Lue keskustelun säännöt.
Tukea kaksisuuntaisen mielialahäiriöisen puolisolle
surullinenYH
21.07.2019 |
Toivoisin muilta neuvoja asian käsittelyyn, koska vaimosta ei ole puhumaan mistään tähän liittyvästä ja se satuttaa. Ystävien kanssa olen puhunut, mutta jotain muuta vielä kaipaisi. Varmasti muiden vastaavia selviytymistarinoita.
Itsellä vaimon kaksisuuntainen mielialahäiriö tuli ilmi (ystävät vievät sairaalaan), kun olimme olleet yhdessä 19v ja 3 lasta. Vaimo oli sairastunut bipoon eikä kenellekkään puhunut mitään, tunsi vain olevansa elämänsä kunnossa (hypomania vaihe). Ei sairauden perusoireiden mukaan tuntenut olevansa sairas.
9kk vaimo eli omassa maailmassaan, tuhlasi rahansa, valehteli kaikille, joi paljon alkoholia, mutta vain viikonlopuisin kun lähti bilettämään ja kaikista pahinta etsi koko ajan puhelimella seksiseuraa ja niitä oli kymmeniä kun asia paljastui kuukausien jälkeen. Teki tätä siis ihan selvinpäin. Oli meillä omaakin seksielämää, mutta vähitellen se ei tuntunut vaimoa sytyttävän, koska etsi koko ajan vaarallista, moraalitonta ja likaista seksiä.
Kukaan läheisistä tai ystävistä ei olisi uskonut hänestä.
Yhtenä päivänä sain selville yhden miessekoilun niin vaimo sanoi vian olevan minussa, olen kuulemma jättänyt toisen huomiotta ja olen masentunut. Vaimon mukaan hänellä ei ole yhteisessä kodissa mitään tärkeää (3 lasta!) ja muuttaa nyt pois. Juurisyyksi paljastui myöhemmin vaimon kaksisuuntaisen mielialahäiriön hypovaihe. Eli tuossakin vaiheessa jatkoi valehteluaan ja seuraavina päivinä kävi taas uusien miehien luona. Samaan aikaan minä etsin vikoja itsestäni ja yritin niitä korjata. Varata parisuhdeteraupetin aikaa yms.
Nyt on erottu ja lapset asuvat luonani, eikä äiti voi heitä tavata ilman valvontaa, koska parantuminen ja lääkityksen kuntoon saaminen kesken. Tällä hetkellä olen väliaikaisesti YH isä. En voi lainkaan luottaa häneen missään asiassa, onhan hän valehdellut viimeiset 9kk kaiken. Vaimo on tunnekylmä eikä tunne mitään väärää teoissaan eikä osaa millään selittää niitä eikä tunnu sitä haluavankaan.
Itse jätettynä tämä on ollut todella raskasta kun on koko ajan toista ehdoitta rakastanut ja luottanut toiseen. Uskonut olevan vain väliaikainen tarve tuulettua ulkona ystävien kanssa, onhan hän hoitanut vuosia lapsia kotona. Miksi kieltää toista tapaamasta ystäviä.
Olen suunnitellut yhteistä tulevaisuutta ja panostanut siihen kaikella tekemiselläni. Nyt tunteet vaihtelevat vuoristoradan tavalla syvästä vihasta rakkauteen ja kysymykseen MIKSI?
Miksi tätä ei huomattu tai vaimo itse puuttunut asiaan kuukausia sitten ja avioliiton olisi voinut korjata, vaikka yhden syrjähypyn jälkeen.
Itsellä tosiaan myös rakkauden tunteita vaimoa kohtaan, koska pitkä onnellinen liitto takana eikä tunteita voi sammuttaa, vaikka haluaisi, niin pääsisi helpommin tästä yli. Itselläni jatkuvasti tunteet pinnassa ja kyyneleet silmässä.
Suurena tuskana yksin olemisessa pitkän avioliiton jälkeen on myös toisen aikuisen puute viereltä ja sen myötä kaiken läheisyyden menettäminen. Yksi halauskin tuntuisi hyvältä. Olen lapsia yrittänyt totuttaa halaamaan useammin, mutta se ei ole sama asia kuin rakastava puoliso rutistaisi sinua.
Käyn itse psykiatrin luona säännöllisesti, jotta pääsen tästä yli ja pysyn lasten turvana.
Päivä kerrallaan.
Kommentit (31)
Eli mikä tässä on loppujen lopuksi se ongelma? Halauksien puuteko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Surullistahan tuo on.
Voit sentään lohduttautua sillä, että vaimosi petti sairautensa tähden.
Kenen olisi mielestäsi pitänyt huomata aiemmin? Ystävienkö?
Ex-vaimosi ei kyennyt huomaamaan sairauttaan tuon sairauden tähden. Ystävät taas näkevät harvemmin kuin puoliso. Huomasitko itse? Miksi ystävät veivät sairaalaan, etkä sinä?
