Lue keskustelun säännöt.
Seksuaalisen halukkuuden yhteensopimisesta / -sopimattomuudesta
N50+
21.07.2019 |
Tällä palstalla on usein aloituksia siitä, että toinen osapuoli on haluttomampi tai täysin haluton. Suhteen alussa tilanne on ilmeisesti ollut toinen. Sitten ajan myötä käy ilmi, ettei se seksi kumppanille kovin tärkeää ollutkaan.
Jäin miettimään, tietävätkö ihmiset itse, minkä verran seksiä yleensä haluavat ja tarvitsevat? (Alkukiimaa ei lasketa.) Ja jos, niin eikö siitä kannattaisi puhua jo suhteen alussa? Tyyliin minulle riittää normaalisti kerran viikossa, mites sinä?
Itselläni on korkea libido ja osaisin kertoa, että kerran viikossa olisi minulle puutteessa olemista, kaksi kertaa viikossa minimi johon tyytyisin, jos suhde on muuten loistava ja rakastan kumppania todella paljon. Tiedän kuitenkin, että tykkäisin, että seksiä olisi joka päivä. Ei yhtään haittaisi vaikka monta kertaakin.
Eikö olisi loogista, että kaikki tietävät ja osaavat sanoa, miten tärkeää seksi on heille?
Täyä palstaa kun lukee niin tulee monesti mieleen, että voi kun pystyisi jotenkin saattamaan yhteen ne, jotka voivat tyytyväisenä elää vaikka kuukauden ilman seksiä ja ne, jotka haluavat joka päivä.
Kommentit (25)
Tuohon on vaikea vastata, kun ei ole haluttomuutta koskaan kohdannut. Eikä osaa siihen väitteeseen ottaa kantaa, että alkuhuuma ja seksihalujen laantuminen?? Meillä suhde alkoi siitä, että vaimo sai ekan kerran eläissään naimaokun ja minä samoin. Tuo huuma jäi päälle, eikä ole mihinkään yli 40v yhdessäolon aikana kadonnut. Meille riitti alusta lähtien 3krs viikko seksiä, kun vaimo sai aina orkut naidessa. Joskus oli toki enemmänkin, mutta aina sama juttu. Vuosikymmeniä menty samalla systeemillä lapsien teosta huolimatta.
Vaimo oli kaukaa viisas, kun halusi naimisiin mennessä sopia, että jos seksiä saa kotona riittävästi ei saa käydä vieraissa ja ettei seksiä saa pihdata. Vaimolle riittänyt vähän vähemmän seksiä viikossa, itsellä olisi ollut enemmäkin haluja. Mutta vaimo ollut ihan yhtä riippuvainen orkuistaan, naimalla tai ainakin suuseksillä tuotettuna. Yhä vain naidessa tulee sama huuma päälle ja päässä surisee. Osa syynä fyysinen kiihoittuminen ja osa tuhansien orkkujen tulvahtaminen mieleen. Vaimo saanut viime vuosina harvemmin orkkuja naidessa mutta jos sellainen herkku tulee, niin mullekin tulee liikutuksen kyynel silmään. Siltikin rakastelu tuntuu enemmän aivoissa kuin munaskuissa.
Mutta tämän kaiken eteen on molemmat tehneet myös "työtä", halunneet haluta toiselle hyvää. Tehty tämän eteen kaikkemme aina. Ei ne halut itsestään pysy yllä. Molempien asenteista se on kiinni.
M62
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
M62:n vastauksessa oli paljon viisautta. Olen myös ollut vuosikymmenet naimisissa nuoruuden rakkauden kanssa. Seksielämä on aina ollut hyvin rikasta ja monipuolista ja sen onnistuminen vaatii molemmilta panostusta. Täysin saman verran joka elämäntilanteessa ei ole mahdollista haluta, mutta halua voi itsekin pitää vireillä. Itselleni sopisi vaikka joka päivä, mutta se ei tietenkään ole mahdollista, joten sooloseksi on hyvä osa seksielämää myös. Olen vähän ihmetellyt puhetta siitä, että ensihuuma laimenee, koska meillä seksielämä on koko ajan parantunut vain ja pysynyt tiheänä seksikerrat, useita kertoja viikossa.
Aloittajaviestin idea on mielestäni hyvä. Koska vaikka seksihalu ilmeisesti useimmilla vaihtelee elämäntilanteen myötä, niin se kuinka tärkeä seksi on elämässä, ei varmaan juurikaan muutu. Keskustelu seksistä on tärkeä alusta asti. Jos sitä ei pysty tekemään, niin enpä usko, että seksikään kovin kummoista on.
Itsellä oli vähän suvantovahe semmosen 10 vuoden liiton jälkeen. Meillä ei ole edes lapsia, mutta molemmat aika uuvuttavasssa työssä. Helppo kääntää kylkeä ja sanoa ei nyt, ehkä huomenna. Taas menee kuukausi. Kyselyitä miehelle saisko lämpöä ja rakkautta muutenkin kuin seksin yhteydessä.
Keskusteluita käytiin, aina lupailin et yritän (mua ei vaan kiinnostanut). Sitten ihan oikeesti päätin muuttaa asennettani. Rakastan miestäni, mutta eipä se näkynyt seksittömyydessä. Ja se, että kaikkien näiden vuosien jälkeen ihan oikeasti tiedostan ettei se toinen ole mihinkään lähdössä (minulla on ollut huono itsetunto aina ja edelleen häpeän itseäni ja ruumista vaikken mikään hirmuläski ole, ehkä muutama liikakilon voisi karistaa) ja rakastaa ja himoitsee mua juuri sellaisena ja piti vain oppia sysäämään ihan kaikki muut ajatukset pois (nk. aivot narikkaan). Olen myös rationaalinen (ja joskus epäilen, että tunnevammainen) jolle yhtään mikään ei herätä mitään. Oma asennemuutos tapahtui pari vuotta sitten ja nyt on useemman kerran viikossa touhut. Kun muuten sovimme yhteen kuin nenä päähän niin miksi sellaista mätsiä pitäisi pilata puutteella? Ei ole parempaa miestä tuolla jossain.
Johtuuko se laimeneminen siitä, ettei sitten lopulta olekaan mätsäävä? Tai se rakkaus on hiipunut? Jos et koskaan toiselle sano rakastan, ei satunnaisia halauksia tai pusuja jne huomionosoituksia niin hiipuuhan se. Ja molemmin puolin! Ei niin että nainen odottaa et mies tekee noi kaikki (ja mies ei oleta et tommonen tarkottaa heti sekstailua :P ) Paranemisen myös luulisi johtuvan siinä, että luotat toiseeen. Rakastat toista, ei ole pelkoja. Onhan se seksi huomattavasti parempaa kuin joku tunteeton yhden yön pano.
Rakkaus ja himo on molempien ylläpidettävä.
Tuo asia pitäisi jo selvittää ennen,kun aloittaa suhteen,että kohtaako se.Mulle riittää kerta viikossa.Joskus 2.Harvoin voi mennä 2 viikkoa ilman.Jos toinen haluaisi enemmän,niin se olisi ongelma.Jos mua vähemmän.Minua ei haittaisi.Läheisyyttä pitäis olla muuten.Mä tykkään käyttää energiani paljon muuhunkin,kun panemiseen.N.43V
Vierailija kirjoitti:
Tuo asia pitäisi jo selvittää ennen,kun aloittaa suhteen,että kohtaako se.Mulle riittää kerta viikossa.Joskus 2.Harvoin voi mennä 2 viikkoa ilman.Jos toinen haluaisi enemmän,niin se olisi ongelma.Jos mua vähemmän.Minua ei haittaisi.Läheisyyttä pitäis olla muuten.Mä tykkään käyttää energiani paljon muuhunkin,kun panemiseen.N.43V
Ei tuo energiaa muusta vie, vaan tuo!
Meillä emäntäni kanssa 200-250 välille yhdyntöjä/rakastelua vuodessa ja muuhunkin jää energiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On varmasti ihmisiä joille seksi antaa virtaa ja sitten ihmisiä joilta se vie virtaa. Tämä asia pitäisi suhteen alun "koeajovaiheessa" selvittää ollaanko tämän suhteen samankaltaiset. Sen kyllä huomaa nopeasti.
Toki varmasti on niinkin, että erityisesti ne naiset jotka ei saa orgasmia yhdynnöistä, eivät saa virtaa seksistä johon sisältyy vain yhdyntöjä. Jos saisivat kommunikoitua miten itse voisi saada ja mieskin siihen olisi halukas (oppimaan), veikkaan että näitä seksihaluttomia naisia (jotka kokee olevansa seksissä vain spermanpurkualustana) olisi paljon vähemmän.
Toisin päin sitten, useimmat miehethän saa, mutta empatiat loppuu siihen kun itse korahdellen tulee, saapa nainen tai ei. Mutta sitten on miehiä, jotka haluttomampia kuin naisensa, se menee kyllä jo hieman luonnottoman puolelle. Näillä taitaa olla joku lääketieteellinen juttu taustalla (testotaso, rakenteellinen tai ei vaan seiso, kova urheilemaan, käänäily, tupakointi jne...) tai psyykkinen juttu (kotikasvatus, msennus, työstressi,...)
Vaikein selvitettävä tietysti on alkuvaiheessa kiimainen tapaus, joka osoittautuu myöhemmin pihtajaksi (olipa mies tai nainen) ja julmimmillaan kertoo vaikkapa lapsiluvun tultua täyteen, että seksi ei ole koskaan kiinnotanut muuta kuin lisääntymisen vuoksi. Mitä liikkuu tällaisen ihmisen mielessä, varsinkin jos pihtaa ja kieltää suhteen ulkopuolella paikata puutetta! Omistuksen halu, vallan himo, mikä, ei vaan ymmärrä? Avaisipa jtokut pihtarit toimintansa syitä...
Onneksi itsellä puoliso suurin piirtein samoilla linjoilla, mutta surettaa ja suututtaa niiden puolesta, joiden puoliso oikeasti katsoo oikeudekseen pitää puolisoaan puutteessa! Jos on matala vire seksin suhteen, miksi pitää valita (omasta näkökulmastasi) seksihullu puolisoksi, kärsimystä kummallekin ja ainainen riidanaiheuttaja..
Ei se puhuminen mitään auta. Jokainen kun sanoo seurustelun alussa, että seksi on tärkeää ja haluaa sitä usein. Vähän niin kuin kaikkien mielestä syvälliset keskustelut tai yhteinen laatuaika on tärkeää. Todellisuus vuoden kuluttua on sitten mitä on.
Oikea ratkaisu tähän ongelmaan on selvittää itselleen, mitä oikeasti tarvitsee parisuhteelta, ja kun noihin tarpeisiin ei enää vastata, lähteä pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsellä oli vähän suvantovahe semmosen 10 vuoden liiton jälkeen. Meillä ei ole edes lapsia, mutta molemmat aika uuvuttavasssa työssä. Helppo kääntää kylkeä ja sanoa ei nyt, ehkä huomenna. Taas menee kuukausi. Kyselyitä miehelle saisko lämpöä ja rakkautta muutenkin kuin seksin yhteydessä.
Tuo on helppoa vain, koska asutte yhdessä. Jos kummallakin olisi oma koti, kutsut yökylään vähenisivät aika nopeasti. Ei se ole sattumaa, että suhde on parhaimmillaan alkuvaiheessa, kun ei ole yhteistä kotia. Erillissuhteissa kipinä säilyy pitkään.
Vierailija kirjoitti:
Ei se puhuminen mitään auta. Jokainen kun sanoo seurustelun alussa, että seksi on tärkeää ja haluaa sitä usein. Vähän niin kuin kaikkien mielestä syvälliset keskustelut tai yhteinen laatuaika on tärkeää. Todellisuus vuoden kuluttua on sitten mitä on.
Oikea ratkaisu tähän ongelmaan on selvittää itselleen, mitä oikeasti tarvitsee parisuhteelta, ja kun noihin tarpeisiin ei enää vastata, lähteä pois.
Oikeastiko meinaat, että aikuinen ihminen ei tiedä eikä osaa sanoa, kuinka usein haluaa laueta ja kuinka usein keskimäärin tarvii seksiä viikossa??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
n50+ kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se puhuminen mitään auta. Jokainen kun sanoo seurustelun alussa, että seksi on tärkeää ja haluaa sitä usein. Vähän niin kuin kaikkien mielestä syvälliset keskustelut tai yhteinen laatuaika on tärkeää. Todellisuus vuoden kuluttua on sitten mitä on.
