lasten pieni ikäero
Hei!
Luulen olevani raskaana. Raskaustestiä en ole vielä tehnyt mutta oireet vaikuttavat sen suuntaisilta. Esikoiseni on nyt 5 kk ja jos tuntemukseni pitävät paikkansa, ikäeroa tulisi vain tasan 1 vuosi. Kertokaa kokemuksistanne! Mielelläni kuulisin minkälaista on olla äitinä 2:lle ihan pienelle lapselle? Pieni pelko persauksissa, että pärjäänkö minä??
Kommentit (7)
Minä tein raskaustestin esikoisen ollessa 5kk.Ikäeroa tuli 1v 3viikkoa.
Aluksi olin tietysti järkyttynyt,koska emme suunnitelleet toista lasta.
Esikoinen oli onneksi " normaali" vauva,ei valvottanut ihmeemmin ja oppi kävelemään 11kk.Se helpotti arkea jo paljon! Olisi ollut hankalaa kantaa vauvaa ja nostella esikoista.Ensimmäinen vuosi oli rankka,valehtelisin jos väittäisin muuta! Vauvalla oli koliikkia ja 1-vuotias roikkui puntissa ja oli täysin syötettävä/vaipoissa.Kaikki energia meni perushoitoon,syöttämiseen jne.Asuimme tuolloin mihen työkomennuksen vuoksi ulkomailla,eikä meillä ollut tukiverkostoa.Onneksi löysin suomalaisen opiskelijan,joka kävi 2 krt viikossa lapsia hoitamassa että sain hengähtää.Alku oli hankalaa lasten erilaisten rytmien vuoksi,sitten kun nukkuivat päikkäreitä yhtä aikaa,niin yritin nukkua itsekin.
Lapsista oli hyvin pian seuraa toisilleen! Kun kuopus lähti 10kk kävelemään,niin siitä lähtien olivat erottamattomat :).Yht äkkiä mulla olikin omaa aikaa.Lapset olivat (ja ovat vieläkin) kuin paita ja peppu!
Vaikka alku oli rankkaa,niin loppujen lopuksi se oli niin lyhyt aika elämässä.Pienessä ikäerossa se " hyöty" näkyy vasta myöhemmin :).
Lapsilla on samat intressit ja aina löytyy kaveri.Eivät suostu edes mummolaan lähtemään erikseen!
Tsemppiä ja onnellista odotusta sinulle :)
t.Rukiinen ja lapset 12/99,01/01 ja 05/05
Moikaa! en osaa kertoa omakohtaisia kokemuksia arjesta ja juhlasta kahden pienen lapsen kanssa, mutta olen samassa toilanteessa kuin sinä: tyttö on nyt 6 kuukautta ja viikon vanha, kakkosen la olisi joulukuussa, Ikäeroksi meille tulee noin vuosi ja kuukausi, jos vauva syntyy suurin piirtein laskettuna aikana.
Positiivisen raskaustestin tehtyäni olin kauhuissani (esikoista " tekemällä tehtiin" kauan, en voinut kuvitellakaan, että näin helposti voisin tulla raskaaksi). Olin siis kauhuissani juuri tuon pienen ikäeron vuoksi, mutta samalla kiitollinen ja onnellinen: onnistuin tulemaan raskkaksi näin heposti, ilman kyyneliä ja pettymyksiä.
Toivon, että esikoinen osaisi kävellä, kun kakkonen syntyy. Samaten toivon, ettei vauvalla olisi mitään koliikkin tms. Ja tietenkin, että hän on terve. Yritän jo nyt asennoitua siihen, että omaa aikaa ei tule olemaan juuri lainkaan. Energia menee varmasti perushoitoon. Mutta iloitsen jo nyt siitä, miten paljon seuraa lapsilla tulee myöhemmin olemaan toisistaan! Unelmoin jo nyt, miten hauskoja retkiä ja lomareissuja meillä tulee olemaan, kun lapset saavat puuhailla yhdessä.
Nyt toivon vaan, että raskaus sujuisi hyvin. Ja että vauvalla olisi kaikki hyvin.
Itselläni ensimmäisillä lapsilla ikäeroa on vuosi ja kolme viikkoa, toisella " satsilla" ikäeroa nyt puolitoista vuotta.
