Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten kauan jaksat vielä olla yksin sinkkuna?
21.07.2019 |
Sitä voi ihminen hetkellisesti uskotella itselleen että yksin muka pystyy elämään hyvää elämää vaikka eihän se ole totta. Normaalin ja terveen ihmisen tunnistaa siitä että se hakeutuu muiden seuraan ja haluaa pariutua. Ongelma on se että naisista on nykyään tullu semmosia ettei iso osa miehistä enää kelpaa kenellekään. Miten aiot diilata tämän uuden todellisuuden kanssa?
Kommentit (55)
Vierailija kirjoitti:
Parempi yksin kuin huonossa seurassa.
Samaa mieltä. Itse erosin täysin hullusta vaimosta jo v.2003 ja nyt ollut sinkkuna jo 16 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No enhän minä jaksaisi olla sinkkuna (17 vuotta jo ollut), mutta kun en miehiä tapaa oikein missään kodin ja työn ulkopuolella ja kotoa eivät tule hakemaan, niin ei tässä muuta vaihtoehtoa ole kuin olla yksin. Nettideittisivut eivät ole minua varten jo ehkä iänkin takia (45v.) ja en käy baareissa/ravintoloissa ns. juhlimassa, enkä muutenkaan käy missään, niin onhan tässä miehen löytäminen todellakin haastavaa.
Työpaikan miehiä en ala katselemaan, eihän se ole oikein sopivaa, eikä siellä olekaan minun makuuni sopivia.
Tämä sinkkuus on siis pitkälti itseaiheutettua, koska en tee mitään sen eteen, että kohtaisin miehiä.
Eihän tuossa ole MITÄÄN järkeä. Haluat kumppanin mutta ihan itse kieltäydyt kaikista mahdollisuuksista kumppanin saamiseen. Esim. "nettideittisivut eivät ole minua varten", wtf?
Ulkonäköön perustuvia, osa pelkkiä panosovelluksia, eivät sovi sellaisille ihmisille joille jenkkityylinen sarjadeittailu on vierasta.
eri
Miten monesta sinulla on henkilökohtaista kokemusta? Ihmettelen jos edes yhdestä.
Ja voihan tuolla negatiivisella asenteella rämpiä eteenpäin. Ei mikään estä huonojen puolien etsimistä loputtomasti kaikista mahdollisista muutoskeinoista. Pointti oli siinä, miten järjetöntä on haluta muutosta ja sitten systemaattisesti torjua kaikki tavat muuttaa tilannetta. Sama kuin ihmisillä jotka haluavat laihtua ja käyttävät kaiken aikansa sen todisteluun miten vaikea heidän on laihtua. Varmaan onkin vaikeaa, mutta sitä on hyödytöntä miettiä. Kun se ei auta mitään tavoitteen kannalta.
Henkilökohtaisesti ei yhdestäkään, ainoastaan vuosikaudet kuunnellut ystävien ja työkavereiden valitusta ja kauhutarinoita aiheesta.
Kaikki omat ihastukset tulleet siten, että olen tutustunut ihmiseen muutoin kuin valitsemalla heitä naaman perusteella netissä, tai tutustumalla pariutumisen toivossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No enhän minä jaksaisi olla sinkkuna (17 vuotta jo ollut), mutta kun en miehiä tapaa oikein missään kodin ja työn ulkopuolella ja kotoa eivät tule hakemaan, niin ei tässä muuta vaihtoehtoa ole kuin olla yksin. Nettideittisivut eivät ole minua varten jo ehkä iänkin takia (45v.) ja en käy baareissa/ravintoloissa ns. juhlimassa, enkä muutenkaan käy missään, niin onhan tässä miehen löytäminen todellakin haastavaa.
Työpaikan miehiä en ala katselemaan, eihän se ole oikein sopivaa, eikä siellä olekaan minun makuuni sopivia.
Tämä sinkkuus on siis pitkälti itseaiheutettua, koska en tee mitään sen eteen, että kohtaisin miehiä.
Eihän tuossa ole MITÄÄN järkeä. Haluat kumppanin mutta ihan itse kieltäydyt kaikista mahdollisuuksista kumppanin saamiseen. Esim. "nettideittisivut eivät ole minua varten", wtf?
Niin, en halua levittää kasvojani ympäri nettiä, enkä halua odottaa jos joku mies sattuisi kiinnostumaan profiilistani. En ole itse niin rohkea enää tänä päivänä, että aloitteen tekisin. Olen joskus aikoinaan yrittänyt ilmaista kiinnostukseni muutamalle miehelle, mutta pakit ovat tulleet.
