Kertokaa te lääkkiksessä tai vaikeata alaa opiskelevat

Ei mitään kurssikirjoja millään alalla ole tarkoitettu luettavaksi kannesta kanteen tai jokaista sivua ulkoaopeteltavaksi. Soveltaminen ja olennaisten kokonaisuuksien, asiayhteyksien sekä teroioiden ymmärtäminen on se juttu. Ne lukion tai peruskoulun aikaiset kympintytöt eivät enää erotu opiskelijakavereistaan yliopistoissa. Kukaan alansa asiantuntija ei voi eikä pysty muistamaan kaikkea ulkoa, ihmisen aivokapasiteetti ei siihen riitä. Tai vaikka riittäisi niin se ei olisi hyödyllistä, ei työnteon eikä oman hyvinvoinnin kannalta. Sehän on ihan normaalia, että esim. lääkärit tai juristit tarkistavat erinäisiä yksityiskohtia kirjoista ja oppaista. Tärkeintä yliopistossa on oppia hakemaan tarvittavaa tietoa, suhtautumaan ja tarkastelemaan kriittisesti siihen tietoon, kyky soveltaa aiemmin oppimaansa tietoa uusissa tai poikkeavissa asiayhteyksissä sekä hahmottaa mitkä asiat kuuluvat siihen oman alan tai asiantuntijuuden ytimeen (ja missä asioissa voi tai täytyy sitten hyödyntää toisten alojen ammattilaisia). Ja kykyä pitää yllä ajankohtaista tietoa ja taitoja opintojen ja valmistumisen jälkeenkin.

Vierailija kirjoitti:

En ole tommoisella alalla, mutta.. Youtubessa on hyviä puhujia ja opetusta tekniikoista. Esim human calculator.

Yleensöhän rakennetaan ensin tietoperusta/pohja ja pikkuhiljaa kerätään siihen lisää.

Kysyisin myös luennoitsijoilta ym suoraan, mikä tavoite on.. että mitä teidän tulee osata kurssin/jonkin osatavoitteen jälkee. He voivat myös tietää tekniikoita.

Stressiä kannattaa välttää, tyhjennä mieli välillä edes 10minuutiksi. Stressipallot ym, lenkki ennen esseen kirjoittamista. Pieniä taukoja. Yritä oppia tunnistamaan se hetki, kun tarvitset tauon ja tieto menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Lohduttaudu sillä, että voit aina palata asiaan uudelleen joskus toiste (vaikka 2kk päästä), jos unohdat siihen liittyvät asiat (säilytä luentomateriaalit vielä opiskelunkin jälkeen).

Fakta on, että ihminen unohtaa osan opiskelemastaan asiasta. Siksi on tärkeää selvittää, mitä sinun odotetaan oppivan. Mitkä ovat ne tärkeimmät asiat?

Ja just unohtamisen vuoksi kertaaminen on se opintojen tärkeä juttu.

Mielummin aina vähän kerrallaan päivittäin yhdistettynä aktiviteettiin kun kaikki viimeisenä iltana päntäten. Muista kerrata myös esim opiskelutovereiden kanssa, tämä auttaa varmasti.

Ihan omatoimista opiskelua harrastan joten ei ole vaihtoehtoa jutella luennoitsijan tai muitten opiskelijoitten kanssa.

Tuntuu siltä ettei ole aikaa mihinkään kertaamiseen. Kaikki kehittyy niin nopeasti ja uusia juttuja tulee kokoajan ettei edes pysy kärryillä vaikka vaan vähän pintapuoleisesti oppii.

Up

Muista keskittyä siihen lukemaasi.

Lukaise ensin koko kirja kohtuu nopeasti että saat sisällön kokonaisuudessaan hiukan hallintaan.

Sitten luet toiseen kertaan vain ne oleelliset kohdat. Alleviivaa ja tee merkintöjä/muistiinpanoja.

Ja niitä tärppejä vanhoista kokeista.

Olet aika hidas lukija.Toivottavasti ymmärrät lukemasi ja hahmotat oleellisen.Sun kannattaa ehdottomasti käydä aina luennoilla ja lukea tosi hyvin siellä kalvot ja sitten kirjat vaan kerran.

Itse istuin luennot.En lukenut koskaan yliopistossa kirjaa läpi.Vero-oikeus ja esim kansainvälinen vakuuttaminen tms sekä julkisoikeus oli vaikeaa.Muuten oli helppoa.

Mulla on aina ollut hyvä muisti ja aina ollut helppoa omaksua uusia asioita. Yliopistossa näistä ominaisuuksista on toki hyötyä, mutta yksistään ne eivät riitä. Työtäkin on tehtävä ja vaivaa nähtävä.

Sanoisin että tärkeintä opiskelussa on:

1. säännöllinen opiskelu (työtä on tehtävä koko kurssin ajan eikä vasta tenttiviikolla).

2. Kertaus, kertaus, kertaus (ihminen unohtaa suurimman osan oppimastaan jos ei kertaa)

3. Oleellisten asioiden erottaminen epäolennaisista (tähän varmasti harjaantuu ajan kanssa)

Pääpaino pitäisi siirtää siitä ulkoa opettelemisesta ymmärtämiseen. Asiat pysyy mielessä helpommin jos niitä linkittää suurempiin kokonaisuuksiin sen sijaan, että opettelee ulkoa paljon pieniä yksityiskohtia.