Voisin sanoa, että helpompaa on ehkä silloin, kun ikäero on tuohon yhden vuoden pintaan :) Isompikaan ei vielä kauheasti osaa olla mustasukkainen, ja on muutenkin helpompi hoidettava kuin myöhemmin...ei osaa välttämättä vielä kauheasti tehdä tuhojaan eikä ole esim. uhmassa.
Tämä puolentoista vuoden ikäero onkin jo sitten hieman eri, kun isommalla on selkeämmin omat vaatimuksensa ulkoilun yms. suhteen. Isompi osaa myös esiuhmassaan koitella vanhemman hermoja. Isompi voi myös ymmärtää vauvasta enemmän, ja esim. käsittelyä saa varoa.
Ole ihan rohkealla mielellä, kyllä selviät lasten kanssa :) Aika on raskasta ja työlästä, mutta kunhan lapset kasvavat niin heistä on aivan ihanasti iloa toisilleen!
Meillä ikäeroa lapsilla esikoisesta kuopukseen on 1v8kk.Se on aika lyhyt aika.Olisi ollut toivottavaa,että uhmaikä olisi ollut jo puhjennut ja vauva-aika tyystin takana.Ehkä 2,5v olisi ollut okei.3-vuotias olisi ollut jo liian muistavainen tilanteelle,kun äiti " läx" .Mutta hyvin on mennyt.Syliä kun annetaan,muistetaan paijata tasapuolisesti,niin ei tule mustiksia.
Shivaani,esikoinen2v6kk ja kuopus 10kk.
Ja hyvin meni. Nyt tytöt 3 ja 4v ja leikkivät taivaallisen paljon keskenään! Alku oli tosiaan työläs, esikoinen ei kävellyt, mutta vauva oli superhelppo tapaus, joka viihtyi erinomaisen hyvin sitterissä ja lattialla. Nyt kolmosen syntymään (vanhemmat lapset tällöin 2 ja 3 v)kun vertaa, niin pienessä ikäerossa tosiaan hyvä puoli se ettei mustasukkaisuutta kuvioissa aluksi lainkaan, meilläkin vasta vuoden (1 ja 2v) kuluttua vakavampi mustis-kausi. Toki perushoito rankempaa, ja fyysisestikin raskasta nostelua. Syli ei koskaan tyhjänä.
Kyllä sä jaksat. Älä turhaan suunnittele asioita, paljon riippuu kakkosen temperamentista, miten asiat alkavat luistamaan. Kantoliina ja tuplarattaat kyllä suunnaton helpotus arkeen. Tsemppiä!
Meillä on kaksi tyttöä syntyneet 1v3viikon ikäerolla. Vauvavuosi oli rankka, ja väsynytkin olin. Mutta siitä selvittiin. Silloin paljon helpotti se, että miehen vanhemmat asu meidän kanssa, ja olivat paljon esikoisen kanssa, että sain vauvaa hoidettua, ja aniharvoin tein ruokaa.Anoppi vaati saada itse tehdä! Meillä esikoinen lähti kävelemään vasta 1v3kk iässä, joten sekään ei mua helpottanu, kun kahta piti aina kantaa.. Onneksi kuitenkin esikoinen oppi käymään kakalla potalla samoihin aikoihin kuin vauva synty. Kummatkin ovat marraskuussa syntyneitä. Nyt tuntuu olo helpolta, kun ovat jo 2- ja 3-vuotiaita, ja meille tulee vauva joulukuussa, jos kaikki menee hyvin.
ap. laita sähköpostiosoitetta jos haluat vaihdella ajatuksia.
Vuoden ikäerolla pärjää hyvin...
itsekin tulin raskaaksi kun esikoinen oli 5 kk. Olo oli kuin mikäkin kasvualusta, kun imetti ensimmäistä ja odotti toista.
Nyt pojat ovat 2 j 3. En pitänyt ekaa vuotta raskaana muuten kuin juuri fyysisesti, kuten joku sanoi. Pojat olivat jo vuoden tarhassakin, mutta nyt muutamme ulkomaille ja olen kotona. Nyt tuntuu raskaammalta kuin alussa. Pojat tappelevat päivittäin ja päiväunia eivät nukkuisi millään. Ei hetken rauhaa... Odotan kuin kuuta nousevaa veljesrakkauden ja " paita ja peppu" -vaiheen syntyä!
Kyllä vauva-ajasta selviää. Se menee siinä vauvahuumassa ja -höyryssä!