Miten kauan jaksat vielä olla yksin sinkkuna?
Sitä voi ihminen hetkellisesti uskotella itselleen että yksin muka pystyy elämään hyvää elämää vaikka eihän se ole totta. Normaalin ja terveen ihmisen tunnistaa siitä että se hakeutuu muiden seuraan ja haluaa pariutua. Ongelma on se että naisista on nykyään tullu semmosia ettei iso osa miehistä enää kelpaa kenellekään. Miten aiot diilata tämän uuden todellisuuden kanssa?
Kommentit (55)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut tähän asti ja yhä vahvemmin tuntuu siltä, että olen aina. N29
Sulle siis riittää ku saat välillä seksiä?
Harrastin viimeksi seksiä 8v sitten.
Tämäkin on varmaan yksilöllistä. Minä elän hyvää elämää sinkkuna.
Olen keskittynyt sinkkuna elämisen hyviin puoliin ja osaan arvostaa niitä, esim. vapautta, hiljaisuutta ja sitä, että pystyy keskittymään mahdollisimman täydesti yhteen asiaan kerrallaan. Parisuhteessa oleminen ja varsinkin perhearjessa eläminen edellyttää enemmän multitaskaamista, joka on vaikeaa minulle psykologisesti.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
MGTOW
En tarvitse parisuhdetta ollakseni onnellinen. Teen mitä haluan, kenen kanssa haluan (kunhan kaikki tietävät missä mennään)
No enhän minä jaksaisi olla sinkkuna (17 vuotta jo ollut), mutta kun en miehiä tapaa oikein missään kodin ja työn ulkopuolella ja kotoa eivät tule hakemaan, niin ei tässä muuta vaihtoehtoa ole kuin olla yksin. Nettideittisivut eivät ole minua varten jo ehkä iänkin takia (45v.) ja en käy baareissa/ravintoloissa ns. juhlimassa, enkä muutenkaan käy missään, niin onhan tässä miehen löytäminen todellakin haastavaa.
Työpaikan miehiä en ala katselemaan, eihän se ole oikein sopivaa, eikä siellä olekaan minun makuuni sopivia.
Tämä sinkkuus on siis pitkälti itseaiheutettua, koska en tee mitään sen eteen, että kohtaisin miehiä.
AV on ihan loistopalsta. Jos kerran vuodessa sattuukin tuntumaan siltä, että oma mies olisi kiva niin AV:n lukemisen jälkeen muistaa miksi ei ole miestä halunnut :)
Vierailija kirjoitti:
AV on ihan loistopalsta. Jos kerran vuodessa sattuukin tuntumaan siltä, että oma mies olisi kiva niin AV:n lukemisen jälkeen muistaa miksi ei ole miestä halunnut :)
Toi kieltämättä pitää paikkaansa. AV ehkäisynä ja ei tartu ab-resistentti tippuri. Pitäs tehdä kollaasi kaikista "sykähdyttävimmistä" kommenteista ja ketjunpätkistä, ja lueskella niitä tarvittaessa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AV on ihan loistopalsta. Jos kerran vuodessa sattuukin tuntumaan siltä, että oma mies olisi kiva niin AV:n lukemisen jälkeen muistaa miksi ei ole miestä halunnut :)
Toi kieltämättä pitää paikkaansa. AV ehkäisynä ja ei tartu ab-resistentti tippuri. Pitäs tehdä kollaasi kaikista "sykähdyttävimmistä" kommenteista ja ketjunpätkistä, ja lueskella niitä tarvittaessa...
Nuorille pitäisi esitellä terveystiedontunneilla myös AV muiden ehkäisymenetelmien lisäksi. Toimii huomattavasti paremmin kuin mitkään kondomit tms.
Yleensä ihmiset on sinkkuna elämänsä loppuun asti. Paitsi sitten kun löytää jonkun.
On niin monta kertaa nähty "ei enää parisuhdetta"-tyyppejä, ettei enää jaksa edes kysyä -uskotko itsekäään omia puheitasi-.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AV on ihan loistopalsta. Jos kerran vuodessa sattuukin tuntumaan siltä, että oma mies olisi kiva niin AV:n lukemisen jälkeen muistaa miksi ei ole miestä halunnut :)
Toi kieltämättä pitää paikkaansa. AV ehkäisynä ja ei tartu ab-resistentti tippuri. Pitäs tehdä kollaasi kaikista "sykähdyttävimmistä" kommenteista ja ketjunpätkistä, ja lueskella niitä tarvittaessa...
