Onko kilpirauhasen vajaatoiminta rankka sairaus?

Minulla ollut 15 vuotta. Tulehdusperäinen. Arvot heittelevät vaikka lääkitys ollut non kauan. Eli on jaksoja, jolloin meinaan nukahtaa työpöydän ääreen ja auton rattiin. Mutta en tiedä johtuuko sairaudesta. kai voisin olla yhtä uupunut muutenkin. En muista millaista oli olla "terve".

Riippuu miten hyvä hoitotasapaino. Jos on hyvä niin koko sairautta ei edes huomaa.

Ei vaikuta arkeen mitään kunhan lääkitys saadaan kohdilleen. 

Ainoa milloin voi olla rankka on että jos on lapsena syntyessä jo ollut vajis eikä ole huomattu ajoissa. Mutta Suomessa ei käytännössä nykyään tällaista käy, koska asia tutkitaan kaikilta jo synnytyksen yhteydessä. Oma äitini kuitenkin on koko ikänsä kärsinyt 8 kk vanhaksi asti hoitamatta jääneen kilpparin vajaatoiminnan aiheuttamista haitoista kuten älyllisen kehityksen jälkeenjääminen, pienikasvuisuus tms.

Onhan se inhottava, kun ilman lääkeitä ei kertakaikkiaan pärjää. Rankka se on itselleni siinä mielessä, että annostuksen säätäminen on niin vaikeaa. Itselläni se ei nyt parinkymmenen vuoden aikana ole vieläkään kunnolla onnistunut eli aina ainakin väsyttää, mutta jotkut kokevat lääkityksen saatuaan tämän sairauden myös helpoksi. Yksilöllistä.

Hoitamattomana kuulemma todella raskas sairaus, vai miltä kuulostaa jatkuva todella kova väsymys, aivosumu, valoherkkyys, hiusten tippuminen, vatsan heikko toiminta, suolistovaivat, kasvojen turvotus, masennus..?? Lääkityksellä oireet katoavat.

Kaverilla on tuo ja on tosi sairaan näköinen. Pahimmat oireet pysyvät kuulemma ruokavaliolla aisoissa ja on likimain työkykyinen, mutta yhdestäkin repsahduksesta seuraa ikäviä

Voi olla alussa ennen diagnoosia hyvinkin paha. Varsinkin, jos siihen liittyy autoimuunitulehdus, joka hajoittaa kilpirauhasen solut, ja hormonit leviävät kehoon hallitsemattomasti. Vakavia mielialaongelmia, sydämen rytmihäiriöitä, hiusten lähtöä, painon rajuja vaihteluita ym. Ja sitten lopuksi aika täysi apatia, kun kilpirauhasen hormonit romahtavat.

Mutta kun tämä vaihe on ohi, ja saadaan korvaava lääkitys kohdalleen, voi elää täysin normaalia elämää, mutta pahimmillaan tietysti loppuelämänsä täysin riippuvaisena päivittäisestä korvaavasta lääkityksestä.

Se vaihtelee. Joillain auttaa lääkitys helposti, toisilla taas joudutaan annostusta säätämään ja ilmeisesti joillain (harvoilla?) ei edes se "perustyroksiini" auta. Itse kuulun siihen joukkoon, jolla olo on ihan sama lääkityksen kanssa kuin ennenkin. En siis tuntenut itseäni sairaaksi ennen lääkitystäkään. Toiseen asiaan liittyvissä labroissa kilpirauhasarvot paljastivat, ettei kaikki ole ihan kunnossa. Lääkityksen aloitin, koska onhan niitäkin haittoja, joita ei varsinaisessa olossa tunne esim. lapsettomuus/ ongelmat raskauksissa.

Rumentaa.

Mulla ainakin vaikea laihduttaa ja paino nousee herkästi lääkityksestä huolimatta. Iho on kalpea, ei rusketu ja hiukset hauraat samoin kuin kynnet :(

Tämä sairaus vie kaiken naisellisuuden.

Hoitamattomana on rankka. Itse kärsin yli 10 vuotta oireista ennen kuin sain lääkityksen. Ja vasta kun sain muun lääkityksen kuin tyroksiinin, alkoi maailma taas valjeta. Kropasta lähti 16 kg pöhötystä muutamassa kuukaudessa, kun aineenvaihdunta alkoi normalisoitua. Näitä helteitäkin kestää nyt paremmin.

