En jaksa noita lapsia

... kun ovat olleet miehen kanssa päivän. Ovat miehen kanssa lomalla, meillä vanhemmilla on loma eri aikaan. Kun tulen töistä, eivät ole nenäänsä näyttäneet ulkona, enintään omalla takapihalla. Kännyköillä on pelattu älyttömiä räiskintäpelejä puoli päivää, olkkari on pommin jäljiltä. Kun istutaan päivällispöytään, huomaa hyvin mikä on meininki päivän aikana: kakkajuttuja, räkätystä, ruokaa pyöritellään käsin lautasille, heitellään sisaruksen lautaselle, ja kun yritän ojentaa niin hirnutaan päin naamaa. Jos passitan pois pöydästä, itketään järkyttyneitä kyyneleitä niin kuin se olisi joku yllätys että ruokapöydässä pitää olla ihmisiksi, mutta ilmeisesti se nykyään on? Mutku isi sanoi, mutku isi antoi, mutku isin kanssa ei tarvii... ja isi vain vieressä myhäilee ja pidättelee naurua.

Odotan niin että pääsen itse lomalle ja mies lähtee takaisin töihin, ja lapsille tulee taas joku tolkku tuohon perseilyyn. Hauskaa saa ja pitää olla, mutta myös jonkinlaisia käytöstapoja ja kykyä ottaa vastaan kun aikuinen sanoo.