatta pyyntöön, se näkyisi ns. odottaa-tilassa.
Ensimmäisellä kerralla ajattelin, että hän ei varmaan tunnistanut minua koska käytin erilaista nimimerkkiä. Toisen kerran erehtymisen vaaraa ei voinut olla, koska nimimerkkini on nykyään koko nimeni. Profiilikuvastani tunnistaa jos tuntee minut, kasvoista näkyy siinä puolet. Lisäksi instagram näyttää yhteiset "kaverit" joten niidenkin perusteella voi kyllä päätellä kuka on kyseessä.
En enää tietenkään laita seurauspyyntöä kun on jo kahdesti torjunut. Mutta ihmettelen tätä, koska ollaan vietetty aikaakin yhdessä mukavasti ja muiden tuttujen hän antaa itseään seurata. Ehkä olen tajuamattani loukannut häntä jotenkin tai jotain? Harmittaa ja nolottaa.
En tietenkään, kateus on yleensä syynä, jos minua ei halua kaveriksi.
Kiitos hyvistä ajatuksista... Ehkä se on viisampi kun palaan vain sinne pornosivuille feikkiunelmien pariin ja yrittän irrottaa itsensä "realistisemmista" unelmista ei ole mikään helppo homma yritetty on hankalaa vetovoimaa naisessa. Vähentämään olen hieman pystynyt. Pitäisiköhän instagramissa olla varoitus kauniiden ihmisten kohdalla: Saattaa aiheuttaa riippuvuutta, ylipainoa, addiktiota, ihastumisenkaltaisia tunteita jne. Onneksi mitään sen pahempaa on tapahtunut ja onneksi tuo ei minusta edes tiedä, vaikka onkin ärsyttävä-n fiksu nainen.
No esimerkiksi minulla kyllä on fb-tili ja siellä kavereita. En vaan käytä sitä kuin ihan satunnaisesti. Voi mennä kuukausia, etten edes avaa sitä.