Ei vaikuta minulla yhtään.

Todettiin 10 v sitten, olin silloin lähinnä paljon väsynyt, luvut olivat juuri vajaatoiminnan puolella. Vuosi meni, että lääkitys saatiin kohdalleen. Sen koommin en ole huomannut sairauttani.

Bmi on aina ollut sama 22.

Vierailija kirjoitti:

Ei vaikuta minulla yhtään.

Todettiin 10 v sitten, olin silloin lähinnä paljon väsynyt, luvut olivat juuri vajaatoiminnan puolella. Vuosi meni, että lääkitys saatiin kohdalleen. Sen koommin en ole huomannut sairauttani.

Bmi on aina ollut sama 22.

Sinulla on sitten äärimmäisen lievä muoto taudista. Toivottavasti et koskaan vähättele niitä, joilla arvot hyppivät rajussa tulehduksessa ääripäästä toiseen ja lopulta kilpirauhanen käytännössä lopettaa toimintansa. Koska sinun helppo kokemuksesi ei millään tavalla helpota niitä ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Kaverilla on tuo ja on tosi sairaan näköinen. Pahimmat oireet pysyvät kuulemma ruokavaliolla aisoissa ja on likimain työkykyinen, mutta yhdestäkin repsahduksesta seuraa ikäviä

Pelkästään ruokavalio ei auta, lääkkeet ehdottomasti pitäisi olla ja oikein annosteltuna, kyse on hormooneista!!!!

Mulla on vajaa toiminta ja se löydettiin työhöntulotarkastuksen yhteydessä. Eli en ollut itsetietoinen asiasta ollenkaan... mutta lääketasapainon löydyttyä multa hävis 23 kiloa kuin tuhkatuuleen.

Että oli oireita ollut, mutten vaan ollut osannut niitä merkata. Tietyn sorttinen haluttomuus, mielenkiinnottomuus, satunnainen väsy... ajattelin noiden liittyvän ylipainoon ja jotain tarttis tehdä, mutta kun ei ollut kiinnostusta.

Oireet kilpirauhasen vajaatoiminnassa, ennen diagnoosia ja lääkitystä:

Tolkuton väsymys, joka ei mennyt ohi nukkumalla.

Ajatukset tahmasi, aivot tosiaan kuin sumussa.

Muisti huono.

Hiusten runsas lähtö, ja yksittäisen hiuksen oheneminen. Kiillottomat hiukset.

Kuiva iho, lohkeilevat kynnet.

Jatkuva palelu, ikään kuin palelua sisäisesti.

Väsähtänyt kasvojen ilme.

Itse en lihonut, päin vastoin laihduin liikaakin.

Väsymys, jatkuva palelu ja yleinen nuutuneisuus vei lopulta lääkäriin.

Verikokeet sen sitten vahvisti, mitä jo epäilinkin,

Thyroxin astui kuvioihin, on lopun elämää muistettava ottaa aamuisin tyhjään vatsaan.

Lääkityksellä 25 mikrog/ vrk aloitettiin ja jo parissa kuukaudessa vointini koheni miltei normaaliksi. Samaisella annostuksella pärjäsin monet vuodet. 

Sen huomasin, että turvotus kasvoissa tulee heti, mikäli syön suolaisia, tai juon alkoholia. Jätin alkoholin, ja suolaisten kanssa olen tosi tarkka, pysyttelen kohtuudessa.

Liikunta on hyväksi, samoin riittävät unet, lepo. Elämäni pidän säntillisenä, en valvo liikaa, ja annan itselleni luvan pitää loikoilupäiviä, jos tunnen itseni voimattomaksi.

Hyvä kotiruoka, ja säännöllinen elämänrytmi on itselläni auttanut siihen, ettei lääkitystä ole  tarvinnut muutella, kuin pari kertaa näiden yli vuoden aikana. Kun lääkitys on kohdillaan, elän normaalia elämää, iho voi hyvin, hiukset voi hyvin ja mieli on iloinen. Jos kilpirauhasarvot heittää, sen huomaa  voinnissa, mutta viiveellä, ja elimistö tavallaan tottuu siihen, ettei sitä heti itse tajua.

25 mikrogrammaa on pieni annos, ja oireet ovat lieviä. Läheisellä lääkitys on 100 mikrogrammaa/vrk ja kyllä oireet ennen diagnoosia olivat vaikeat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei vaikuta minulla yhtään.