Oikea ratkaisu tähän ongelmaan on selvittää itselleen, mitä oikeasti tarvitsee parisuhteelta, ja kun noihin tarpeisiin ei enää vastata, lähteä pois.
Oikeastiko meinaat, että aikuinen ihminen ei tiedä eikä osaa sanoa, kuinka usein haluaa laueta ja kuinka usein keskimäärin tarvii seksiä viikossa??
No eihän sitä kukaan tiedäkään, kuinka paljon seksiä ja laukeamisia vuoden tai kymmenen päästä tarvitsee, kun me kaikki muututaan. Tuo edellinen kirjoittaja kai viittasi siihen, että ensin puhuttaisiin seksiasiat läpi ja katsotaan, saadaanko niistä sellainen ”sopimus”, jolla tyydytystä riittää molemmille. Siitä sitten muka tietäisi, kannattaako ne lusikat kantaa samaan laatikkoon ollenkaan. Rakastumishuumassa varmaan liki jokaisesta oikeasti tuntuu siltä, että seksistä ei voi saada tarpeekseen, mutta kun hormonihöyryt vähän haihtuvat, jäljelle jää se henkilön normaalitaso. Tai sitten sekin on muuttunut, pillerit ovat vieneet himot, tai perhearki, tai työstressi tai jokin muu. Ei voi sellaista valaa kukaan tehdä, että haluan seksiä viisi kertaa viikossa hamaan hautaan saakka, tai mörökölli minut vieköön.
Se vaan on yksi suhteen haasteita, että yhteinen seksielämä pysyy ja kestää myös muuttuvat tilanteet, ja löytää uusia uomia jos niitä tarvitaan. Kovasti auttaa, jos pari osaa tästäkin elämänalueesta puhua alusta asti, eikä ala leikkiä mitään ”paras ymmärtää kun annan ymmärtää, tai pihtaan vuoden enkä kerro miksi” -lajityypin seurapelejä. Seksin urautuminen on tässä yksi tekijä, se vie helposti tarpeen puhuakin seksistä. Kun on kymmenen tai kaksikymmentä vuotta heilutettu peittoa samalla kaavalla, tyytyväisinä mutta vailla tarvetta keskustella asiasta, ja jompikumpi alkaa pikku hiljaa tuntea kaipuuta muutokseen, niin siinä sitä sitten haeskellaan sanoja. Toinen vielä kun siihen säikähtää että mistä oot tuommoisia oikein päähäs saanut, pornoa kattonu kumminkin, niin silloinpa vasta lystiä piisaa.
Mutta puhua tai muuten kommunikoida pitää, silloinkin jos se toinen alkaa vaikeaksi. Se nimittäin vasta on suurta välittämistä toisesta, sillä enemmän kärsimystä seuraa pitkän päälle molemmille, jos vain nielee sanansa ja on tyytyvinään tilanteeseen. Sellaisesta saa kyllä tältäkin palstalta päivittäin lukea.
Jos jotenkin itsensä tähän samaistaa, kumpana tahansa osapuolena, niin tee palvelus itsellesi ja kumppanillesi, ala keskustella. Heti tänään. Vaikka olisi vaikeaa, hävettäisi tai aiheuttaisi pahaa mieltä. Ei ole muuta keinoa.
M49 kirjoitti:
n50+ kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se puhuminen mitään auta. Jokainen kun sanoo seurustelun alussa, että seksi on tärkeää ja haluaa sitä usein. Vähän niin kuin kaikkien mielestä syvälliset keskustelut tai yhteinen laatuaika on tärkeää. Todellisuus vuoden kuluttua on sitten mitä on.
Oikea ratkaisu tähän ongelmaan on selvittää itselleen, mitä oikeasti tarvitsee parisuhteelta, ja kun noihin tarpeisiin ei enää vastata, lähteä pois.
Oikeastiko meinaat, että aikuinen ihminen ei tiedä eikä osaa sanoa, kuinka usein haluaa laueta ja kuinka usein keskimäärin tarvii seksiä viikossa??
No eihän sitä kukaan tiedäkään, kuinka paljon seksiä ja laukeamisia vuoden tai kymmenen päästä tarvitsee, kun me kaikki muututaan. Tuo edellinen kirjoittaja kai viittasi siihen, että ensin puhuttaisiin seksiasiat läpi ja katsotaan, saadaanko niistä sellainen ”sopimus”, jolla tyydytystä riittää molemmille. Siitä sitten muka tietäisi, kannattaako ne lusikat kantaa samaan laatikkoon ollenkaan. Rakastumishuumassa varmaan liki jokaisesta oikeasti tuntuu siltä, että seksistä ei voi saada tarpeekseen, mutta kun hormonihöyryt vähän haihtuvat, jäljelle jää se henkilön normaalitaso. Tai sitten sekin on muuttunut, pillerit ovat vieneet himot, tai perhearki, tai työstressi tai jokin muu. Ei voi sellaista valaa kukaan tehdä, että haluan seksiä viisi kertaa viikossa hamaan hautaan saakka, tai mörökölli minut vieköön.
Se vaan on yksi suhteen haasteita, että yhteinen seksielämä pysyy ja kestää myös muuttuvat tilanteet, ja löytää uusia uomia jos niitä tarvitaan. Kovasti auttaa, jos pari osaa tästäkin elämänalueesta puhua alusta asti, eikä ala leikkiä mitään ”paras ymmärtää kun annan ymmärtää, tai pihtaan vuoden enkä kerro miksi” -lajityypin seurapelejä. Seksin urautuminen on tässä yksi tekijä, se vie helposti tarpeen puhuakin seksistä. Kun on kymmenen tai kaksikymmentä vuotta heilutettu peittoa samalla kaavalla, tyytyväisinä mutta vailla tarvetta keskustella asiasta, ja jompikumpi alkaa pikku hiljaa tuntea kaipuuta muutokseen, niin siinä sitä sitten haeskellaan sanoja. Toinen vielä kun siihen säikähtää että mistä oot tuommoisia oikein päähäs saanut, pornoa kattonu kumminkin, niin silloinpa vasta lystiä piisaa.
Mutta puhua tai muuten kommunikoida pitää, silloinkin jos se toinen alkaa vaikeaksi. Se nimittäin vasta on suurta välittämistä toisesta, sillä enemmän kärsimystä seuraa pitkän päälle molemmille, jos vain nielee sanansa ja on tyytyvinään tilanteeseen. Sellaisesta saa kyllä tältäkin palstalta päivittäin lukea.
Jos jotenkin itsensä tähän samaistaa, kumpana tahansa osapuolena, niin tee palvelus itsellesi ja kumppanillesi, ala keskustella. Heti tänään. Vaikka olisi vaikeaa, hävettäisi tai aiheuttaisi pahaa mieltä. Ei ole muuta keinoa.
Hyviä pointteja ja on ihan tosiasia, että eihän sitä suhteen alussa välttämättä tiedä itsekään mikä on ns. oma tahti seksissä. Toki jos on aiempia suhteita taustalla, pitäisi jo hieman itseä tunteja, millaine on oma seksidraivi ollut verrattuna exiin, joskin uuden kumppanin kanssa on sitten taas alkuun jännää ja kiimaista touhu.
Ihan oikeassa olet, että puhua pitäisi pystyä. On siinä tietysti haasteitakin, jos vaikka määrä onkin tyydyttävä, mutta itse kaipaisi uusia juttuja seksiin ja toinen haluaa niillä parilla mukavaksi kokemallaan asennolla pärjätä. Mites tällaisen kanssa sitten keskustelet asiasta, jos ei ole halua joustaa sisällön suhteen? Kuitenkin seksiä on se 2-7 kertaa viikossa, johon kumppani vetoaa, että eikö sen pitäisi riittää. Mutta kun vaan kyllästyttää aina sormettaa ja sen päälle naida päältä tai lusikasta! Sitten kun aina sama tylsä asento, mulla alkaa kestää saaminen ja mennä jyystämiseksi, lopulta aletaan kysellä joko herra olisi kohta valmis vai teetkö kädellä itse loppuun ( no sehän se tunnetusti auttaa laukeamaan :o )
En tietenkään halua pitkää suhdetta pelkän seksin vaihtelun takia pistää poikki, kun muuten viihdytään hyvin yhdessä, arvot matsaa, on yhteiset lapset jne...
Miten tässä tilanteessa pitäisi siis keskustella, jotta toisen saisi innostumaan kokeilla muutakin? Kaikki avaukset tyrmätään aina sillä, että eikö meillä ole seksiä riittävästi ja eikö nämä jutut riitä.. Takaapäin kuulemma koskee, mahallaan koskee, suuseksi kummin päin vaan on yök, päällä ei jaksa ratsastaa (joskus harvoin jos saan suostumaan tähän, liikkuu 5min ja sitten joudun "panemaan alta" jos meinaan laueta, jos yritän kammeta pystympään lusikasta, sekin sitten on kiellettyä ettei vaan tunnu ikävältä... Vaikka ei oo ees mikään jättimela, en vaan ymmärrä miten kaikki muu kuin nuo kaksi asentoa voi tuntua ikävältä tai sattua..
En tiiä, alkaa vaan ketuttaa, kun tätä miettii ja alkaa pähkiä pitäisikö etsiä joku rakastajatar, jonka kanssa onnistuu. Mutta kun eipä se seksiä kotona parantaisi, päin vastoin alkaisi tuntua vielä enemmän puulta.
Toivottavasti joku nainen voisi avautua sen verran, että mitä narua tällaisessa tilanteessa pitäisi vetää, jotta saisi naisen haluamaan muutakin? Pitääkö perhana sentään alkaa eri teillä uhkailla, jotta älyäisi mun olevan tosissani?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eräsmies kirjoitti:
M49 kirjoitti:
n50+ kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se puhuminen mitään auta. Jokainen kun sanoo seurustelun alussa, että seksi on tärkeää ja haluaa sitä usein. Vähän niin kuin kaikkien mielestä syvälliset keskustelut tai yhteinen laatuaika on tärkeää. Todellisuus vuoden kuluttua on sitten mitä on.
Oikea ratkaisu tähän ongelmaan on selvittää itselleen, mitä oikeasti tarvitsee parisuhteelta, ja kun noihin tarpeisiin ei enää vastata, lähteä pois.
Oikeastiko meinaat, että aikuinen ihminen ei tiedä eikä osaa sanoa, kuinka usein haluaa laueta ja kuinka usein keskimäärin tarvii seksiä viikossa??
No eihän sitä kukaan tiedäkään, kuinka paljon seksiä ja laukeamisia vuoden tai kymmenen päästä tarvitsee, kun me kaikki muututaan. Tuo edellinen kirjoittaja kai viittasi siihen, että ensin puhuttaisiin seksiasiat läpi ja katsotaan, saadaanko niistä sellainen ”sopimus”, jolla tyydytystä riittää molemmille. Siitä sitten muka tietäisi, kannattaako ne lusikat kantaa samaan laatikkoon ollenkaan. Rakastumishuumassa varmaan liki jokaisesta oikeasti tuntuu siltä, että seksistä ei voi saada tarpeekseen, mutta kun hormonihöyryt vähän haihtuvat, jäljelle jää se henkilön normaalitaso. Tai sitten sekin on muuttunut, pillerit ovat vieneet himot, tai perhearki, tai työstressi tai jokin muu. Ei voi sellaista valaa kukaan tehdä, että haluan seksiä viisi kertaa viikossa hamaan hautaan saakka, tai mörökölli minut vieköön.
Se vaan on yksi suhteen haasteita, että yhteinen seksielämä pysyy ja kestää myös muuttuvat tilanteet, ja löytää uusia uomia jos niitä tarvitaan. Kovasti auttaa, jos pari osaa tästäkin elämänalueesta puhua alusta asti, eikä ala leikkiä mitään ”paras ymmärtää kun annan ymmärtää, tai pihtaan vuoden enkä kerro miksi” -lajityypin seurapelejä. Seksin urautuminen on tässä yksi tekijä, se vie helposti tarpeen puhuakin seksistä. Kun on kymmenen tai kaksikymmentä vuotta heilutettu peittoa samalla kaavalla, tyytyväisinä mutta vailla tarvetta keskustella asiasta, ja jompikumpi alkaa pikku hiljaa tuntea kaipuuta muutokseen, niin siinä sitä sitten haeskellaan sanoja. Toinen vielä kun siihen säikähtää että mistä oot tuommoisia oikein päähäs saanut, pornoa kattonu kumminkin, niin silloinpa vasta lystiä piisaa.
