Mitä moukkamaista olet nähnyt tapahtuvan juhlissa?

Kristiina xx kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rippikirkossa oli yhden rippilapsen isoveli (?) tuhannen kännissä. Oli jaksanut kyllä vaihtaa puvun päälle mutta huuteli kesken kirkonmenojen kommentteja tyyliin Hyvä Lauri! li.

Jännä, jos tosiaan tämä henkilö on sunnuntaina aamupäivällä kännissä. Konfirmaatiothan järjestetään aina sunnuntaisin klo 10

Mää olin just lauantaina klo 14.

Ylioppilastutkinto oin suunnilleen yhtä arvostettava asia kuin lapiollinen pashkaa että ei ole kyllä mitään pahaa formuloiden katsomisessa

Vierailija kirjoitti:

Ylioppilastutkinto oin suunnilleen yhtä arvostettava asia kuin lapiollinen pashkaa että ei ole kyllä mitään pahaa formuloiden katsomisessa

Jää sitten kotiin katsomaan niitä.

T: 222

Vierailija kirjoitti:

(Maalaus)häissä oli vieraana

Maalaushäät? Mitä siellä maalataan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ylioppilastutkinto oin suunnilleen yhtä arvostettava asia kuin lapiollinen pashkaa että ei ole kyllä mitään pahaa formuloiden katsomisessa

Jää sitten kotiin katsomaan niitä.

T: 222

Meinaatko että tämmöisissä juhlissa olisi paljonkin miehiä paikalla jos sinne ei heitä "pakotettaisi" ?

Vierailija kirjoitti:

Ylioppilastutkinto oin suunnilleen yhtä arvostettava asia kuin lapiollinen pashkaa että ei ole kyllä mitään pahaa formuloiden katsomisessa

Myöhemmin elämässä sillä ei olekaan mitään väliä, mutta kyllä sillä juhlalla vaan on väliä kyseiselle nuorelle. On kuitenkin yleensä ison työn tehnyt saadakseen sen lakin.

Pappi veti ristiäiset lapsen kotona läpi hirveällä kiirellä, kelloa vilkuillen ja tuskaisen näköisenä. Lopulta kun oli paiskannut pois liinan, jolla lapsen pää kuivataan sanoi:

"Nyt kun virallinen osuus on ohi, niin avataanpas tuo televisio kun formulat alkoi juuri hetki sitten ja Häkkinen taistelee maailmanmestaruudesta!"

Perheen isä teki työtä käskettyä ja niin kului ristiäisjuhla papin tuijottaessa ruutua, näkemättä ja kuulematta mitään muuta. Eikä toisetkaan juuri muuta kuulleet kuin moottorin ulinaa ja selostajan pajatusta.

Silloin päätin, että jos minulla ikinä on lapsia, heitä ei varmasti kasteta.

Vaikka tulen maalaistollosuvusta, niin hyvänen aika sentään onneksi kukaan ei ole sentään formuloita muiden ylioppilas/rippijuhlissa katsonut. Ja joo, jotkut pyöreät juhlat on saatettu viettää pelkästään lähisuvun kesken ja suunnilleen saunasta nousseen näköisenä. Mutta osa juhlista virallisemmin ja silloin kaikki ovat myös pukeutuneet vähän arkista hienommin. Eikä niitä formuloita. 

Ihan järkky sana muuten tuo verska. 

Lisäys edelliseen: en huomannut, että tuolla ylempänä oli muitakin juhlijoita, joiden juhlat formulat on pilanneet :/

t.kohtalotoveri ristiäisistä

Sen kuvan perusteella, joka tähän ketjuun oli linkitetty, sanoisin, että kyllähän tuollainen ryppyrytky pellavapuku on siinä ja siinä, että onko se yhtään juhlavaa pukeutumista, vai olisiko vaan paras jättää mökkivaatteeksi.