Todennäköisesti itsesi syyttely jatkuu jonkin aikaa. Saatat myös syyttää ex-vaimoasi. Jos kuitenkaan hän ei ymmärtänyt että on sairas, uskonut, että on sairas, toimi kertomasi mukaan sairauden takia, niin valitettavasti hänkään ei olisi voinut tehdä mitään asialle. Tuo sairaus kuulemani mukaan ( kaverin ex kärsii samasta sairaudesta) todellakin voi aiheuttaa eri tavoin holtitonta käytöstä ilman että tekijä itse hahmottaa holtittomuutta kuin enintään jälkikäteen. Eikä sinun kannata itseäsikään syytellä.
Elämässä sattuu ja tapahtuu. Ex-vaimosi kärsii tämänkaltaisesta sairaudesta. Ole onnellinen sitten kun pystyt, että se et ole sinä, joka sairastui. Hänhän tässä menettää eniten: lapset, lasten kanssa kahdestaan olon, itseensä luottamisen ( sitten kun on taas terve) jne.
Ovatko lääkärit sitä mieltä, että ex-vaimosi ei olla lasten kanssa valvomatta? Onko hänellä siis lastenvalvojan kanssa sovitut valvotut tapaamiset?
En voi muuta sanoa että voimia... kuulostaa raskaalta tuollainen eläminen ja voin sanoa että tuskin se tuosta paremmaksi muuttuu. Kaksisuuntainen mielialahäiriö on hankala sairaus ja näyttää että vaimosi ei osaa hallita sitä.
Mutta uskon että yleensä noin holtiton eläminen on kaikkien sattumusten tulos eikä liity vain yhteen ongelmaan. Siihen tarvitaan pitkäaikaista laadukasta terapiaa ja oikea lääkitys.
Mitä tarkoitat, että olet väliaikaisesti yh?
Mun on vaikea uskoa tähän, anteeksi vaan. Ikä, oireettomuus 20 vuoden ajan, se että puoliso ei huomaa mitään mutta ystävät roudaavat sairaalaan (?!) hypon ja klassisen manian ero...ja tuo tunnekylmyys ei täsmää. Muun muassa. Hyvä yritys kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Unhoda tuo lor tto, hän ei ole sinun arvoisesi. Panosta deittailuun, kunnollinen harkittu profiili Tinderiin ja parille deittisivustolle, niin kyllä sieltä jotakin tärppää ennen pitkää.
Tee vaikka ensin feikkiprofiili Tinderiin ja tutki millaiset profiilit sinuun purevat parhaiten. Tee sitten oikea joka on yhdistelmä kaikkien näiden parhaista puolista. En viitsi antaa tarkempia ohjeita, koska kalastamme samoilla vesillä ja vinkit saattaa lukea joku muukin kuin sinä.
Vierailija kirjoitti:
Mun on vaikea uskoa tähän, anteeksi vaan. Ikä, oireettomuus 20 vuoden ajan, se että puoliso ei huomaa mitään mutta ystävät roudaavat sairaalaan (?!) hypon ja klassisen manian ero...ja tuo tunnekylmyys ei täsmää. Muun muassa. Hyvä yritys kuitenkin.
Sama täällä, koko tarina kuulosti satuilulta ja ihmeelliseltä viritykseltä. Noh, meitä on moneksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun on vaikea uskoa tähän, anteeksi vaan. Ikä, oireettomuus 20 vuoden ajan, se että puoliso ei huomaa mitään mutta ystävät roudaavat sairaalaan (?!) hypon ja klassisen manian ero...ja tuo tunnekylmyys ei täsmää. Muun muassa. Hyvä yritys kuitenkin.
Sama täällä, koko tarina kuulosti satuilulta ja ihmeelliseltä viritykseltä. Noh, meitä on moneksi.
Bipon puoliso osaisi myös vastata kysymykseen 1.
Mutta totta, on.
Vierailija kirjoitti:
Unhoda tuo lor tto, hän ei ole sinun arvoisesi. Panosta deittailuun, kunnollinen harkittu profiili Tinderiin ja parille deittisivustolle, niin kyllä sieltä jotakin tärppää ennen pitkää.
Tee vaikka ensin feikkiprofiili Tinderiin ja tutki millaiset profiilit sinuun purevat parhaiten. Tee sitten oikea joka on yhdistelmä kaikkien näiden parhaista puolista. En viitsi antaa tarkempia ohjeita, koska kalastamme samoilla vesillä ja vinkit saattaa lukea joku muukin kuin sinä.
Nyyh nyyh nyyh, jo on surullista. Pildeä pitäisi vain saada, tarinalla ei niin väliä ja sitähän voi muuttaa aina kun vanha ei enää toimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuota ei ehkä kannata laittaa mielen sairauden piikkiin. Minun vaimoni teki kutakuinkin samoin eikä takana ollut mitään sairautta. Naiset ovat sellaisia, olin kiian kiltti perheihminen ja hän huomasi haluavansa elää menetetyn nuoruuden uudelleen kun koko maailma on täynnä ihania ja jännittäviä miehiä.