Mutta puhua tai muuten kommunikoida pitää, silloinkin jos se toinen alkaa vaikeaksi. Se nimittäin vasta on suurta välittämistä toisesta, sillä enemmän kärsimystä seuraa pitkän päälle molemmille, jos vain nielee sanansa ja on tyytyvinään tilanteeseen. Sellaisesta saa kyllä tältäkin palstalta päivittäin lukea.
Jos jotenkin itsensä tähän samaistaa, kumpana tahansa osapuolena, niin tee palvelus itsellesi ja kumppanillesi, ala keskustella. Heti tänään. Vaikka olisi vaikeaa, hävettäisi tai aiheuttaisi pahaa mieltä. Ei ole muuta keinoa.
Hyviä pointteja ja on ihan tosiasia, että eihän sitä suhteen alussa välttämättä tiedä itsekään mikä on ns. oma tahti seksissä. Toki jos on aiempia suhteita taustalla, pitäisi jo hieman itseä tunteja, millaine on oma seksidraivi ollut verrattuna exiin, joskin uuden kumppanin kanssa on sitten taas alkuun jännää ja kiimaista touhu.
Ihan oikeassa olet, että puhua pitäisi pystyä. On siinä tietysti haasteitakin, jos vaikka määrä onkin tyydyttävä, mutta itse kaipaisi uusia juttuja seksiin ja toinen haluaa niillä parilla mukavaksi kokemallaan asennolla pärjätä. Mites tällaisen kanssa sitten keskustelet asiasta, jos ei ole halua joustaa sisällön suhteen? Kuitenkin seksiä on se 2-7 kertaa viikossa, johon kumppani vetoaa, että eikö sen pitäisi riittää. Mutta kun vaan kyllästyttää aina sormettaa ja sen päälle naida päältä tai lusikasta! Sitten kun aina sama tylsä asento, mulla alkaa kestää saaminen ja mennä jyystämiseksi, lopulta aletaan kysellä joko herra olisi kohta valmis vai teetkö kädellä itse loppuun ( no sehän se tunnetusti auttaa laukeamaan :o )
En tietenkään halua pitkää suhdetta pelkän seksin vaihtelun takia pistää poikki, kun muuten viihdytään hyvin yhdessä, arvot matsaa, on yhteiset lapset jne...
Miten tässä tilanteessa pitäisi siis keskustella, jotta toisen saisi innostumaan kokeilla muutakin? Kaikki avaukset tyrmätään aina sillä, että eikö meillä ole seksiä riittävästi ja eikö nämä jutut riitä.. Takaapäin kuulemma koskee, mahallaan koskee, suuseksi kummin päin vaan on yök, päällä ei jaksa ratsastaa (joskus harvoin jos saan suostumaan tähän, liikkuu 5min ja sitten joudun "panemaan alta" jos meinaan laueta, jos yritän kammeta pystympään lusikasta, sekin sitten on kiellettyä ettei vaan tunnu ikävältä... Vaikka ei oo ees mikään jättimela, en vaan ymmärrä miten kaikki muu kuin nuo kaksi asentoa voi tuntua ikävältä tai sattua..
En tiiä, alkaa vaan ketuttaa, kun tätä miettii ja alkaa pähkiä pitäisikö etsiä joku rakastajatar, jonka kanssa onnistuu. Mutta kun eipä se seksiä kotona parantaisi, päin vastoin alkaisi tuntua vielä enemmän puulta.
Toivottavasti joku nainen voisi avautua sen verran, että mitä narua tällaisessa tilanteessa pitäisi vetää, jotta saisi naisen haluamaan muutakin? Pitääkö perhana sentään alkaa eri teillä uhkailla, jotta älyäisi mun olevan tosissani?
En ole nainen vaan se edellinen M49, mutta yritän nyt jotain ehdotella ja kysellä kuitenkin. Kyllähän tuo aika rajoittuneelta kuullostaa kieltämättä... Miten tuohon tilanteeseen on päädytty, oliko seksi tuota alusta asti, vai oliko silloin joskus kiihkeämpää? Nauttiiko vaimosi, tiedätkö oikeasti mistä ja milloin hänestä tuntuu hyvältä? Tyydyttääkö hän itseään? Panettaako häntä?
Ei mulla tähänkään ole mitään sen suurempaa vinkkiä kuin puhuminen, mutta jotenkin tuntuu että kannattaisi yrittää edetä ihan pienin askelin niin, ettei se torjunta iskisi päälle. Jos teillä on jokin vanha juttu joka hänelle oli tehnyt hyvää, niin koeta muistella sitä. Tai varovasti kysellä, olisiko mitään mitä hän haluaisi tehdä eri tavalla, erilaista kosketusta tai mitään. Kerro tai näytä, millaisesta kosketuksesta itse pidät, mutta ihan vain kertoaksesi ilman mitään vaatimusta että hänen pitäisi tehdä jotain. Jos hänellä tuota kynnystä tuntuu olevan noin merkittävissä määrin, niin suoraviivainen ehdotus jostain tempusta tai asennosta voi olla vähän liian iso pala nieltäväksi kerralla. Pyri saamaan ensin jokin ihan pieni asia tai viesti varovasti läpi, ja pidä sitä voittona jonka päälle voi rakentaa lisää.
Mun vaimossani on hieman samaa, joskin paljon lievempänä. Seksi tapahtuu hyvin pitkälle saman kaavan mukaan, eikä hän välittäisi mistään uudesta, koska tykkää siitä kaavasta niin paljon (ja kyllä se myös minulle on hyvin tyydyttävää, vaikka minulla olisikin halua vähän laajentaa kokemuspiiriä). Varmasti totta, mutta uskon siinä olevan vähän tarvetta pysyä turvallisella alueella, jolla ei tarvitse uskaltaa mitään rohkeaa, eikä myöskään puhua asiasta joka ilmeisesti jotenkin hävettää edelleen lähes 25 yhteisen vuoden jälkeen. Olen nyt jo pari vuotta sinnikkäästi pyrkinyt puhumaan asiasta ja kertomaan millaisista jutuista itse tykkään. Toisinaan hän hieman irvailee muka yllättäen ilmestyneestä seksidraivistani, mutta koska tiedän että hänkin seksistä suuresti nauttii, niin en välitä vaan hivutan keskustelua aina pikku hiljaa eteenpäin.
Normaalilla seksivietillä varustettuun naiseen toimii muuten ihan sama kuin mieheenkin: pikku tauko saa himot kummasti kertymään. En tarkoita tällä mitään yksipuolista pihtaamista, vaan tilanteen hyödyntämistä jos sellainen tulee. Esimerkiksi jos olen pidemmällä reissulla poissa kotoa, niin saatan alkaa tekstailemaan kaikenlaista. Tekstari on siitä hyvä kanava, että toinen saa sen lukea kaikessa rauhassa, eikä hänen tarvitse heti reagoida selkäytimestä vanhalla kaavalla, vaan voi vähän makustella sitä viestin sisältöä, ja varsinkin jos on tilanteesta johtuen pienessä puutteessa, niin sillä voi olla kummasti vaikutustakin alakerran puolella. Maltti tietysti on tärkeää tässäkin, hienovaraista vihjailua ja toisen reaktioiden mukaan etenemistä, eikä koko oman fantasiamaailman läväyttämistä yhteen tekstariin...
Ja lopuksi vielä, yhteisen huumorin pitää säilyä. Kukaan ei halua sellaista ilotonta seksikeskustelua, joka keskittyy puutteisiin ja ongelmiin, kyllä leikillinen ja vihjaileva juttelu on paljon parempaa. Yritä saada vaimosi punastumaan!
M49 kirjoitti:
eräsmies kirjoitti:
M49 kirjoitti:
n50+ kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se puhuminen mitään auta. Jokainen kun sanoo seurustelun alussa, että seksi on tärkeää ja haluaa sitä usein. Vähän niin kuin kaikkien mielestä syvälliset keskustelut tai yhteinen laatuaika on tärkeää. Todellisuus vuoden kuluttua on sitten mitä on.
Oikea ratkaisu tähän ongelmaan on selvittää itselleen, mitä oikeasti tarvitsee parisuhteelta, ja kun noihin tarpeisiin ei enää vastata, lähteä pois.
Oikeastiko meinaat, että aikuinen ihminen ei tiedä eikä osaa sanoa, kuinka usein haluaa laueta ja kuinka usein keskimäärin tarvii seksiä viikossa??
No eihän sitä kukaan tiedäkään, kuinka paljon seksiä ja laukeamisia vuoden tai kymmenen päästä tarvitsee, kun me kaikki muututaan. Tuo edellinen kirjoittaja kai viittasi siihen, että ensin puhuttaisiin seksiasiat läpi ja katsotaan, saadaanko niistä sellainen ”sopimus”, jolla tyydytystä riittää molemmille. Siitä sitten muka tietäisi, kannattaako ne lusikat kantaa samaan laatikkoon ollenkaan. Rakastumishuumassa varmaan liki jokaisesta oikeasti tuntuu siltä, että seksistä ei voi saada tarpeekseen, mutta kun hormonihöyryt vähän haihtuvat, jäljelle jää se henkilön normaalitaso. Tai sitten sekin on muuttunut, pillerit ovat vieneet himot, tai perhearki, tai työstressi tai jokin muu. Ei voi sellaista valaa kukaan tehdä, että haluan seksiä viisi kertaa viikossa hamaan hautaan saakka, tai mörökölli minut vieköön.
Se vaan on yksi suhteen haasteita, että yhteinen seksielämä pysyy ja kestää myös muuttuvat tilanteet, ja löytää uusia uomia jos niitä tarvitaan. Kovasti auttaa, jos pari osaa tästäkin elämänalueesta puhua alusta asti, eikä ala leikkiä mitään ”paras ymmärtää kun annan ymmärtää, tai pihtaan vuoden enkä kerro miksi” -lajityypin seurapelejä. Seksin urautuminen on tässä yksi tekijä, se vie helposti tarpeen puhuakin seksistä. Kun on kymmenen tai kaksikymmentä vuotta heilutettu peittoa samalla kaavalla, tyytyväisinä mutta vailla tarvetta keskustella asiasta, ja jompikumpi alkaa pikku hiljaa tuntea kaipuuta muutokseen, niin siinä sitä sitten haeskellaan sanoja. Toinen vielä kun siihen säikähtää että mistä oot tuommoisia oikein päähäs saanut, pornoa kattonu kumminkin, niin silloinpa vasta lystiä piisaa.
Mutta puhua tai muuten kommunikoida pitää, silloinkin jos se toinen alkaa vaikeaksi. Se nimittäin vasta on suurta välittämistä toisesta, sillä enemmän kärsimystä seuraa pitkän päälle molemmille, jos vain nielee sanansa ja on tyytyvinään tilanteeseen. Sellaisesta saa kyllä tältäkin palstalta päivittäin lukea.
Jos jotenkin itsensä tähän samaistaa, kumpana tahansa osapuolena, niin tee palvelus itsellesi ja kumppanillesi, ala keskustella. Heti tänään. Vaikka olisi vaikeaa, hävettäisi tai aiheuttaisi pahaa mieltä. Ei ole muuta keinoa.
Hyviä pointteja ja on ihan tosiasia, että eihän sitä suhteen alussa välttämättä tiedä itsekään mikä on ns. oma tahti seksissä. Toki jos on aiempia suhteita taustalla, pitäisi jo hieman itseä tunteja, millaine on oma seksidraivi ollut verrattuna exiin, joskin uuden kumppanin kanssa on sitten taas alkuun jännää ja kiimaista touhu.
Ihan oikeassa olet, että puhua pitäisi pystyä. On siinä tietysti haasteitakin, jos vaikka määrä onkin tyydyttävä, mutta itse kaipaisi uusia juttuja seksiin ja toinen haluaa niillä parilla mukavaksi kokemallaan asennolla pärjätä. Mites tällaisen kanssa sitten keskustelet asiasta, jos ei ole halua joustaa sisällön suhteen? Kuitenkin seksiä on se 2-7 kertaa viikossa, johon kumppani vetoaa, että eikö sen pitäisi riittää. Mutta kun vaan kyllästyttää aina sormettaa ja sen päälle naida päältä tai lusikasta! Sitten kun aina sama tylsä asento, mulla alkaa kestää saaminen ja mennä jyystämiseksi, lopulta aletaan kysellä joko herra olisi kohta valmis vai teetkö kädellä itse loppuun ( no sehän se tunnetusti auttaa laukeamaan :o )
En tietenkään halua pitkää suhdetta pelkän seksin vaihtelun takia pistää poikki, kun muuten viihdytään hyvin yhdessä, arvot matsaa, on yhteiset lapset jne...