Muistelen, että tuollaisia pellavapukuja näkyi juhlavaatteena joskus 90-luvun alussa. Tätä päivää ne eivät ole. Ehkä se täti ei ollut päivittänyt vaatekaappiaan?

Joillain naisilla on ongelma siinä, että mitään naisellista ei osata laittaa päälle. Kyllä minusta nainen voisi kesäjuhliin laittaa mekon ja korkkarit. Ei pitäisi olla liikaa vaadittu.

Linnan juhlissakin on aina jokunen täti-ihminen, joilla on joku ruttuinen jakkupu päällä. Ei se riitä, että on 90-luvulla Vaatehuoneelta ostettu bleiseri kietaistu eri paria olevan hameen seuraksi. Ei, vaikka olisi Kalevala-koru kaulassa. Minusta se on juhlien aliarvioimista ja isäntäväen sekä muiden vieraiden vähättelyä, jos ei pukeudu juhlan luonteen mukaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pukeutuminen herättää silloin tällöin kummastusta. Olin kummipoikani ristiäisissä, ihmisillä päällä puvut ja mekot kuten kuuluukin. Lapsen isän siskolla oli yllään pellavaverskat ja pellavapusero.

En tietenkään tiedä taustaa tuon asun takana, jos vaikka oli suoraan kiireessä tullut jostain mökiltä tms. Mutta itse loukkaantuisin kyllä, jos veljeni astelisi hypoteettisen lapseni tärkeään juhlaan olovaatteissa.

Lapsi saisi ikuisen trauman?

No tuskin lapsi sentään, heh heh. Mutta mielestäni on todella moukkamaista tulla olo- tai jumppavaatteissa juhliin. Jotkut kaveriporukan illanistujaiset on asia erikseen, mutta jos kyseessä on ristiäiset niin mielestäni jumppahousut voisi jättää kotiin. Lapsi ei näistä asioista tajua eikä kuulukaan, mutta muita juhlavieraita ja isäntäväkeä soisi mielestäni kunnioitettavan juhliin kuuluvalla pukeutumisella.

Katsoin nyt että kommenttini on saanut huikean määrän alapeukkuja. Onko av-kansan mielestä siis oikeasti ok tulla pukujuhlaan olovaatteissa? Kuulun itse sukupolveen, jonka juhlapukeutuminen on jo onneksi hyvin joustavaa, mutta joku raja sentään. Kyllä ns. virallisia juhlia ja niiden järjestäjiä mielestäni kuuluu kunnioittaa.

/6

No voin itse sanoa, että kun puhutaan pellavavaatteesta, niin mulle tulee ennemmin juhlava siisti asu mieleen, kuin jumppa/olovaatteet. Että ehkä tässä on nyt tullut joku väärinkäsitys noiden kuvailemiesi asujen kohdalla.

No joo, selvästikin. Mielestäni kyllä kommentissani puhuin olovaatteista, enkä juhlavista pellavavaatteista. Materiaali ei siis tässä ollut mitenkään oleellinen asia, vaan se että tuli ristiäisiin verskahenkisessä asussa.

Tämän tyyppinen oli asu, mutta ruskea:

https://aijaa.com/wjue90

/6

Oikeesti? Tuo menee ihan kesäjuhlien juhlavaatteesta.

Okei, tästä on sitten näemmä eri näkemyksiä. Meillä ei saisi tuollaisessa pyjamassa olla edes töissä, puhumattakaan että sen kanssa mentäisiin juhliin jossa miehillä on puvut.

Mutta kuten sanottu, pukukoodit ovat nykyään näemmä ainakin Suomessa todella joustavia. Olen itse tottunut erilaiseen menoon, onneksi.

/6

Ehkä onkin parempi jäädä sinne country clubin viheriölle kaltaistensa seuraan.

Jää isompi alue junteille vapaasti hengitettäväksi.