Todettiin 10 v sitten, olin silloin lähinnä paljon väsynyt, luvut olivat juuri vajaatoiminnan puolella. Vuosi meni, että lääkitys saatiin kohdalleen. Sen koommin en ole huomannut sairauttani.

Bmi on aina ollut sama 22.

Sinulla on sitten äärimmäisen lievä muoto taudista. Toivottavasti et koskaan vähättele niitä, joilla arvot hyppivät rajussa tulehduksessa ääripäästä toiseen ja lopulta kilpirauhanen käytännössä lopettaa toimintansa. Koska sinun helppo kokemuksesi ei millään tavalla helpota niitä ihmisiä.

Syön kuitenkin 1 mg thyroxinia päivässä. Annostuksen mukaan se ei ole lievä...?

Minulla ei kuitenkaan arvot ole heitelleet enää moneen vuoteen. Tsh on tasaisesti kahden molemmin puolin.

Ylläoleva

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei vaikuta minulla yhtään.

Todettiin 10 v sitten, olin silloin lähinnä paljon väsynyt, luvut olivat juuri vajaatoiminnan puolella. Vuosi meni, että lääkitys saatiin kohdalleen. Sen koommin en ole huomannut sairauttani.

Bmi on aina ollut sama 22.

Sinulla on sitten äärimmäisen lievä muoto taudista. Toivottavasti et koskaan vähättele niitä, joilla arvot hyppivät rajussa tulehduksessa ääripäästä toiseen ja lopulta kilpirauhanen käytännössä lopettaa toimintansa. Koska sinun helppo kokemuksesi ei millään tavalla helpota niitä ihmisiä.

Syön kuitenkin 1 mg thyroxinia päivässä. Annostuksen mukaan se ei ole lievä...?

Minulla ei kuitenkaan arvot ole heitelleet enää moneen vuoteen. Tsh on tasaisesti kahden molemmin puolin.

Ylläoleva

Milligrammaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei vaikuta minulla yhtään.

Todettiin 10 v sitten, olin silloin lähinnä paljon väsynyt, luvut olivat juuri vajaatoiminnan puolella. Vuosi meni, että lääkitys saatiin kohdalleen. Sen koommin en ole huomannut sairauttani.

Bmi on aina ollut sama 22.

Sinulla on sitten äärimmäisen lievä muoto taudista. Toivottavasti et koskaan vähättele niitä, joilla arvot hyppivät rajussa tulehduksessa ääripäästä toiseen ja lopulta kilpirauhanen käytännössä lopettaa toimintansa. Koska sinun helppo kokemuksesi ei millään tavalla helpota niitä ihmisiä.

Syön kuitenkin 1 mg thyroxinia päivässä. Annostuksen mukaan se ei ole lievä...?

Minulla ei kuitenkaan arvot ole heitelleet enää moneen vuoteen. Tsh on tasaisesti kahden molemmin puolin.

Ylläoleva

Milligrammaa?

Joo ei ole lievä. Aika tappava oikeasti. Tuo 25 mikrogrammaa on lievä. 100 mikrogrammaa on jo isohko annos, ja sen puutoksen kyllä huomaa. Jos annostus on aloitettu 25 mikrogrammalla, ei ole ollut kovin vakava vajaatoiminta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei vaikuta minulla yhtään.

Todettiin 10 v sitten, olin silloin lähinnä paljon väsynyt, luvut olivat juuri vajaatoiminnan puolella. Vuosi meni, että lääkitys saatiin kohdalleen. Sen koommin en ole huomannut sairauttani.

Bmi on aina ollut sama 22.

Sinulla on sitten äärimmäisen lievä muoto taudista. Toivottavasti et koskaan vähättele niitä, joilla arvot hyppivät rajussa tulehduksessa ääripäästä toiseen ja lopulta kilpirauhanen käytännössä lopettaa toimintansa. Koska sinun helppo kokemuksesi ei millään tavalla helpota niitä ihmisiä.

Syön kuitenkin 1 mg thyroxinia päivässä. Annostuksen mukaan se ei ole lievä...?

Minulla ei kuitenkaan arvot ole heitelleet enää moneen vuoteen. Tsh on tasaisesti kahden molemmin puolin.

Ylläoleva

Ei kukaan voi syödä 1 milligrammaa. Tarkoitat varmaan 0,1 mg eli sen yhden pillerin päivässä. Kohtuullisen vahva lääkitys.