Miten tässä tilanteessa pitäisi siis keskustella, jotta toisen saisi innostumaan kokeilla muutakin? Kaikki avaukset tyrmätään aina sillä, että eikö meillä ole seksiä riittävästi ja eikö nämä jutut riitä.. Takaapäin kuulemma koskee, mahallaan koskee, suuseksi kummin päin vaan on yök, päällä ei jaksa ratsastaa (joskus harvoin jos saan suostumaan tähän, liikkuu 5min ja sitten joudun "panemaan alta" jos meinaan laueta, jos yritän kammeta pystympään lusikasta, sekin sitten on kiellettyä ettei vaan tunnu ikävältä... Vaikka ei oo ees mikään jättimela, en vaan ymmärrä miten kaikki muu kuin nuo kaksi asentoa voi tuntua ikävältä tai sattua..
En tiiä, alkaa vaan ketuttaa, kun tätä miettii ja alkaa pähkiä pitäisikö etsiä joku rakastajatar, jonka kanssa onnistuu. Mutta kun eipä se seksiä kotona parantaisi, päin vastoin alkaisi tuntua vielä enemmän puulta.
Toivottavasti joku nainen voisi avautua sen verran, että mitä narua tällaisessa tilanteessa pitäisi vetää, jotta saisi naisen haluamaan muutakin? Pitääkö perhana sentään alkaa eri teillä uhkailla, jotta älyäisi mun olevan tosissani?
En ole nainen vaan se edellinen M49, mutta yritän nyt jotain ehdotella ja kysellä kuitenkin. Kyllähän tuo aika rajoittuneelta kuullostaa kieltämättä... Miten tuohon tilanteeseen on päädytty, oliko seksi tuota alusta asti, vai oliko silloin joskus kiihkeämpää? Nauttiiko vaimosi, tiedätkö oikeasti mistä ja milloin hänestä tuntuu hyvältä? Tyydyttääkö hän itseään? Panettaako häntä?
Ei mulla tähänkään ole mitään sen suurempaa vinkkiä kuin puhuminen, mutta jotenkin tuntuu että kannattaisi yrittää edetä ihan pienin askelin niin, ettei se torjunta iskisi päälle. Jos teillä on jokin vanha juttu joka hänelle oli tehnyt hyvää, niin koeta muistella sitä. Tai varovasti kysellä, olisiko mitään mitä hän haluaisi tehdä eri tavalla, erilaista kosketusta tai mitään. Kerro tai näytä, millaisesta kosketuksesta itse pidät, mutta ihan vain kertoaksesi ilman mitään vaatimusta että hänen pitäisi tehdä jotain. Jos hänellä tuota kynnystä tuntuu olevan noin merkittävissä määrin, niin suoraviivainen ehdotus jostain tempusta tai asennosta voi olla vähän liian iso pala nieltäväksi kerralla. Pyri saamaan ensin jokin ihan pieni asia tai viesti varovasti läpi, ja pidä sitä voittona jonka päälle voi rakentaa lisää.
Mun vaimossani on hieman samaa, joskin paljon lievempänä. Seksi tapahtuu hyvin pitkälle saman kaavan mukaan, eikä hän välittäisi mistään uudesta, koska tykkää siitä kaavasta niin paljon (ja kyllä se myös minulle on hyvin tyydyttävää, vaikka minulla olisikin halua vähän laajentaa kokemuspiiriä). Varmasti totta, mutta uskon siinä olevan vähän tarvetta pysyä turvallisella alueella, jolla ei tarvitse uskaltaa mitään rohkeaa, eikä myöskään puhua asiasta joka ilmeisesti jotenkin hävettää edelleen lähes 25 yhteisen vuoden jälkeen. Olen nyt jo pari vuotta sinnikkäästi pyrkinyt puhumaan asiasta ja kertomaan millaisista jutuista itse tykkään. Toisinaan hän hieman irvailee muka yllättäen ilmestyneestä seksidraivistani, mutta koska tiedän että hänkin seksistä suuresti nauttii, niin en välitä vaan hivutan keskustelua aina pikku hiljaa eteenpäin.
Normaalilla seksivietillä varustettuun naiseen toimii muuten ihan sama kuin mieheenkin: pikku tauko saa himot kummasti kertymään. En tarkoita tällä mitään yksipuolista pihtaamista, vaan tilanteen hyödyntämistä jos sellainen tulee. Esimerkiksi jos olen pidemmällä reissulla poissa kotoa, niin saatan alkaa tekstailemaan kaikenlaista. Tekstari on siitä hyvä kanava, että toinen saa sen lukea kaikessa rauhassa, eikä hänen tarvitse heti reagoida selkäytimestä vanhalla kaavalla, vaan voi vähän makustella sitä viestin sisältöä, ja varsinkin jos on tilanteesta johtuen pienessä puutteessa, niin sillä voi olla kummasti vaikutustakin alakerran puolella. Maltti tietysti on tärkeää tässäkin, hienovaraista vihjailua ja toisen reaktioiden mukaan etenemistä, eikä koko oman fantasiamaailman läväyttämistä yhteen tekstariin...
Ja lopuksi vielä, yhteisen huumorin pitää säilyä. Kukaan ei halua sellaista ilotonta seksikeskustelua, joka keskittyy puutteisiin ja ongelmiin, kyllä leikillinen ja vihjaileva juttelu on paljon parempaa. Yritä saada vaimosi punastumaan!
Kirjoitat kivasti ja hyviä vinkkejä, mutta tuo lause ei ainakaan minun mielestäni pidä lainkaan paikkansa, minkä korostin. Mitä vähemmän on seksiä, sitä vähemmän sitä tekee mieli. Pidän sitä meidän vilkkaan, vuosikymmeniä tasaisen vilkkaana jatkuneen seksielämän kulmakivenä, että seksiä on koko ajan tasaisesti. Nainenhan voi haluta seksiä vaikka kuinka monta kertaa päivässä. Jos mies alkaa "pihtaamaan", seksi varmaan vähenee aika nopealla aikataululla naisen puolelta, koska spontaani halu vähenee.
Toinen tilanne on tietysti se, jos nainen on haluton miehen jatkuvan ja vääränlaisen vonkaamisen takia. Silloin nainen voi herkemmin suostua seksiin tauon jälkeen. Pidän karmeana sellaista mallia, jossa jommalle kummalle sysätään vastuu seksuaalisuudesta ja seksikertojen tahdista. Hyvä seksielämä syntyy kahdesta haluamisesta ja kahden halun yhteen sovittamisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
M49 kirjoitti:
eräsmies kirjoitti:
M49 kirjoitti:
n50+ kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se puhuminen mitään auta. Jokainen kun sanoo seurustelun alussa, että seksi on tärkeää ja haluaa sitä usein. Vähän niin kuin kaikkien mielestä syvälliset keskustelut tai yhteinen laatuaika on tärkeää. Todellisuus vuoden kuluttua on sitten mitä on.
Oikea ratkaisu tähän ongelmaan on selvittää itselleen, mitä oikeasti tarvitsee parisuhteelta, ja kun noihin tarpeisiin ei enää vastata, lähteä pois.
Oikeastiko meinaat, että aikuinen ihminen ei tiedä eikä osaa sanoa, kuinka usein haluaa laueta ja kuinka usein keskimäärin tarvii seksiä viikossa??
No eihän sitä kukaan tiedäkään, kuinka paljon seksiä ja laukeamisia vuoden tai kymmenen päästä tarvitsee, kun me kaikki muututaan. Tuo edellinen kirjoittaja kai viittasi siihen, että ensin puhuttaisiin seksiasiat läpi ja katsotaan, saadaanko niistä sellainen ”sopimus”, jolla tyydytystä riittää molemmille. Siitä sitten muka tietäisi, kannattaako ne lusikat kantaa samaan laatikkoon ollenkaan. Rakastumishuumassa varmaan liki jokaisesta oikeasti tuntuu siltä, että seksistä ei voi saada tarpeekseen, mutta kun hormonihöyryt vähän haihtuvat, jäljelle jää se henkilön normaalitaso. Tai sitten sekin on muuttunut, pillerit ovat vieneet himot, tai perhearki, tai työstressi tai jokin muu. Ei voi sellaista valaa kukaan tehdä, että haluan seksiä viisi kertaa viikossa hamaan hautaan saakka, tai mörökölli minut vieköön.
Se vaan on yksi suhteen haasteita, että yhteinen seksielämä pysyy ja kestää myös muuttuvat tilanteet, ja löytää uusia uomia jos niitä tarvitaan. Kovasti auttaa, jos pari osaa tästäkin elämänalueesta puhua alusta asti, eikä ala leikkiä mitään ”paras ymmärtää kun annan ymmärtää, tai pihtaan vuoden enkä kerro miksi” -lajityypin seurapelejä. Seksin urautuminen on tässä yksi tekijä, se vie helposti tarpeen puhuakin seksistä. Kun on kymmenen tai kaksikymmentä vuotta heilutettu peittoa samalla kaavalla, tyytyväisinä mutta vailla tarvetta keskustella asiasta, ja jompikumpi alkaa pikku hiljaa tuntea kaipuuta muutokseen, niin siinä sitä sitten haeskellaan sanoja. Toinen vielä kun siihen säikähtää että mistä oot tuommoisia oikein päähäs saanut, pornoa kattonu kumminkin, niin silloinpa vasta lystiä piisaa.
Mutta puhua tai muuten kommunikoida pitää, silloinkin jos se toinen alkaa vaikeaksi. Se nimittäin vasta on suurta välittämistä toisesta, sillä enemmän kärsimystä seuraa pitkän päälle molemmille, jos vain nielee sanansa ja on tyytyvinään tilanteeseen. Sellaisesta saa kyllä tältäkin palstalta päivittäin lukea.
Jos jotenkin itsensä tähän samaistaa, kumpana tahansa osapuolena, niin tee palvelus itsellesi ja kumppanillesi, ala keskustella. Heti tänään. Vaikka olisi vaikeaa, hävettäisi tai aiheuttaisi pahaa mieltä. Ei ole muuta keinoa.
Hyviä pointteja ja on ihan tosiasia, että eihän sitä suhteen alussa välttämättä tiedä itsekään mikä on ns. oma tahti seksissä. Toki jos on aiempia suhteita taustalla, pitäisi jo hieman itseä tunteja, millaine on oma seksidraivi ollut verrattuna exiin, joskin uuden kumppanin kanssa on sitten taas alkuun jännää ja kiimaista touhu.
Ihan oikeassa olet, että puhua pitäisi pystyä. On siinä tietysti haasteitakin, jos vaikka määrä onkin tyydyttävä, mutta itse kaipaisi uusia juttuja seksiin ja toinen haluaa niillä parilla mukavaksi kokemallaan asennolla pärjätä. Mites tällaisen kanssa sitten keskustelet asiasta, jos ei ole halua joustaa sisällön suhteen? Kuitenkin seksiä on se 2-7 kertaa viikossa, johon kumppani vetoaa, että eikö sen pitäisi riittää. Mutta kun vaan kyllästyttää aina sormettaa ja sen päälle naida päältä tai lusikasta! Sitten kun aina sama tylsä asento, mulla alkaa kestää saaminen ja mennä jyystämiseksi, lopulta aletaan kysellä joko herra olisi kohta valmis vai teetkö kädellä itse loppuun ( no sehän se tunnetusti auttaa laukeamaan :o )
En tietenkään halua pitkää suhdetta pelkän seksin vaihtelun takia pistää poikki, kun muuten viihdytään hyvin yhdessä, arvot matsaa, on yhteiset lapset jne...