Nuorille pitäisi esitellä terveystiedontunneilla myös AV muiden ehkäisymenetelmien lisäksi. Toimii huomattavasti paremmin kuin mitkään kondomit tms.
Jep, näin naiset ajattelevat teistä pojjaat.
MGTOW 4LIFE
Vierailija kirjoitti:
No olen ollut nyt 36 vuotta ilman parisuhdetta, tai mitään muutakaan kontaktia miehiin, ja ajattelin olla myös seuraavat 36 (tai jopa enemmän, jos eloa riittää). Eipä kiinnosta olla miehen käytössä ja jatkuvissa riidoissa. En tunne yhtäkään onnellista paria, jotka puhuisivat toisilleen kauniisti - se on jatkuvaa kinastelua siitä kuka sanoi mitäkin. Ei kiitos, haluan olla kotonani ja elämässäni rauhassa.
Miksi torjut kaikki sinua lähestyvät miehet? Mikä on niissä on vikana kun ei riitä?
Vierailija kirjoitti:
No enhän minä jaksaisi olla sinkkuna (17 vuotta jo ollut), mutta kun en miehiä tapaa oikein missään kodin ja työn ulkopuolella ja kotoa eivät tule hakemaan, niin ei tässä muuta vaihtoehtoa ole kuin olla yksin. Nettideittisivut eivät ole minua varten jo ehkä iänkin takia (45v.) ja en käy baareissa/ravintoloissa ns. juhlimassa, enkä muutenkaan käy missään, niin onhan tässä miehen löytäminen todellakin haastavaa.
Työpaikan miehiä en ala katselemaan, eihän se ole oikein sopivaa, eikä siellä olekaan minun makuuni sopivia.
Tämä sinkkuus on siis pitkälti itseaiheutettua, koska en tee mitään sen eteen, että kohtaisin miehiä.
Niin eli tapaat miehiä mutta ei ole riittävän korkeatasoisia niin ei kiinnosta.
En jaksaisi enää hetkeäkään olla sinkkuna, mutta vittuakos tässä voi kun aina tulee naisilta pakit. 8 vuotta sitten oli viimeksi seurustelusuhde, sen jälkeen on tullut pakkeja ja joku surkea lyhyt tapailu hyväksikäyttäjänaisen kanssa.
M/39
Vierailija kirjoitti:
Ei se itsellä ole uskottelusta kiinni. Onnistuin nuorempana löytämään sellaisia miehiä, joita ei sitten parisuhde kiinnostanut. Tai heti alkuun ilmeni epärehellisyyttä. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän miehillä on baaripano/FB/FWB-historiaa. Sellaisen miehen tapailu palauttaa hyvin äkkiä huonot muistot mieleen, ja ero omaan seksuaalimenneisyyteen mietityttää. Eli nirsous on osin pelkoa ja yritystä oppia aiemmista virheistä.
Itselläsihän on FWB-historiaa kerta olet nuoruutesi säätänyt miesten kanssa joita ei sitoutuminen kiinnosta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se itsellä ole uskottelusta kiinni. Onnistuin nuorempana löytämään sellaisia miehiä, joita ei sitten parisuhde kiinnostanut. Tai heti alkuun ilmeni epärehellisyyttä. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän miehillä on baaripano/FB/FWB-historiaa. Sellaisen miehen tapailu palauttaa hyvin äkkiä huonot muistot mieleen, ja ero omaan seksuaalimenneisyyteen mietityttää. Eli nirsous on osin pelkoa ja yritystä oppia aiemmista virheistä.
Itselläsihän on FWB-historiaa kerta olet nuoruutesi säätänyt miesten kanssa joita ei sitoutuminen kiinnosta!