Näin tehdään. :)

Tiesin kyllä että näin suurella keskustelupalstalla käy ihmisiä laidasta laitaan, mutta että pukukoodin noudattaminen on hienostelua... Se oli uutta. Ihan tavallisesta duunarisuvusta olen minäkin, mutta nämä asiat on silti ollut hallussa lapsesta asti.

/6

Tuo etikettinipotus on mennyt mahdottomaksi. Ei enää eletä 1950-lukua. Tuttujen kesken etenkään.

No, onneksi ei liikuta samoissa ympyröissä. :D Musta ei ole ollenkaan vanhanaikaista pukeutua eri tilaisuuksiin eri tavoin. Se on juhlien järjestäjän ja muun juhlaväen kunnioittamista. Eli ei oloasussa ristiäisiin eikä lyhyessä kesämekossa ja tennareissa akateemiseen iltapukujuhlaan kutsuvieraana.

Ehkä se sitten on nipotusta, mutta siitä nipotuksesta olen ylpeä. :)

/6

Minunkin mielestäni on hyvä kunnioittaa tilaisuuden etikettiä pukeutumalla oikein tai edes sinnepäin. En oleta että pikkuserkkuni maalaiskylästä tulevat italialaiset puvut päällänsä juhliini vaikka hankenkaverini niin tekisikin. Tämä ei tee edellisestä moukkaa eikä jälkimmäisestä hienostelijaa, vaan olisin lähinnä iloinen mikäli kummatkin ovat yrittäneet tulkita pukukoodia parhaansa mukaan.

Omissa piireissäni on sekä sukulaisia maalta, sukulaisia kaupungeista, ystäviä suomesta ja muualta sekä työkavereita. Minun korvaani pellavavaate ristiäistilaisuudessa ei kuulosta törkeältä väliinpitämättömyydeltä tai sivistymättömyydeltä, ja ihmettelenkin vähän missä piireissä sinä oikein liikut kun itse siitä niin häkellyit. Useimmat ristiäiset missä olen ollut ovat järjestetty kotosalla aika pienimuotoisesti: muutamalla vieraalla voi olla päälläänsä puvut, kun taas toiset tulevat vaikkapa nappipaidassa tai kesämekossa.

Ymmärtäisin siis närkästyksesi paremmin mikäli vieras olisi tullut juhliin vaikka hikisissä adidasverkkareissa ja aluspaidassa, mutta siisti hippimäinen pellavaasu ei nyt vaan kuulosta niin pahalta mokalta että sitä jaksaisin itse riepotella keskustelussa. Sivuhuomiona ihmettelen hieman miksi kutsuit ko. asua urheiluvaatteeksi useasti: en tiedä ketään joka käyttäisi pellavavaatetta urheillessa, edes joogatessa...

 

Onpas tämä kerännyt monta moukkamaista tarinaa, kiitos.

Se, miksi eilen aloitin tämän on se, että kaipasin lähinnä kokemuksia hautajaisista ja niissä käyttäytymisestä. Vaikka itse esimerkin laitoinkin häistä. Mutta siis niistä hautajaisista...

Mulla on ollut aina sellainen käsitys, että omaisten pöydässä istuu seuraavat henkilöt: leski, lapset puolisoineen, lastenlapset. Mikäli siis on iäkäs ihminen kyseessä.

No, meillä meni näin:

Anoppini kuoli, oli eronnut, lapsia kaksi, lapsilla puolisot ja kummallakin lapsia. Omaisten pöytään oli varattu paikkoja, muutama ylimääräinenkin. Meillä meni hieman pidempään, kun haudalla oli ihmisiä, jotka eivät tulleet muistotilaisuuteen ja halusivat ottaa osaa. Kun pääsimme seurakuntatalolle, meille ei enää ollutkaan paikkoja omaisten pöydässä. Siellä istui sisarusten kaksi serkkua perheineen. Joten meidän paikat oli perimmäisessä pöydässä, tuikituntemattomien ihmisten seurassa. Jotain anopin vanhoja työkavereita ja naapureita.