Miten tässä tilanteessa pitäisi siis keskustella, jotta toisen saisi innostumaan kokeilla muutakin? Kaikki avaukset tyrmätään aina sillä, että eikö meillä ole seksiä riittävästi ja eikö nämä jutut riitä.. Takaapäin kuulemma koskee, mahallaan koskee, suuseksi kummin päin vaan on yök, päällä ei jaksa ratsastaa (joskus harvoin jos saan suostumaan tähän, liikkuu 5min ja sitten joudun "panemaan alta" jos meinaan laueta, jos yritän kammeta pystympään lusikasta, sekin sitten on kiellettyä ettei vaan tunnu ikävältä... Vaikka ei oo ees mikään jättimela, en vaan ymmärrä miten kaikki muu kuin nuo kaksi asentoa voi tuntua ikävältä tai sattua..
En tiiä, alkaa vaan ketuttaa, kun tätä miettii ja alkaa pähkiä pitäisikö etsiä joku rakastajatar, jonka kanssa onnistuu. Mutta kun eipä se seksiä kotona parantaisi, päin vastoin alkaisi tuntua vielä enemmän puulta.
Toivottavasti joku nainen voisi avautua sen verran, että mitä narua tällaisessa tilanteessa pitäisi vetää, jotta saisi naisen haluamaan muutakin? Pitääkö perhana sentään alkaa eri teillä uhkailla, jotta älyäisi mun olevan tosissani?
En ole nainen vaan se edellinen M49, mutta yritän nyt jotain ehdotella ja kysellä kuitenkin. Kyllähän tuo aika rajoittuneelta kuullostaa kieltämättä... Miten tuohon tilanteeseen on päädytty, oliko seksi tuota alusta asti, vai oliko silloin joskus kiihkeämpää? Nauttiiko vaimosi, tiedätkö oikeasti mistä ja milloin hänestä tuntuu hyvältä? Tyydyttääkö hän itseään? Panettaako häntä?
Ei mulla tähänkään ole mitään sen suurempaa vinkkiä kuin puhuminen, mutta jotenkin tuntuu että kannattaisi yrittää edetä ihan pienin askelin niin, ettei se torjunta iskisi päälle. Jos teillä on jokin vanha juttu joka hänelle oli tehnyt hyvää, niin koeta muistella sitä. Tai varovasti kysellä, olisiko mitään mitä hän haluaisi tehdä eri tavalla, erilaista kosketusta tai mitään. Kerro tai näytä, millaisesta kosketuksesta itse pidät, mutta ihan vain kertoaksesi ilman mitään vaatimusta että hänen pitäisi tehdä jotain. Jos hänellä tuota kynnystä tuntuu olevan noin merkittävissä määrin, niin suoraviivainen ehdotus jostain tempusta tai asennosta voi olla vähän liian iso pala nieltäväksi kerralla. Pyri saamaan ensin jokin ihan pieni asia tai viesti varovasti läpi, ja pidä sitä voittona jonka päälle voi rakentaa lisää.
Mun vaimossani on hieman samaa, joskin paljon lievempänä. Seksi tapahtuu hyvin pitkälle saman kaavan mukaan, eikä hän välittäisi mistään uudesta, koska tykkää siitä kaavasta niin paljon (ja kyllä se myös minulle on hyvin tyydyttävää, vaikka minulla olisikin halua vähän laajentaa kokemuspiiriä). Varmasti totta, mutta uskon siinä olevan vähän tarvetta pysyä turvallisella alueella, jolla ei tarvitse uskaltaa mitään rohkeaa, eikä myöskään puhua asiasta joka ilmeisesti jotenkin hävettää edelleen lähes 25 yhteisen vuoden jälkeen. Olen nyt jo pari vuotta sinnikkäästi pyrkinyt puhumaan asiasta ja kertomaan millaisista jutuista itse tykkään. Toisinaan hän hieman irvailee muka yllättäen ilmestyneestä seksidraivistani, mutta koska tiedän että hänkin seksistä suuresti nauttii, niin en välitä vaan hivutan keskustelua aina pikku hiljaa eteenpäin.
Normaalilla seksivietillä varustettuun naiseen toimii muuten ihan sama kuin mieheenkin: pikku tauko saa himot kummasti kertymään. En tarkoita tällä mitään yksipuolista pihtaamista, vaan tilanteen hyödyntämistä jos sellainen tulee. Esimerkiksi jos olen pidemmällä reissulla poissa kotoa, niin saatan alkaa tekstailemaan kaikenlaista. Tekstari on siitä hyvä kanava, että toinen saa sen lukea kaikessa rauhassa, eikä hänen tarvitse heti reagoida selkäytimestä vanhalla kaavalla, vaan voi vähän makustella sitä viestin sisältöä, ja varsinkin jos on tilanteesta johtuen pienessä puutteessa, niin sillä voi olla kummasti vaikutustakin alakerran puolella. Maltti tietysti on tärkeää tässäkin, hienovaraista vihjailua ja toisen reaktioiden mukaan etenemistä, eikä koko oman fantasiamaailman läväyttämistä yhteen tekstariin...
Ja lopuksi vielä, yhteisen huumorin pitää säilyä. Kukaan ei halua sellaista ilotonta seksikeskustelua, joka keskittyy puutteisiin ja ongelmiin, kyllä leikillinen ja vihjaileva juttelu on paljon parempaa. Yritä saada vaimosi punastumaan!
Kirjoitat kivasti ja hyviä vinkkejä, mutta tuo lause ei ainakaan minun mielestäni pidä lainkaan paikkansa, minkä korostin. Mitä vähemmän on seksiä, sitä vähemmän sitä tekee mieli. Pidän sitä meidän vilkkaan, vuosikymmeniä tasaisen vilkkaana jatkuneen seksielämän kulmakivenä, että seksiä on koko ajan tasaisesti. Nainenhan voi haluta seksiä vaikka kuinka monta kertaa päivässä. Jos mies alkaa "pihtaamaan", seksi varmaan vähenee aika nopealla aikataululla naisen puolelta, koska spontaani halu vähenee.
Toinen tilanne on tietysti se, jos nainen on haluton miehen jatkuvan ja vääränlaisen vonkaamisen takia. Silloin nainen voi herkemmin suostua seksiin tauon jälkeen. Pidän karmeana sellaista mallia, jossa jommalle kummalle sysätään vastuu seksuaalisuudesta ja seksikertojen tahdista. Hyvä seksielämä syntyy kahdesta haluamisesta ja kahden halun yhteen sovittamisesta.
Juu, siis tarkoitin ”pikku tauko” = jotain viikko max, jos seksielämä on muuten säännöllistä. Eikä tietenkään millään pihtaamisen ajatuksella, vaan vähintään yhteisellä sopimuksella, ja mieluiten tosiaan jonkin pakollisen tauon yhteydessä, reissu tms.
Enkä sitten myöskään tarkoittanut, että tauko olisi seksin unohtamista, vaan pikemminkin päinvastoin, seksin mielessä pitämistä tilanteessa, jossa ei heti pääsekään purkamaan paineita tutulla kaavalla. Tällöin ajatukset helposti alkavat kiertää asian ympärillä ja kun himot siinä vaan yltyvät, niin silloin voi olla vastaanottavaisempi uusillekin asioille. Pyrkimys siis vähän samanlaiseen mielentilaan kuin suhteen alkuhuumassa, jossa mikään määrä seksiä ei tunnu olevan tarpeeksi.
"Mitä vähemmän on seksiä, sitä vähemmän sitä tekee mieli."
Tämä ei pidä kyllä kohdallani ollenkaan paikkaansa. Seksuaalinen halukkuus on kyllä synnynnäistä. Olisiko keskustelijoilla kokemusta siitä, miten korkean libidon kanssa pystyisi elämään sinkkuna reilusti yli viisikymppinen eronnut nainen? Miten olette asian järjestäneet?
M49 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M49 kirjoitti:
eräsmies kirjoitti:
M49 kirjoitti:
n50+ kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se puhuminen mitään auta. Jokainen kun sanoo seurustelun alussa, että seksi on tärkeää ja haluaa sitä usein. Vähän niin kuin kaikkien mielestä syvälliset keskustelut tai yhteinen laatuaika on tärkeää. Todellisuus vuoden kuluttua on sitten mitä on.
Oikea ratkaisu tähän ongelmaan on selvittää itselleen, mitä oikeasti tarvitsee parisuhteelta, ja kun noihin tarpeisiin ei enää vastata, lähteä pois.
Oikeastiko meinaat, että aikuinen ihminen ei tiedä eikä osaa sanoa, kuinka usein haluaa laueta ja kuinka usein keskimäärin tarvii seksiä viikossa??
No eihän sitä kukaan tiedäkään, kuinka paljon seksiä ja laukeamisia vuoden tai kymmenen päästä tarvitsee, kun me kaikki muututaan. Tuo edellinen kirjoittaja kai viittasi siihen, että ensin puhuttaisiin seksiasiat läpi ja katsotaan, saadaanko niistä sellainen ”sopimus”, jolla tyydytystä riittää molemmille. Siitä sitten muka tietäisi, kannattaako ne lusikat kantaa samaan laatikkoon ollenkaan. Rakastumishuumassa varmaan liki jokaisesta oikeasti tuntuu siltä, että seksistä ei voi saada tarpeekseen, mutta kun hormonihöyryt vähän haihtuvat, jäljelle jää se henkilön normaalitaso. Tai sitten sekin on muuttunut, pillerit ovat vieneet himot, tai perhearki, tai työstressi tai jokin muu. Ei voi sellaista valaa kukaan tehdä, että haluan seksiä viisi kertaa viikossa hamaan hautaan saakka, tai mörökölli minut vieköön.
Se vaan on yksi suhteen haasteita, että yhteinen seksielämä pysyy ja kestää myös muuttuvat tilanteet, ja löytää uusia uomia jos niitä tarvitaan. Kovasti auttaa, jos pari osaa tästäkin elämänalueesta puhua alusta asti, eikä ala leikkiä mitään ”paras ymmärtää kun annan ymmärtää, tai pihtaan vuoden enkä kerro miksi” -lajityypin seurapelejä. Seksin urautuminen on tässä yksi tekijä, se vie helposti tarpeen puhuakin seksistä. Kun on kymmenen tai kaksikymmentä vuotta heilutettu peittoa samalla kaavalla, tyytyväisinä mutta vailla tarvetta keskustella asiasta, ja jompikumpi alkaa pikku hiljaa tuntea kaipuuta muutokseen, niin siinä sitä sitten haeskellaan sanoja. Toinen vielä kun siihen säikähtää että mistä oot tuommoisia oikein päähäs saanut, pornoa kattonu kumminkin, niin silloinpa vasta lystiä piisaa.
Mutta puhua tai muuten kommunikoida pitää, silloinkin jos se toinen alkaa vaikeaksi. Se nimittäin vasta on suurta välittämistä toisesta, sillä enemmän kärsimystä seuraa pitkän päälle molemmille, jos vain nielee sanansa ja on tyytyvinään tilanteeseen. Sellaisesta saa kyllä tältäkin palstalta päivittäin lukea.
Jos jotenkin itsensä tähän samaistaa, kumpana tahansa osapuolena, niin tee palvelus itsellesi ja kumppanillesi, ala keskustella. Heti tänään. Vaikka olisi vaikeaa, hävettäisi tai aiheuttaisi pahaa mieltä. Ei ole muuta keinoa.
Hyviä pointteja ja on ihan tosiasia, että eihän sitä suhteen alussa välttämättä tiedä itsekään mikä on ns. oma tahti seksissä. Toki jos on aiempia suhteita taustalla, pitäisi jo hieman itseä tunteja, millaine on oma seksidraivi ollut verrattuna exiin, joskin uuden kumppanin kanssa on sitten taas alkuun jännää ja kiimaista touhu.
Ihan oikeassa olet, että puhua pitäisi pystyä. On siinä tietysti haasteitakin, jos vaikka määrä onkin tyydyttävä, mutta itse kaipaisi uusia juttuja seksiin ja toinen haluaa niillä parilla mukavaksi kokemallaan asennolla pärjätä. Mites tällaisen kanssa sitten keskustelet asiasta, jos ei ole halua joustaa sisällön suhteen? Kuitenkin seksiä on se 2-7 kertaa viikossa, johon kumppani vetoaa, että eikö sen pitäisi riittää. Mutta kun vaan kyllästyttää aina sormettaa ja sen päälle naida päältä tai lusikasta! Sitten kun aina sama tylsä asento, mulla alkaa kestää saaminen ja mennä jyystämiseksi, lopulta aletaan kysellä joko herra olisi kohta valmis vai teetkö kädellä itse loppuun ( no sehän se tunnetusti auttaa laukeamaan :o )
En tietenkään halua pitkää suhdetta pelkän seksin vaihtelun takia pistää poikki, kun muuten viihdytään hyvin yhdessä, arvot matsaa, on yhteiset lapset jne...