Lääkiksessä kaikki ei edes hanki niitä tiiliskiven paksuisia kirjoja. Luentomateriaalilla ja netistä löytyvällä tiedolla pärjää jo pitkälle.

lääket.yo

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu, eli esim kattelin mit:n introduction to biology kurssia. Siellä oppikirja biology (campbell 8th ed) on 1393 sivua. Ja tuo on vaan yksi ekan oppivuoden kurssi!!!

Eihän nyt kukaan normi ihminen pysty tuollaisia pänttäämään. Ja sitten kun noita kursseja on varmaan 4-5 per lukukausi. Ei helvetti... Ei kyllä ihme että itsariluvat ovat korkealla noissa kouluissa.

Ei sitä koko kirjaa kuulu muistaa, vaan oppia siitä olennainen.

Se on kuin lukisi hyvää romaania. Et muista jokaista lausetta, mutta osaat sanoa mitä siinä tapahtui ja merkitykselliset juonenkäänteet.

Luet kirjan ja merkkaat tärkeät kohdat ja sivut. Sitten kertaat merkittyjä kohtia kunnes osaat ne hyvin.

Ei ole mitään lääkkistä (vrt. lääkketiede tai lääkkäri :D). Se on lääkis.

Ääneen lukeminen auttaa mua ainakin muistamaan asioita. Lisäksi kirjoitan omia muistiinpanoja ja opiskelen/kertaan sitten niistä. Ei kyllä helppoa ollut silloinkaan.

Kertokaapa amiksen käyneelle, jonka ei ole ikinä tarvinnut tuollaisia opuksia käydä läpi, että mistä sitä sitten tietää mikä on olennaista ja opeteltava siitä kirjan järkäleestä? Kertooko kurssin vetäjä kurssin olennaiset asiat vai pitääkö ne itse päätellä?

Siis mulla menisi varmaan ikä ja terveys siinä, että pläräilisin tenttikirjaa ja koettaisin saada selville mihin tässä nyt kannattaa sitten panostaa. Silti todennäköisesti opiskelisin kuitenkin ihan epäoleellisuuksia...

Joo

Vierailija kirjoitti:

Kertokaapa amiksen käyneelle, jonka ei ole ikinä tarvinnut tuollaisia opuksia käydä läpi, että mistä sitä sitten tietää mikä on olennaista ja opeteltava siitä kirjan järkäleestä? Kertooko kurssin vetäjä kurssin olennaiset asiat vai pitääkö ne itse päätellä?

Siis mulla menisi varmaan ikä ja terveys siinä, että pläräilisin tenttikirjaa ja koettaisin saada selville mihin tässä nyt kannattaa sitten panostaa. Silti todennäköisesti opiskelisin kuitenkin ihan epäoleellisuuksia...

Sama täällä. Vielä kun mukana on ADD niin ajatusten harhailu on taattu ja keskittyminen 0.

Vierailija kirjoitti:

Kertokaapa amiksen käyneelle, jonka ei ole ikinä tarvinnut tuollaisia opuksia käydä läpi, että mistä sitä sitten tietää mikä on olennaista ja opeteltava siitä kirjan järkäleestä? Kertooko kurssin vetäjä kurssin olennaiset asiat vai pitääkö ne itse päätellä?

Siis mulla menisi varmaan ikä ja terveys siinä, että pläräilisin tenttikirjaa ja koettaisin saada selville mihin tässä nyt kannattaa sitten panostaa. Silti todennäköisesti opiskelisin kuitenkin ihan epäoleellisuuksia...

Yllättävän vaikea kysymys nyt kun alkaa pohtimaan! Sanoisin, että kun on paljon opiskellut niin jotenkin sen vaan sieltä bongaa. Ehkä se raja menee siinä, että sellaista todella yksityiskohtaista ns. "nippelitietoa" on järjetöntä lähteä opiskelemaan. Ehkä korkeintaan johonkin tenttiin tärpiksi. Ne on sellaisia suuria syy-seuraussuhteita, jotka omasta mielestäni sieltä tekstistä kyllä erottaa. Toki luentomateriaalit tukee sitä oppimista ja antaa osviittaa siihen että mitkä on niitä tärkeimpiä juttuja, meillä kuitenkin (lääkis) joutuu paljon tekemään itsenäistä työtä ja tiedonhakua.

Vierailija kirjoitti:

Kertokaapa amiksen käyneelle, jonka ei ole ikinä tarvinnut tuollaisia opuksia käydä läpi, että mistä sitä sitten tietää mikä on olennaista ja opeteltava siitä kirjan järkäleestä? Kertooko kurssin vetäjä kurssin olennaiset asiat vai pitääkö ne itse päätellä?

Siis mulla menisi varmaan ikä ja terveys siinä, että pläräilisin tenttikirjaa ja koettaisin saada selville mihin tässä nyt kannattaa sitten panostaa. Silti todennäköisesti opiskelisin kuitenkin ihan epäoleellisuuksia...

Ne epätavalliset sekä usein toistuvat sanat ovat ne tärkeimmät. Ja sitten jos on harjoitusongelmia niin huomaat mitä tarvitset tietää ratkaistaksesi ne.

Tosin ei tuohon mitään helppoa vastausta ole. Pitää vaan itse lukea läpi kaikki ja päätellä itse.