Olemme rauhaarakastavia, joten emme nostaneet haloota. Kun oli sentään hautajaiset. eikä surun vallassa osaa olla edes kovin rationaalinen. Moni kävi ihmettelemässä, miksi istumme siellä, tyynesti mies vaan sanoi ettei ollut tilaa lähempänä.

Siihen asti olin pitänyt näitä serkkuja ihan fiksuina, jollain tasolla jopa ihaillut heitä. Nyt en näe mitään, miksi ihailla. Moukkia ja huonotapaisia. Jotenkin vaivaa jälkikäteen tosi paljon koko juttu, sekin ettei sanottu mitään.

Toivottavasti kukaan teistä ei tee näin. Miehen serkut, jos olette täällä, haistakaa pee.

Terveisin ap

Vanhan mummelin hautajaisissa olivat hänen teini- ja täysi-ikäiset lapsenlapsensa (poikia) koko tilaisuuden alusta loppuun pipot päässä, sekä siunaustilaisuudessa (myös alttarilla) että muistotilaisuudessa (myös ruokailun aikana).

Novittu. Seuraavissa kekkereissä istun pelkavaverskoissa ja laitan formulat raikumaan. Kunhan olen ensin kauhonut pöydästä voileipäkakkua enstemmäisenä. Taidan lainata jostain vielä karjalankarhukoiran pihalle louskuttamaan.

Vierailija kirjoitti:

Mä kuvittelin, että kommentissa 6 oli jokin kirjoitusvirhe, eikä siksi auennut mulle, mutta näköjään kirjoittaja ihan oikeesti käyttää sanaa "verska"...

Turussa ja lähiseuduilla ainakin käytetään verskoja, ihan perussana täällä :) t. Eri

Täsmennyksenä vielä että ei toki juhlissa käytetä Turussakaan, mutta sanana :D

Tarkoittaako se verkkareita? Nimittäin en ole koskaan nähnyt pellavaisia verkkareita.

Ehkä seitsemällä veljeksellä olis voinut olla ;)

Tarkoittaa. Tai itse puhun oikeastaan kaikista olohousuista verskoina. Ja kyllä, olen Turusta, kuten joku jo vähän arvasikin. :D

En tiedä vieläkään mikä tuossa ekassa viestissäni oli epäselvää. Pellava ei siis todellakaan ole automaattisesti mikään juhlava materiaali, vaikka se voi myös olla sitä. Ryppyinen ja löysä oloasu ei ole sopiva ristiäisiin vaikka se olisi tehty mistä materiaalista.

Mutta ihmisillä tuntuu olevan hyvinkin joustavat näkemykset pukujuhlien etiketistä.

/6

Anteeksi ohis:

Täällä kanssa ei-turkulainen, joka joutui tavaamaan moneen kertaan "pellavaverskat", ennen kuin onnistui lukemaan sen oikein :D Siltikin luulin ymmärtäneeni jälkimmäisen väärin, kun merkitys tuntui miltei oksymoronilta.

Sillä jos verskat on verkkarit ja verkkarithan on lyhenne verryttelyhousuista, niin oikeasti kuka käyttää pellavahousuja urheillessa? En ole kangasexpertti enkä tiedä, mitä materiaalia verkkarit ovat, mutta ei nyt ainakaan pellavaa.

No joo, turkulaisen "verskat" taitaa olla verkkaria laajempi käsite :)

😩 Älkää enää jaksako näistä verskoista tai perustakaa niitä varten ihan oma ketju.