Miten tässä tilanteessa pitäisi siis keskustella, jotta toisen saisi innostumaan kokeilla muutakin? Kaikki avaukset tyrmätään aina sillä, että eikö meillä ole seksiä riittävästi ja eikö nämä jutut riitä.. Takaapäin kuulemma koskee, mahallaan koskee, suuseksi kummin päin vaan on yök, päällä ei jaksa ratsastaa (joskus harvoin jos saan suostumaan tähän, liikkuu 5min ja sitten joudun "panemaan alta" jos meinaan laueta, jos yritän kammeta pystympään lusikasta, sekin sitten on kiellettyä ettei vaan tunnu ikävältä... Vaikka ei oo ees mikään jättimela, en vaan ymmärrä miten kaikki muu kuin nuo kaksi asentoa voi tuntua ikävältä tai sattua..
En tiiä, alkaa vaan ketuttaa, kun tätä miettii ja alkaa pähkiä pitäisikö etsiä joku rakastajatar, jonka kanssa onnistuu. Mutta kun eipä se seksiä kotona parantaisi, päin vastoin alkaisi tuntua vielä enemmän puulta.
Toivottavasti joku nainen voisi avautua sen verran, että mitä narua tällaisessa tilanteessa pitäisi vetää, jotta saisi naisen haluamaan muutakin? Pitääkö perhana sentään alkaa eri teillä uhkailla, jotta älyäisi mun olevan tosissani?
En ole nainen vaan se edellinen M49, mutta yritän nyt jotain ehdotella ja kysellä kuitenkin. Kyllähän tuo aika rajoittuneelta kuullostaa kieltämättä... Miten tuohon tilanteeseen on päädytty, oliko seksi tuota alusta asti, vai oliko silloin joskus kiihkeämpää? Nauttiiko vaimosi, tiedätkö oikeasti mistä ja milloin hänestä tuntuu hyvältä? Tyydyttääkö hän itseään? Panettaako häntä?
Ei mulla tähänkään ole mitään sen suurempaa vinkkiä kuin puhuminen, mutta jotenkin tuntuu että kannattaisi yrittää edetä ihan pienin askelin niin, ettei se torjunta iskisi päälle. Jos teillä on jokin vanha juttu joka hänelle oli tehnyt hyvää, niin koeta muistella sitä. Tai varovasti kysellä, olisiko mitään mitä hän haluaisi tehdä eri tavalla, erilaista kosketusta tai mitään. Kerro tai näytä, millaisesta kosketuksesta itse pidät, mutta ihan vain kertoaksesi ilman mitään vaatimusta että hänen pitäisi tehdä jotain. Jos hänellä tuota kynnystä tuntuu olevan noin merkittävissä määrin, niin suoraviivainen ehdotus jostain tempusta tai asennosta voi olla vähän liian iso pala nieltäväksi kerralla. Pyri saamaan ensin jokin ihan pieni asia tai viesti varovasti läpi, ja pidä sitä voittona jonka päälle voi rakentaa lisää.
Mun vaimossani on hieman samaa, joskin paljon lievempänä. Seksi tapahtuu hyvin pitkälle saman kaavan mukaan, eikä hän välittäisi mistään uudesta, koska tykkää siitä kaavasta niin paljon (ja kyllä se myös minulle on hyvin tyydyttävää, vaikka minulla olisikin halua vähän laajentaa kokemuspiiriä). Varmasti totta, mutta uskon siinä olevan vähän tarvetta pysyä turvallisella alueella, jolla ei tarvitse uskaltaa mitään rohkeaa, eikä myöskään puhua asiasta joka ilmeisesti jotenkin hävettää edelleen lähes 25 yhteisen vuoden jälkeen. Olen nyt jo pari vuotta sinnikkäästi pyrkinyt puhumaan asiasta ja kertomaan millaisista jutuista itse tykkään. Toisinaan hän hieman irvailee muka yllättäen ilmestyneestä seksidraivistani, mutta koska tiedän että hänkin seksistä suuresti nauttii, niin en välitä vaan hivutan keskustelua aina pikku hiljaa eteenpäin.
Normaalilla seksivietillä varustettuun naiseen toimii muuten ihan sama kuin mieheenkin: pikku tauko saa himot kummasti kertymään. En tarkoita tällä mitään yksipuolista pihtaamista, vaan tilanteen hyödyntämistä jos sellainen tulee. Esimerkiksi jos olen pidemmällä reissulla poissa kotoa, niin saatan alkaa tekstailemaan kaikenlaista. Tekstari on siitä hyvä kanava, että toinen saa sen lukea kaikessa rauhassa, eikä hänen tarvitse heti reagoida selkäytimestä vanhalla kaavalla, vaan voi vähän makustella sitä viestin sisältöä, ja varsinkin jos on tilanteesta johtuen pienessä puutteessa, niin sillä voi olla kummasti vaikutustakin alakerran puolella. Maltti tietysti on tärkeää tässäkin, hienovaraista vihjailua ja toisen reaktioiden mukaan etenemistä, eikä koko oman fantasiamaailman läväyttämistä yhteen tekstariin...
Ja lopuksi vielä, yhteisen huumorin pitää säilyä. Kukaan ei halua sellaista ilotonta seksikeskustelua, joka keskittyy puutteisiin ja ongelmiin, kyllä leikillinen ja vihjaileva juttelu on paljon parempaa. Yritä saada vaimosi punastumaan!
Kirjoitat kivasti ja hyviä vinkkejä, mutta tuo lause ei ainakaan minun mielestäni pidä lainkaan paikkansa, minkä korostin. Mitä vähemmän on seksiä, sitä vähemmän sitä tekee mieli. Pidän sitä meidän vilkkaan, vuosikymmeniä tasaisen vilkkaana jatkuneen seksielämän kulmakivenä, että seksiä on koko ajan tasaisesti. Nainenhan voi haluta seksiä vaikka kuinka monta kertaa päivässä. Jos mies alkaa "pihtaamaan", seksi varmaan vähenee aika nopealla aikataululla naisen puolelta, koska spontaani halu vähenee.
Toinen tilanne on tietysti se, jos nainen on haluton miehen jatkuvan ja vääränlaisen vonkaamisen takia. Silloin nainen voi herkemmin suostua seksiin tauon jälkeen. Pidän karmeana sellaista mallia, jossa jommalle kummalle sysätään vastuu seksuaalisuudesta ja seksikertojen tahdista. Hyvä seksielämä syntyy kahdesta haluamisesta ja kahden halun yhteen sovittamisesta.
Juu, siis tarkoitin ”pikku tauko” = jotain viikko max, jos seksielämä on muuten säännöllistä. Eikä tietenkään millään pihtaamisen ajatuksella, vaan vähintään yhteisellä sopimuksella, ja mieluiten tosiaan jonkin pakollisen tauon yhteydessä, reissu tms.
Enkä sitten myöskään tarkoittanut, että tauko olisi seksin unohtamista, vaan pikemminkin päinvastoin, seksin mielessä pitämistä tilanteessa, jossa ei heti pääsekään purkamaan paineita tutulla kaavalla. Tällöin ajatukset helposti alkavat kiertää asian ympärillä ja kun himot siinä vaan yltyvät, niin silloin voi olla vastaanottavaisempi uusillekin asioille. Pyrkimys siis vähän samanlaiseen mielentilaan kuin suhteen alkuhuumassa, jossa mikään määrä seksiä ei tunnu olevan tarpeeksi.
Nyt ymmärsin paremmin :) Ihan samanlaiset ajatukset meillä seksuaalisen vireyden ylläpitämisestä.
M49 kirjoitti:
eräsmies kirjoitti:
M49 kirjoitti:
n50+ kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se puhuminen mitään auta. Jokainen kun sanoo seurustelun alussa, että seksi on tärkeää ja haluaa sitä usein. Vähän niin kuin kaikkien mielestä syvälliset keskustelut tai yhteinen laatuaika on tärkeää. Todellisuus vuoden kuluttua on sitten mitä on.
Oikea ratkaisu tähän ongelmaan on selvittää itselleen, mitä oikeasti tarvitsee parisuhteelta, ja kun noihin tarpeisiin ei enää vastata, lähteä pois.
Oikeastiko meinaat, että aikuinen ihminen ei tiedä eikä osaa sanoa, kuinka usein haluaa laueta ja kuinka usein keskimäärin tarvii seksiä viikossa??
No eihän sitä kukaan tiedäkään, kuinka paljon seksiä ja laukeamisia vuoden tai kymmenen päästä tarvitsee, kun me kaikki muututaan. Tuo edellinen kirjoittaja kai viittasi siihen, että ensin puhuttaisiin seksiasiat läpi ja katsotaan, saadaanko niistä sellainen ”sopimus”, jolla tyydytystä riittää molemmille. Siitä sitten muka tietäisi, kannattaako ne lusikat kantaa samaan laatikkoon ollenkaan. Rakastumishuumassa varmaan liki jokaisesta oikeasti tuntuu siltä, että seksistä ei voi saada tarpeekseen, mutta kun hormonihöyryt vähän haihtuvat, jäljelle jää se henkilön normaalitaso. Tai sitten sekin on muuttunut, pillerit ovat vieneet himot, tai perhearki, tai työstressi tai jokin muu. Ei voi sellaista valaa kukaan tehdä, että haluan seksiä viisi kertaa viikossa hamaan hautaan saakka, tai mörökölli minut vieköön.
Se vaan on yksi suhteen haasteita, että yhteinen seksielämä pysyy ja kestää myös muuttuvat tilanteet, ja löytää uusia uomia jos niitä tarvitaan. Kovasti auttaa, jos pari osaa tästäkin elämänalueesta puhua alusta asti, eikä ala leikkiä mitään ”paras ymmärtää kun annan ymmärtää, tai pihtaan vuoden enkä kerro miksi” -lajityypin seurapelejä. Seksin urautuminen on tässä yksi tekijä, se vie helposti tarpeen puhuakin seksistä. Kun on kymmenen tai kaksikymmentä vuotta heilutettu peittoa samalla kaavalla, tyytyväisinä mutta vailla tarvetta keskustella asiasta, ja jompikumpi alkaa pikku hiljaa tuntea kaipuuta muutokseen, niin siinä sitä sitten haeskellaan sanoja. Toinen vielä kun siihen säikähtää että mistä oot tuommoisia oikein päähäs saanut, pornoa kattonu kumminkin, niin silloinpa vasta lystiä piisaa.
Mutta puhua tai muuten kommunikoida pitää, silloinkin jos se toinen alkaa vaikeaksi. Se nimittäin vasta on suurta välittämistä toisesta, sillä enemmän kärsimystä seuraa pitkän päälle molemmille, jos vain nielee sanansa ja on tyytyvinään tilanteeseen. Sellaisesta saa kyllä tältäkin palstalta päivittäin lukea.
Jos jotenkin itsensä tähän samaistaa, kumpana tahansa osapuolena, niin tee palvelus itsellesi ja kumppanillesi, ala keskustella. Heti tänään. Vaikka olisi vaikeaa, hävettäisi tai aiheuttaisi pahaa mieltä. Ei ole muuta keinoa.
Hyviä pointteja ja on ihan tosiasia, että eihän sitä suhteen alussa välttämättä tiedä itsekään mikä on ns. oma tahti seksissä. Toki jos on aiempia suhteita taustalla, pitäisi jo hieman itseä tunteja, millaine on oma seksidraivi ollut verrattuna exiin, joskin uuden kumppanin kanssa on sitten taas alkuun jännää ja kiimaista touhu.
Ihan oikeassa olet, että puhua pitäisi pystyä. On siinä tietysti haasteitakin, jos vaikka määrä onkin tyydyttävä, mutta itse kaipaisi uusia juttuja seksiin ja toinen haluaa niillä parilla mukavaksi kokemallaan asennolla pärjätä. Mites tällaisen kanssa sitten keskustelet asiasta, jos ei ole halua joustaa sisällön suhteen? Kuitenkin seksiä on se 2-7 kertaa viikossa, johon kumppani vetoaa, että eikö sen pitäisi riittää. Mutta kun vaan kyllästyttää aina sormettaa ja sen päälle naida päältä tai lusikasta! Sitten kun aina sama tylsä asento, mulla alkaa kestää saaminen ja mennä jyystämiseksi, lopulta aletaan kysellä joko herra olisi kohta valmis vai teetkö kädellä itse loppuun ( no sehän se tunnetusti auttaa laukeamaan :o )
En tietenkään halua pitkää suhdetta pelkän seksin vaihtelun takia pistää poikki, kun muuten viihdytään hyvin yhdessä, arvot matsaa, on yhteiset lapset jne...