Ja koska olen hieman sellainen introvertti erakko, niin ei tule koskaan lähdettyä mihinkään tapahtumiin, eikä yksin kiinnosta mennäkään. Laitoin jo edelliseen kirjoitukseen, että sinkkuus on itseaiheutettua, joten tiedän varsin hyvin ettei tässä ole mitään järkeä. :)
Ja tuolle yhdelle tasokommentoijalle... En ymmärrä miten sait sen käsityksen, että minulla olisi jokin korkea taso tms.? Jos tarkoitit kohtaa, jossa mainitsin, että työpaikan miehet eivät kiinnosta, niin mitä sitten? He eivät kiinnosta enimmäkseen siitä syystä, että jos jokin menisi vikaan seurustellessa, niin en oikein tahtoisi olla työpaikan juorujen kohde. Miehetkin katsos osaavat levittää jos jonkinlaista juttua naisista. Ja suurin osa työpaikkani miehistä ovat aivan liian vanhoja minulle, lähemmäs 60-vuotiaita, niin en tuon ikäisistä ole kiinnostunut.
Mä olin vuoden sinkkuna pitkän liiton jälkeen, ja se oli ihan maksimi. Kaipasin oikeaa parisuhdetta ja sellaisen löysin. Nyt onnellinen. M44
Harvan miehen pään sisältö on sellainen, että sen kanssa pystyisin elämään. Yksin on ihan hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todennäköisesti loppuiän, jos ei tapahdu ihmettä ja tapaan kauniskasvoisen, USKOLLISEN, fiksun ja hoikan miehen
Aikomuksenani on olla yksin ihan elämän loppuun saakka, en todellakaan kaipaa miestä elämääni. Tykkään päättää omista asioistani ja tehdä asiat omalla tavallani, tulen myös hyvin toimeen omalla palkallani joten en tarvitse ketään jakamaan edes niitä asumiskustannuksia.
Ainoastaan lapsia olen aina toivonut, mutta onneksi heitäkin sain ihan yksin lapsettomuushoidoilla.
Elämäni on omannäköistäni ja olen onnellinen näin, joten kaikki on hyvin "yksinkin".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tykkään olla sinkkuna.
Eli vastaan: jaksan loppuelämäni.
Aikamoista tarinaa täällä, osa on tyytyväisiä mukamas tilanteeseen (naisia) mutta osa kärvistelee väkisin yksin vaikka tahtoisi seuraa (miehiä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aikamoista tarinaa täällä, osa on tyytyväisiä mukamas tilanteeseen (naisia) mutta osa kärvistelee väkisin yksin vaikka tahtoisi seuraa (miehiä).
Eli jos on ja haluaa olla sinkku, se on sun mielestä valehtelua. Jos ei halua, haluaa miehiä (monikossa).
No, asenne se on toikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut sinkkuna koko elämäni eli yli 40 vuotta. Ei tässä ole muita vaihtoehtoja kuin jaksaa tai lopettaa eläminen. Kyllä tämä yksinäisyys ja kelpaamattomuuden tunne on rankkaa ja ahdistavaa, mutta koska ketään ei voi palkata suruja, iloja ja vaikeuksia kanssani jakamaan niin eteenpäin on vain mentävä.
Sinkkuilu jatkukoon. Ei jaksa enää pettymyksiä ja enkä kaipaa mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minullekin pettymykset riittää. Mieluummin yksin vaikka vaikeassa tilanteessa, kuim olla miehen kanssa, joka ei tue vaikeassa tilanteessa.
Alue: Aihe vapaa
Miten monesta sinulla on henkilökohtaista kokemusta? Ihmettelen jos edes yhdestä.
Ja voihan tuolla negatiivisella asenteella rämpiä eteenpäin. Ei mikään estä huonojen puolien etsimistä loputtomasti kaikista mahdollisista muutoskeinoista. Pointti oli siinä, miten järjetöntä on haluta muutosta ja sitten systemaattisesti torjua kaikki tavat muuttaa tilannetta. Sama kuin ihmisillä jotka haluavat laihtua ja käyttävät kaiken aikansa sen todisteluun miten vaikea heidän on laihtua. Varmaan onkin vaikeaa, mutta sitä on hyödytöntä miettiä. Kun se ei auta mitään tavoitteen kannalta.