Tuore tohtori piti puheen karonkkajuhlissaan kuten on tapana. Loppuvaiheessa hän osoitti puheen miehelleen ja kertoi kaikenlaisia likaisia yksityiskohtia kuinka vaikeaa heidän suhteessa oli ollut ja kuinka rakkaus voittaa kaiken. Vastapuheessa mies selitti samaa yhtä kiusallisine yksityiskohtineen. Lopuksi tohtorin isä kehui puheessa kuinka tytär oli ollut uskollisena miehen vierellä (mies oli käytännössä elänyt kuin sika ja vaimo huolehtinut kaikeasta) ja huolehtinut terveydestään pysymällä hoikkana ja lenkkeilivänä (eikä sanaakaan itse valmistumisesta). Monenlaista puhetta olen kuullut, mutta se oli aidosti kiusallista. Onneksi valtaosa kutsutuista oli vieraskielisiä tutkijoita, jotka näkivät vain liikuttuneen avioparin. Ja kuten odottaa sopi, niin mies jatkoi touhujaan karonkan jälkeenkin. 

Toinen tapaus oli työkaverin läksiäiskahveilla. Kakut ja tavanomaiset oli katettu ja kaikki söivät, kun toinen työkaveri alkoi vaihtamaan vaippaa vauvalleen kahvihuoneen edessä ja roikotti vaippaa vieressä etsiessään roskista. Kaikki hajut tulivat luonnollisesti samantien esille, mutta kohteliaasti muu väki ei sanonut mitään. Siinä petti mammalta tilannetaju ihan täysin. 

Perinteiset moukkamaisuudet, että otetaan tarjoilut ennen juhlaparia tai känniääliöt ovat myös tuttuja. Sitten oma lukunsa ovat nämä toisen onnesta kateelliset sukulaiset, jotka eivät vain osaa pitää päätään kiinni vaan on pakko pilata toisen juhlat. 

Olimme juhlissa, jossa siirrytään paikasta A paikkaan B kesken juhlan. Eräät vieraat lähtivät autonrämällään kiireesti paikkaan B ja tööttäilivät ja näyttivät kansainvälisiä käsimerkkejä ahtaalla parkkipaikalla muille autoihinsa meneville vieraille. Ilmeisen kiire oli nauttimaan tarjoiluista. Äärimmäisen noloa.

Erään työpaikan kesäjuhlissa  (miehillä suorat housut tai siistit farkut ja kauluspaita, rento puvuntakki) juhlittiin myös sitä että eräs työntekijä, jo kohta eläkkeelle jäävä, sai erään arvonimen ja arvomerkin. Hänen esimiehensä piti oikein puheen ja ihan syystä, tämä mies oli erittäin pätevä. 

  Arvonimen saaja jäysti purkkaa vähintäinkin epämuodollisessa asussaan ( kulahtaneet lökkäfarkut, pusakka) kun esimies piti hänelle puheen. Puheen loppuaikana hän, tämä juhlittava, muisti nousta seisomaan ja ihan pikkisen

 ennen puhetta hän seisautti leukaperänsä ja piilotti purkan poskipussiinsa, että sai kunnolla sanottua kiitossanansa.

Vierailija kirjoitti:

Erään työpaikan kesäjuhlissa  (miehillä suorat housut tai siistit farkut ja kauluspaita, rento puvuntakki) juhlittiin myös sitä että eräs työntekijä, jo kohta eläkkeelle jäävä, sai erään arvonimen ja arvomerkin. Hänen esimiehensä piti oikein puheen ja ihan syystä, tämä mies oli erittäin pätevä. 

  Arvonimen saaja jäysti purkkaa vähintäinkin epämuodollisessa asussaan ( kulahtaneet lökkäfarkut, pusakka) kun esimies piti hänelle puheen. Puheen loppuaikana hän, tämä juhlittava, muisti nousta seisomaan ja ihan pikkisen

 ennen puhetta hän seisautti leukaperänsä ja piilotti purkan poskipussiinsa, että sai kunnolla sanottua kiitossanansa.

  ennen puheen loppua hän ...

Vierailija kirjoitti:

Tupladippaus. Äijä pokkana dippasi sipsiä, puraisi siitä, ja dippasi samaa sipsiä uudestaan. Joku meni vihaisena moittimaan, ja hirveä härdelli saatiin siitä.

Varmaan muutama muukin nähnyt tuon Seinfeldin jakson.