Miten tässä tilanteessa pitäisi siis keskustella, jotta toisen saisi innostumaan kokeilla muutakin? Kaikki avaukset tyrmätään aina sillä, että eikö meillä ole seksiä riittävästi ja eikö nämä jutut riitä.. Takaapäin kuulemma koskee, mahallaan koskee, suuseksi kummin päin vaan on yök, päällä ei jaksa ratsastaa (joskus harvoin jos saan suostumaan tähän, liikkuu 5min ja sitten joudun "panemaan alta" jos meinaan laueta, jos yritän kammeta pystympään lusikasta, sekin sitten on kiellettyä ettei vaan tunnu ikävältä... Vaikka ei oo ees mikään jättimela, en vaan ymmärrä miten kaikki muu kuin nuo kaksi asentoa voi tuntua ikävältä tai sattua..
En tiiä, alkaa vaan ketuttaa, kun tätä miettii ja alkaa pähkiä pitäisikö etsiä joku rakastajatar, jonka kanssa onnistuu. Mutta kun eipä se seksiä kotona parantaisi, päin vastoin alkaisi tuntua vielä enemmän puulta.
Toivottavasti joku nainen voisi avautua sen verran, että mitä narua tällaisessa tilanteessa pitäisi vetää, jotta saisi naisen haluamaan muutakin? Pitääkö perhana sentään alkaa eri teillä uhkailla, jotta älyäisi mun olevan tosissani?
En ole nainen vaan se edellinen M49, mutta yritän nyt jotain ehdotella ja kysellä kuitenkin. Kyllähän tuo aika rajoittuneelta kuullostaa kieltämättä... Miten tuohon tilanteeseen on päädytty, oliko seksi tuota alusta asti, vai oliko silloin joskus kiihkeämpää? Nauttiiko vaimosi, tiedätkö oikeasti mistä ja milloin hänestä tuntuu hyvältä? Tyydyttääkö hän itseään? Panettaako häntä?
Ei mulla tähänkään ole mitään sen suurempaa vinkkiä kuin puhuminen, mutta jotenkin tuntuu että kannattaisi yrittää edetä ihan pienin askelin niin, ettei se torjunta iskisi päälle. Jos teillä on jokin vanha juttu joka hänelle oli tehnyt hyvää, niin koeta muistella sitä. Tai varovasti kysellä, olisiko mitään mitä hän haluaisi tehdä eri tavalla, erilaista kosketusta tai mitään. Kerro tai näytä, millaisesta kosketuksesta itse pidät, mutta ihan vain kertoaksesi ilman mitään vaatimusta että hänen pitäisi tehdä jotain. Jos hänellä tuota kynnystä tuntuu olevan noin merkittävissä määrin, niin suoraviivainen ehdotus jostain tempusta tai asennosta voi olla vähän liian iso pala nieltäväksi kerralla. Pyri saamaan ensin jokin ihan pieni asia tai viesti varovasti läpi, ja pidä sitä voittona jonka päälle voi rakentaa lisää.
Mun vaimossani on hieman samaa, joskin paljon lievempänä. Seksi tapahtuu hyvin pitkälle saman kaavan mukaan, eikä hän välittäisi mistään uudesta, koska tykkää siitä kaavasta niin paljon (ja kyllä se myös minulle on hyvin tyydyttävää, vaikka minulla olisikin halua vähän laajentaa kokemuspiiriä). Varmasti totta, mutta uskon siinä olevan vähän tarvetta pysyä turvallisella alueella, jolla ei tarvitse uskaltaa mitään rohkeaa, eikä myöskään puhua asiasta joka ilmeisesti jotenkin hävettää edelleen lähes 25 yhteisen vuoden jälkeen. Olen nyt jo pari vuotta sinnikkäästi pyrkinyt puhumaan asiasta ja kertomaan millaisista jutuista itse tykkään. Toisinaan hän hieman irvailee muka yllättäen ilmestyneestä seksidraivistani, mutta koska tiedän että hänkin seksistä suuresti nauttii, niin en välitä vaan hivutan keskustelua aina pikku hiljaa eteenpäin.
Normaalilla seksivietillä varustettuun naiseen toimii muuten ihan sama kuin mieheenkin: pikku tauko saa himot kummasti kertymään. En tarkoita tällä mitään yksipuolista pihtaamista, vaan tilanteen hyödyntämistä jos sellainen tulee. Esimerkiksi jos olen pidemmällä reissulla poissa kotoa, niin saatan alkaa tekstailemaan kaikenlaista. Tekstari on siitä hyvä kanava, että toinen saa sen lukea kaikessa rauhassa, eikä hänen tarvitse heti reagoida selkäytimestä vanhalla kaavalla, vaan voi vähän makustella sitä viestin sisältöä, ja varsinkin jos on tilanteesta johtuen pienessä puutteessa, niin sillä voi olla kummasti vaikutustakin alakerran puolella. Maltti tietysti on tärkeää tässäkin, hienovaraista vihjailua ja toisen reaktioiden mukaan etenemistä, eikä koko oman fantasiamaailman läväyttämistä yhteen tekstariin...
Ja lopuksi vielä, yhteisen huumorin pitää säilyä. Kukaan ei halua sellaista ilotonta seksikeskustelua, joka keskittyy puutteisiin ja ongelmiin, kyllä leikillinen ja vihjaileva juttelu on paljon parempaa. Yritä saada vaimosi punastumaan!
"Miten tuohon tilanteeseen on päädytty, oliko seksi tuota alusta asti, vai oliko silloin joskus kiihkeämpää? "
On ollut monipuolisempaa asentojen suhteen, mutta suuseksi on puuttunut aina. Hiljalleen on vaan jäänyt esim takaapäin asennot pois, kun joskus on kuulemma jotenkin sattunut (nyt kun mietin, niin voikohan siitä olla jo 5 vuotta, kun viimeksi pantiin takaapäin) ja tästä ei voida edes neuvotella, "jos ei kelpaa kuten haluan, ei ole sitten pakko".. No olen sitten lusikassa hakeutunut mahdollisimman lähelle samaa asentoa kuin takaa naidessa ja kuvitellut, mutta eihän se oo sama, takaa laukesin aina tosi herkästi aikanaan, ei mennyt todellakaan jyystämiseksi siinä asennossa koskaan. Ja yritin tehdä sen varovasti silloin, kun sanoi että oli koskenut, mutta eipä se juuri auttanut, jos edellisestä takaapäin panemisesta on kerran jo viis vuotta :(
"Nauttiiko vaimosi, tiedätkö oikeasti mistä ja milloin hänestä tuntuu hyvältä?"
Sormetuksesta nauttii ja saa aina kun sitä teen. Yhdynnässä ei saa tai ainakaan kerro saaneensa, kertoo nauttivansa muuten ja liikeidensä intensisiivisyydestä tiedän milloin tuntui hyvälle ja milloin ei tainnut oikein miltään tuntua. Jos yritän naida hitaasti, joka tuntuu itsestä itseasiassa paremmalta, hän pyytää panemaan kunnolla/kovempaa, joten kai sitten kova pano hyvältä tuntuu. Joskus olen vaistonnut hänen olevan lähellä juurikin kovempaa pannessa. Ei halua analysoida kun kysyn miltä tuntui..
"Tyydyttääkö hän itseään?"
Uskoisin että kyllä joskus kun olen työreissussa, välillä leikki leluilla aika useinkin ja tehtiin sitä yhdessäkin hänelle, vaan jotenkin on häveliäämpi, kun ehdotan josko pidettäisiin leluilta. Mun sormi taitaa olla hänelle paras väline tällä hetkellä
"Panettaako häntä?"
Välillä tekee aloitteita, joten uskoisin näin tai oikeammin tekee mieli saada sormellani orkku ja vastalahjaksi pääsen sitten naimaan em asennoista. Sormetus kelpaa herkästi kun alan hyväillä iltasella sänguyssä, ellei sitten väsytä kovasti tai ole ollut muuta stressiä. Tietää siis mistä tykkää ja sormetuksellani orkun saatuaan pannaan joka kerta mainituissa asennoissa.
Koen että meillä on tässä umpisolmu, jota on hyvin vaikea avata, miten aloitan keskustelun asiasta, jonka aiheisiin on lukittu mielipide jo? Ei painostaakaan haluaisi, siitä ei seuraa mitään hyvää. Onhan se huonokin seksi seksiä toki, mutta kun se voisi niin pienillä lisäjutuilla olla myös mulle todella tyydyttävää, niin se vaan harmittaa.
Itse voisin kanssa harrastaa joka päivä. Rouvalle vissiin ihan sama harrastetaanko ollenkaan. Asiasta jauhettu loputtoman paljon jopa ammattiauttajan kanssa. Olen sanonut min 3 krt viikossa. Nyt tahti hiipunut jo alle kertaan viikossa. Joten alan toteuttamaan vaihtoehto been. Minä pyrin harrastamaan seksiä 3 krt viikossa. Jos en rouvan kanssa niin jonkun muun kanssa sitten.
eräsmies kirjoitti:
M49 kirjoitti:
eräsmies kirjoitti:
M49 kirjoitti:
n50+ kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se puhuminen mitään auta. Jokainen kun sanoo seurustelun alussa, että seksi on tärkeää ja haluaa sitä usein. Vähän niin kuin kaikkien mielestä syvälliset keskustelut tai yhteinen laatuaika on tärkeää. Todellisuus vuoden kuluttua on sitten mitä on.
Oikea ratkaisu tähän ongelmaan on selvittää itselleen, mitä oikeasti tarvitsee parisuhteelta, ja kun noihin tarpeisiin ei enää vastata, lähteä pois.
Oikeastiko meinaat, että aikuinen ihminen ei tiedä eikä osaa sanoa, kuinka usein haluaa laueta ja kuinka usein keskimäärin tarvii seksiä viikossa??
No eihän sitä kukaan tiedäkään, kuinka paljon seksiä ja laukeamisia vuoden tai kymmenen päästä tarvitsee, kun me kaikki muututaan. Tuo edellinen kirjoittaja kai viittasi siihen, että ensin puhuttaisiin seksiasiat läpi ja katsotaan, saadaanko niistä sellainen ”sopimus”, jolla tyydytystä riittää molemmille. Siitä sitten muka tietäisi, kannattaako ne lusikat kantaa samaan laatikkoon ollenkaan. Rakastumishuumassa varmaan liki jokaisesta oikeasti tuntuu siltä, että seksistä ei voi saada tarpeekseen, mutta kun hormonihöyryt vähän haihtuvat, jäljelle jää se henkilön normaalitaso. Tai sitten sekin on muuttunut, pillerit ovat vieneet himot, tai perhearki, tai työstressi tai jokin muu. Ei voi sellaista valaa kukaan tehdä, että haluan seksiä viisi kertaa viikossa hamaan hautaan saakka, tai mörökölli minut vieköön.
Se vaan on yksi suhteen haasteita, että yhteinen seksielämä pysyy ja kestää myös muuttuvat tilanteet, ja löytää uusia uomia jos niitä tarvitaan. Kovasti auttaa, jos pari osaa tästäkin elämänalueesta puhua alusta asti, eikä ala leikkiä mitään ”paras ymmärtää kun annan ymmärtää, tai pihtaan vuoden enkä kerro miksi” -lajityypin seurapelejä. Seksin urautuminen on tässä yksi tekijä, se vie helposti tarpeen puhuakin seksistä. Kun on kymmenen tai kaksikymmentä vuotta heilutettu peittoa samalla kaavalla, tyytyväisinä mutta vailla tarvetta keskustella asiasta, ja jompikumpi alkaa pikku hiljaa tuntea kaipuuta muutokseen, niin siinä sitä sitten haeskellaan sanoja. Toinen vielä kun siihen säikähtää että mistä oot tuommoisia oikein päähäs saanut, pornoa kattonu kumminkin, niin silloinpa vasta lystiä piisaa.