Provohan tää on, mutta menkööt. FWB:stä käsittääkseni sovitaan, minä sovin miesten kanssa seurustelusta. Eikä niitä miehiä ole montaa, loppui kiinnostus rikkoa itseä enempää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No enhän minä jaksaisi olla sinkkuna (17 vuotta jo ollut), mutta kun en miehiä tapaa oikein missään kodin ja työn ulkopuolella ja kotoa eivät tule hakemaan, niin ei tässä muuta vaihtoehtoa ole kuin olla yksin. Nettideittisivut eivät ole minua varten jo ehkä iänkin takia (45v.) ja en käy baareissa/ravintoloissa ns. juhlimassa, enkä muutenkaan käy missään, niin onhan tässä miehen löytäminen todellakin haastavaa.
Työpaikan miehiä en ala katselemaan, eihän se ole oikein sopivaa, eikä siellä olekaan minun makuuni sopivia.
Tämä sinkkuus on siis pitkälti itseaiheutettua, koska en tee mitään sen eteen, että kohtaisin miehiä.
Niin eli tapaat miehiä mutta ei ole riittävän korkeatasoisia niin ei kiinnosta.
Missä kohtaa kirjoittajan nirsous ja tasoajattelu muka tulee ilmi, kun ei hän liiku paikoissa, joissa tapaisi miehiä? Itse täysin samassa tilanteessa, ei riskiä miesten tapaamisesta kun ei käy baareissa tai käytä deittisovelluksia. eri
Miten niin ”jaksaa”?
Mitä jaksamista sinkkuna olemisessa on?
Olen ollut sinkku 33 vuotta ja jatkan loppuun asti näin.
Vierailija kirjoitti:
No enhän minä jaksaisi olla sinkkuna (17 vuotta jo ollut), mutta kun en miehiä tapaa oikein missään kodin ja työn ulkopuolella ja kotoa eivät tule hakemaan, niin ei tässä muuta vaihtoehtoa ole kuin olla yksin. Nettideittisivut eivät ole minua varten jo ehkä iänkin takia (45v.) ja en käy baareissa/ravintoloissa ns. juhlimassa, enkä muutenkaan käy missään, niin onhan tässä miehen löytäminen todellakin haastavaa.
Työpaikan miehiä en ala katselemaan, eihän se ole oikein sopivaa, eikä siellä olekaan minun makuuni sopivia.
Tämä sinkkuus on siis pitkälti itseaiheutettua, koska en tee mitään sen eteen, että kohtaisin miehiä.
Eihän tuossa ole MITÄÄN järkeä. Haluat kumppanin mutta ihan itse kieltäydyt kaikista mahdollisuuksista kumppanin saamiseen. Esim. "nettideittisivut eivät ole minua varten", wtf?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se näin taitaa loppuelämä mennä ihan erakoituessa, kun ei jaksa sietää ihmiskontakteja yleensäkään saati jotain niskassa huohottavaa kumppania.
Minulla ei ole mitään fiksua lisättävää keskusteluun.
Haluan vain todeta: samoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No enhän minä jaksaisi olla sinkkuna (17 vuotta jo ollut), mutta kun en miehiä tapaa oikein missään kodin ja työn ulkopuolella ja kotoa eivät tule hakemaan, niin ei tässä muuta vaihtoehtoa ole kuin olla yksin. Nettideittisivut eivät ole minua varten jo ehkä iänkin takia (45v.) ja en käy baareissa/ravintoloissa ns. juhlimassa, enkä muutenkaan käy missään, niin onhan tässä miehen löytäminen todellakin haastavaa.
Työpaikan miehiä en ala katselemaan, eihän se ole oikein sopivaa, eikä siellä olekaan minun makuuni sopivia.
Tämä sinkkuus on siis pitkälti itseaiheutettua, koska en tee mitään sen eteen, että kohtaisin miehiä.
Eihän tuossa ole MITÄÄN järkeä. Haluat kumppanin mutta ihan itse kieltäydyt kaikista mahdollisuuksista kumppanin saamiseen. Esim. "nettideittisivut eivät ole minua varten", wtf?
Ulkonäköön perustuvia, osa pelkkiä panosovelluksia, eivät sovi sellaisille ihmisille joille jenkkityylinen sarjadeittailu on vierasta.
eri
Avioeron jälkeen olen ollut yksin 8 vuotta. Vielä ei ole tullut sellaista tunnetta että haluasin uuden miehen elämääni. Elämäni on ollut aina onnellisempaa sinkkuna kuin parisuhteessa, vaikka nuo miehet eivät mitään hirviöitä olleetkaan.