Jos olisin sinun asemassasi, lähtisin suunnittelemaan omaa elämää. Mikään ei enää välillenne samanlaisena palaa, jos minkäänlaisena. Se mitä on tapahtunut, on varmasti sellaista, minkä ylitse et ikinä itse pääse.
Ei maniavaiheessa (ei kuulu pettäminen yms hypomaniaan) ajattele toista ihmista ts puolisoa. Joku puhui tunnekylmyydestä täällä. Kyllä se tunnekylmyys kuuluu asiaan. Olen itse saanut saman diagnoosin, ja ei minulla ole mitään tunteita miestä kohtaan tietyssä vaiheessa. En tunne katumusta, enkä sitä että olisin toiminut väärin, en myöskään tunne rakkautta silloin ketään kohtaan.
Voimia ja päivä kerrallaan. Sulla muuten on lapset - suurin rakkaus kaikesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En voi muuta sanoa että voimia... kuulostaa raskaalta tuollainen eläminen ja voin sanoa että tuskin se tuosta paremmaksi muuttuu. Kaksisuuntainen mielialahäiriö on hankala sairaus ja näyttää että vaimosi ei osaa hallita sitä.
Mutta uskon että yleensä noin holtiton eläminen on kaikkien sattumusten tulos eikä liity vain yhteen ongelmaan. Siihen tarvitaan pitkäaikaista laadukasta terapiaa ja oikea lääkitys.
Sinähän voisit mennä tarjoamaan ap:lle lämmintä syliäsi ja kuivattamaan hänen kyyneleensä.
Vierailija kirjoitti:
Jos olisin sinun asemassasi, lähtisin suunnittelemaan omaa elämää. Mikään ei enää välillenne samanlaisena palaa, jos minkäänlaisena. Se mitä on tapahtunut, on varmasti sellaista, minkä ylitse et ikinä itse pääse.
Ei maniavaiheessa (ei kuulu pettäminen yms hypomaniaan) ajattele toista ihmista ts puolisoa. Joku puhui tunnekylmyydestä täällä. Kyllä se tunnekylmyys kuuluu asiaan. Olen itse saanut saman diagnoosin, ja ei minulla ole mitään tunteita miestä kohtaan tietyssä vaiheessa. En tunne katumusta, enkä sitä että olisin toiminut väärin, en myöskään tunne rakkautta silloin ketään kohtaan.
Voimia ja päivä kerrallaan. Sulla muuten on lapset - suurin rakkaus kaikesta.
Niin no, onhan tuolla puskista puhjennut 9 kk:n hypomaniakin, eikä sen jälkeen depiksestä tietoakaan. Ap ei myöskään erota psykologia ja psykiatria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mielenterveysseuroilla on erilaisia tukiryhmiä
No nyt oli yritystä! Kyllä tuolla tarinalla luulisi jo pil*ua irtoavan! Pysy ap tarinassa, tuli mitä tuli.
Miksei saa tavata lapsia ilman valvontaa?
Olen ollut yhdessä ( valitettavasti; ihan helvetillisen raskasta ainakin minun tapauksessani) bipo - miehen kanssa.
Todellakin tunnekylmyys kuului asiaan. Voisin kertoa lukemattomia esimerkkejä.
Kaikenlaisten suurisuuntaisten muutosten teko, ”elämä uusiksi” joka kerta kun sairaus iski päälle. Tosin myöhemmin opin, että myös ne seesteisemmät vaiheet olivat osa sairautta. Silloin työnarkomania, eikä mitään muuta ollut olemassa. Edes omaa lasta.
Olisin voinut hypätä siitä junasta aikaisemmin. Ei yhteisiä lapsia. En olisi ikinä niitä siihen tehnyt.
Kummallisia vastauksia täällä. Tuskin saat ap täältä apua.
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut yhdessä ( valitettavasti; ihan helvetillisen raskasta ainakin minun tapauksessani) bipo - miehen kanssa.
Todellakin tunnekylmyys kuului asiaan. Voisin kertoa lukemattomia esimerkkejä.
Kaikenlaisten suurisuuntaisten muutosten teko, ”elämä uusiksi” joka kerta kun sairaus iski päälle. Tosin myöhemmin opin, että myös ne seesteisemmät vaiheet olivat osa sairautta. Silloin työnarkomania, eikä mitään muuta ollut olemassa. Edes omaa lasta.
Olisin voinut hypätä siitä junasta aikaisemmin. Ei yhteisiä lapsia. En olisi ikinä niitä siihen tehnyt.
Mun tietämillä taas ei ole manian jälkeen tietoakaan tunnekylmyydestä, pyörivät itsesyytöksissä niin että ovat romahtaneet.
Tarkennatko vielä, onko vaimosi ykkös- vai kakkostyyppiä?