Mutta puhua tai muuten kommunikoida pitää, silloinkin jos se toinen alkaa vaikeaksi. Se nimittäin vasta on suurta välittämistä toisesta, sillä enemmän kärsimystä seuraa pitkän päälle molemmille, jos vain nielee sanansa ja on tyytyvinään tilanteeseen. Sellaisesta saa kyllä tältäkin palstalta päivittäin lukea.
Jos jotenkin itsensä tähän samaistaa, kumpana tahansa osapuolena, niin tee palvelus itsellesi ja kumppanillesi, ala keskustella. Heti tänään. Vaikka olisi vaikeaa, hävettäisi tai aiheuttaisi pahaa mieltä. Ei ole muuta keinoa.
Hyviä pointteja ja on ihan tosiasia, että eihän sitä suhteen alussa välttämättä tiedä itsekään mikä on ns. oma tahti seksissä. Toki jos on aiempia suhteita taustalla, pitäisi jo hieman itseä tunteja, millaine on oma seksidraivi ollut verrattuna exiin, joskin uuden kumppanin kanssa on sitten taas alkuun jännää ja kiimaista touhu.
Ihan oikeassa olet, että puhua pitäisi pystyä. On siinä tietysti haasteitakin, jos vaikka määrä onkin tyydyttävä, mutta itse kaipaisi uusia juttuja seksiin ja toinen haluaa niillä parilla mukavaksi kokemallaan asennolla pärjätä. Mites tällaisen kanssa sitten keskustelet asiasta, jos ei ole halua joustaa sisällön suhteen? Kuitenkin seksiä on se 2-7 kertaa viikossa, johon kumppani vetoaa, että eikö sen pitäisi riittää. Mutta kun vaan kyllästyttää aina sormettaa ja sen päälle naida päältä tai lusikasta! Sitten kun aina sama tylsä asento, mulla alkaa kestää saaminen ja mennä jyystämiseksi, lopulta aletaan kysellä joko herra olisi kohta valmis vai teetkö kädellä itse loppuun ( no sehän se tunnetusti auttaa laukeamaan :o )
En tietenkään halua pitkää suhdetta pelkän seksin vaihtelun takia pistää poikki, kun muuten viihdytään hyvin yhdessä, arvot matsaa, on yhteiset lapset jne...
Miten tässä tilanteessa pitäisi siis keskustella, jotta toisen saisi innostumaan kokeilla muutakin? Kaikki avaukset tyrmätään aina sillä, että eikö meillä ole seksiä riittävästi ja eikö nämä jutut riitä.. Takaapäin kuulemma koskee, mahallaan koskee, suuseksi kummin päin vaan on yök, päällä ei jaksa ratsastaa (joskus harvoin jos saan suostumaan tähän, liikkuu 5min ja sitten joudun "panemaan alta" jos meinaan laueta, jos yritän kammeta pystympään lusikasta, sekin sitten on kiellettyä ettei vaan tunnu ikävältä... Vaikka ei oo ees mikään jättimela, en vaan ymmärrä miten kaikki muu kuin nuo kaksi asentoa voi tuntua ikävältä tai sattua..
En tiiä, alkaa vaan ketuttaa, kun tätä miettii ja alkaa pähkiä pitäisikö etsiä joku rakastajatar, jonka kanssa onnistuu. Mutta kun eipä se seksiä kotona parantaisi, päin vastoin alkaisi tuntua vielä enemmän puulta.
Toivottavasti joku nainen voisi avautua sen verran, että mitä narua tällaisessa tilanteessa pitäisi vetää, jotta saisi naisen haluamaan muutakin? Pitääkö perhana sentään alkaa eri teillä uhkailla, jotta älyäisi mun olevan tosissani?
En ole nainen vaan se edellinen M49, mutta yritän nyt jotain ehdotella ja kysellä kuitenkin. Kyllähän tuo aika rajoittuneelta kuullostaa kieltämättä... Miten tuohon tilanteeseen on päädytty, oliko seksi tuota alusta asti, vai oliko silloin joskus kiihkeämpää? Nauttiiko vaimosi, tiedätkö oikeasti mistä ja milloin hänestä tuntuu hyvältä? Tyydyttääkö hän itseään? Panettaako häntä?
Ei mulla tähänkään ole mitään sen suurempaa vinkkiä kuin puhuminen, mutta jotenkin tuntuu että kannattaisi yrittää edetä ihan pienin askelin niin, ettei se torjunta iskisi päälle. Jos teillä on jokin vanha juttu joka hänelle oli tehnyt hyvää, niin koeta muistella sitä. Tai varovasti kysellä, olisiko mitään mitä hän haluaisi tehdä eri tavalla, erilaista kosketusta tai mitään. Kerro tai näytä, millaisesta kosketuksesta itse pidät, mutta ihan vain kertoaksesi ilman mitään vaatimusta että hänen pitäisi tehdä jotain. Jos hänellä tuota kynnystä tuntuu olevan noin merkittävissä määrin, niin suoraviivainen ehdotus jostain tempusta tai asennosta voi olla vähän liian iso pala nieltäväksi kerralla. Pyri saamaan ensin jokin ihan pieni asia tai viesti varovasti läpi, ja pidä sitä voittona jonka päälle voi rakentaa lisää.
Mun vaimossani on hieman samaa, joskin paljon lievempänä. Seksi tapahtuu hyvin pitkälle saman kaavan mukaan, eikä hän välittäisi mistään uudesta, koska tykkää siitä kaavasta niin paljon (ja kyllä se myös minulle on hyvin tyydyttävää, vaikka minulla olisikin halua vähän laajentaa kokemuspiiriä). Varmasti totta, mutta uskon siinä olevan vähän tarvetta pysyä turvallisella alueella, jolla ei tarvitse uskaltaa mitään rohkeaa, eikä myöskään puhua asiasta joka ilmeisesti jotenkin hävettää edelleen lähes 25 yhteisen vuoden jälkeen. Olen nyt jo pari vuotta sinnikkäästi pyrkinyt puhumaan asiasta ja kertomaan millaisista jutuista itse tykkään. Toisinaan hän hieman irvailee muka yllättäen ilmestyneestä seksidraivistani, mutta koska tiedän että hänkin seksistä suuresti nauttii, niin en välitä vaan hivutan keskustelua aina pikku hiljaa eteenpäin.
Normaalilla seksivietillä varustettuun naiseen toimii muuten ihan sama kuin mieheenkin: pikku tauko saa himot kummasti kertymään. En tarkoita tällä mitään yksipuolista pihtaamista, vaan tilanteen hyödyntämistä jos sellainen tulee. Esimerkiksi jos olen pidemmällä reissulla poissa kotoa, niin saatan alkaa tekstailemaan kaikenlaista. Tekstari on siitä hyvä kanava, että toinen saa sen lukea kaikessa rauhassa, eikä hänen tarvitse heti reagoida selkäytimestä vanhalla kaavalla, vaan voi vähän makustella sitä viestin sisältöä, ja varsinkin jos on tilanteesta johtuen pienessä puutteessa, niin sillä voi olla kummasti vaikutustakin alakerran puolella. Maltti tietysti on tärkeää tässäkin, hienovaraista vihjailua ja toisen reaktioiden mukaan etenemistä, eikä koko oman fantasiamaailman läväyttämistä yhteen tekstariin...
Ja lopuksi vielä, yhteisen huumorin pitää säilyä. Kukaan ei halua sellaista ilotonta seksikeskustelua, joka keskittyy puutteisiin ja ongelmiin, kyllä leikillinen ja vihjaileva juttelu on paljon parempaa. Yritä saada vaimosi punastumaan!
"Miten tuohon tilanteeseen on päädytty, oliko seksi tuota alusta asti, vai oliko silloin joskus kiihkeämpää? "
On ollut monipuolisempaa asentojen suhteen, mutta suuseksi on puuttunut aina. Hiljalleen on vaan jäänyt esim takaapäin asennot pois, kun joskus on kuulemma jotenkin sattunut (nyt kun mietin, niin voikohan siitä olla jo 5 vuotta, kun viimeksi pantiin takaapäin) ja tästä ei voida edes neuvotella, "jos ei kelpaa kuten haluan, ei ole sitten pakko".. No olen sitten lusikassa hakeutunut mahdollisimman lähelle samaa asentoa kuin takaa naidessa ja kuvitellut, mutta eihän se oo sama, takaa laukesin aina tosi herkästi aikanaan, ei mennyt todellakaan jyystämiseksi siinä asennossa koskaan. Ja yritin tehdä sen varovasti silloin, kun sanoi että oli koskenut, mutta eipä se juuri auttanut, jos edellisestä takaapäin panemisesta on kerran jo viis vuotta :(
"Nauttiiko vaimosi, tiedätkö oikeasti mistä ja milloin hänestä tuntuu hyvältä?"
Sormetuksesta nauttii ja saa aina kun sitä teen. Yhdynnässä ei saa tai ainakaan kerro saaneensa, kertoo nauttivansa muuten ja liikeidensä intensisiivisyydestä tiedän milloin tuntui hyvälle ja milloin ei tainnut oikein miltään tuntua. Jos yritän naida hitaasti, joka tuntuu itsestä itseasiassa paremmalta, hän pyytää panemaan kunnolla/kovempaa, joten kai sitten kova pano hyvältä tuntuu. Joskus olen vaistonnut hänen olevan lähellä juurikin kovempaa pannessa. Ei halua analysoida kun kysyn miltä tuntui..
"Tyydyttääkö hän itseään?"
Uskoisin että kyllä joskus kun olen työreissussa, välillä leikki leluilla aika useinkin ja tehtiin sitä yhdessäkin hänelle, vaan jotenkin on häveliäämpi, kun ehdotan josko pidettäisiin leluilta. Mun sormi taitaa olla hänelle paras väline tällä hetkellä
"Panettaako häntä?"
Välillä tekee aloitteita, joten uskoisin näin tai oikeammin tekee mieli saada sormellani orkku ja vastalahjaksi pääsen sitten naimaan em asennoista. Sormetus kelpaa herkästi kun alan hyväillä iltasella sänguyssä, ellei sitten väsytä kovasti tai ole ollut muuta stressiä. Tietää siis mistä tykkää ja sormetuksellani orkun saatuaan pannaan joka kerta mainituissa asennoissa.
Koen että meillä on tässä umpisolmu, jota on hyvin vaikea avata, miten aloitan keskustelun asiasta, jonka aiheisiin on lukittu mielipide jo? Ei painostaakaan haluaisi, siitä ei seuraa mitään hyvää. Onhan se huonokin seksi seksiä toki, mutta kun se voisi niin pienillä lisäjutuilla olla myös mulle todella tyydyttävää, niin se vaan harmittaa.
Tuossa tilanteessa toimisin itse siten, että ottaisin asian esille ihan varta vasten järjestyssä tilanteessa. Ei siis siinä seksitilanteessa. Toisin ilmi, että en ole tyytyväinen seksielämään, oletko sinä. Olet liian kiltisti omaksunut vaimosi halujen tyydyttäjän osan, eli roolinne ovat vinoutuneita. Näytä vaikka nämä keskustelut hänelle, jos et muuta keksi. Ja onhan olemassa seksuaaliterapiaakin, johon voitte mennä. Vaimosi on tyytyväinen seksiinne, joten häntä palvelee, että odottelet vain muutosta, jota ei tule. Sen takia ainoa keino on puhua asiasta hyvinkin suoraan. Ketään ei voi pakottaa mihin ei halua, mutta omista toiveista voi puhua ja pitääkin puhua. Toinen voi siitä loukkaantua, mutta ei sitäkään pidä liikaa pelätä. Loppujen lopuksi tyytymttömyys seksiin voi johtaa uskottomuuteen ja suhteen viilenemiseen, joten sekään ei ole hyvä vaihtoehto. N43
Kai se on se ihastuminen, rakastuminen rakastaminen.
Alun huuma. Sen jälkeen ehkä se, ettei tule jätetyksi jos muuten vaikuttaa sopivalta puolisolta? Miksi ei keskustella? En tiedä, ehkä molemmat vain olettaa tai ei vain osaa ajatella/kertoa määriä.
Tietenkin keho (ja hormonitoiminta) muuttuu iän myötä.
Arkipäiväistyminen. Toinen ei enää viehätä ja jos sen tarvii sen sijaan et vaan mekaaninen suoritus. Se kun on nuorena kauheen innokas ja vanhentuessa jättää kaiken säätämisen ja keskittyy mukavuuteen :D