Tuleva anoppi ärsyttää...
Muutin juuri miesystäväni kanssa yhteen. Asumme nyt hänen vanhempiensa omistamassa kerrostalo-asunnossa. Nyt anoppi tuli yllättäen vierailulle ja on kuin kotonaan täällä. Tietty tämä on hänen ja miehensä, mutta voisi silti kunnioittaa minuakin!!! Hän järjestelee aina paikat uuteen uskoon. Vaikka mieheni ja minä siivottiin täällä juuri päivää ennen hänen tuloaan. Tuntuu todella kurjalta kun itse ensin rehkii ja puhkii paikat siistiksi, niin se ei kelpaa hänelle!!! Hän siivoaa silti.
Anoppi on jo imuroinut, pyyhkinyt pölyt ja pessyt lattiat ja suihkun ja wc:t. Hän ei ole hetkeäkään rauhassa täällä. Minulla kun olisi omat hommat mitä pitäisi tehdä, enkä saa niihin hetkeäkään rauhaa häneltä.
Ja tiedän 200% että hänellä on neuroottinen siivousvimma. Kaikki asiat pitää aina tehdä hänen mieltymystensä mukaan.
Kaikkein ärsyttävintä on se, että olen ollut koko ajan kipeä. En saa siis levätä ollenkaan, olla rauhassa. Vaan koko ajan pitäisi jotakin touhuta.
Mietinpä vain minun ja mieheni tulevaisuutta, kun rakennamme oman talon. Siellä ei anoppi kyllä ota siivousvälineitä esille. Jos sen uskaltaa tehdä, niin näytän ystävällisesti ovea. Tämän olen sanonut jo miehellenikin. Onneksi hän on samaa mieltä, niin vältymme tappeluilta. Minä kun määrään meidän talossa!
Olen joka kerta täällä asunnossakin siivonnut, kun hän on tullut käymään ja joka kerta on liian sotkuista ja hän tarttuu siivousvälineisiin ja alkaa puunaamaan. Raivostuttavaa!!!!!!!!!!! Olemme monesti maininneet, että nyt on siivottu koko kämppä, ettei hänen tarvitse! Ja vain kerran hän on jättänyt siivousvälineet rauhaan!
Tulipa oikein tunteenpurkaus. Onko kenelläkään muulla vastaavaa kokemusta innokkaasta anopista, joka siivoaa ja järjestää paikat uuteen uskoon niin ettet itse enää löydä mistään mitään????
Auttakaa pliis, mitä voin tehdä!!!
Kommentit (23)
Hän ei taida ymmärtää koko reviiri-sanaa ollenkaan. On mieheni kyllä sanonutkin tästä, mutta anoppi ei ota kuuleviin korviin.
Jos ei sana mene perille, täytyy kai piilottaa kaikki siivousvälineet kun hän tulee seuraavan kerran. Ja jos hän ne löytää ne, otan ne pois ja vien takaisin. Varsinkin jos olen itse juuri siivonnut häntä varten koko talon lattiasta kattoon. Voisi hän sen verran kunnioittaa minua ja tekemääni vaivaa!!!!
Onko muut samaa mieltä, että näin voin toimia? Jos anopille ei mene sana perille.
Meillä oli ihan samanlainen tilanne. Maksettiin kyllä nimellistä vuokraa asunnosta, joten mielestäni anopilla ei kyllä olisi pitänyt olla syytä mennä meidän jääkaapille tai vaatekaapeille. Hän tuli meille joka arkipäivä, omilla avaimilla, moneksi tunniksi, kokkasi ruoan ym. Ei kai luottanut, että poikansa saa muuten syötävää. Mikään sanomamme ei mennyt perille... Lopulta tilanne kiristyi todella pahasti, välit menivät täysin emmekä olleet missään yhteydessä kolmeen vuoteen. Vasta esikoisemme syntymä palautti välit. Nytkin saa olla tarkkana, että pysyy joku reviiri. En suosittele tuollaista asumismuotoa kovin pitkäksi aikaa jos mahdollista.
Silloin tilanne oli mennyt aika pitkälle, kun hän löysi laskumme, otti ne salaa mukaansa ja maksoi... Tiedän, hän tarkoitti pelkkää hyvää, mutta meistä se tuntui tunkeilevalle. Puhelinlaskut ym. ovat aika henk.koht. juttuja. Sanoimme, että kiitos avusta, mutta haluamme pärjätä omillamme. Eipä auttanut eikä meinaa vieläkään uskoa, että pärjäämme vaikka on toinen lapsi tulossa.
Minä toimisin juuri noin eli siivoustarvikkeet piiloon. Jos anoppi ei ymmärrä siitä ottaa onkeensa hän on joko tyhmä tai muiden tuinteista piittaamaton ihminen.
Sovi miehesi kanssa anoppi-linja valmiiksi. Jos anoppi ei edelleenkään ymmärrä niin sanot ÄLÄ, EI! Jos ei toimi niin ei auta muu kuin ohjata anoppi ulos kodistanne. Tilannetta vaikeuttaa se, että asutte hänen omistamassaan asunnossa. Jos maksatte anopille vuokraa niin silloin mielestäni suhteenne on kuin vuokranantaja-vuokralainen suhteessa. Jos saatte asua ilmaiseksi asunnossa niin silloin teidän täytyy joko sopeutua hänen siivoamiseensa tai varautua muuttamaan muualle.
Kannattaa miettiä asioita myös pidemmällä tähtäimellä. Meillä minun ja appivanhempien suhde muuttui kun esikoinen syntyi. Valitettavasti negatiiviseen suuntaan. En voi muuta kuin toivottaa kärsivällisyyttä!!
Taidan siis siivota ensi kerralla lattiasta kattoon ja laittaa siivousvälineet piiloon, kun anoppi tulee seur. kerran kylään. Mieheni on samaa mieltä tilanteesta. Mutta tietää 20 vuoden kokemuksella ettei sana tahdo mennä äidilleen perille, vaikka miten yrittää. Hänen äitinsä kun haluaa kaiken tehtävän hänen laillaan. Se on se paras ja oikea tapa asiat. Ja paskat sanon minä! Saman asian voi tehdä monella tavalla pääsemällä juuri samaan lopputulokseen!!!
Tiedän, että tilannetta pitää katsoa pitemmälle tulevaisuuteen. Onhan hän mieheni äiti. Ja kun minä ja mieheni aiomme viettää loppuelämän yhdessä, on oltava myös anoppiin yhteydessä. Mutta jossakin se minunkin raja tulee vastaan. En jaksa katsoa ja kuunnella sitä vit.....a päin naamaa ja piilovit.....a. Sanois suoraan, jos on jotian asiaa. Jos ei tapa muutu anopilla, täytyy itsekkin rohkeammin sanoa anopille vastaan ja piilovit....a. Se kun on hänen rakas harrastuksensa näemmä.
Ja vuokraa maksamme, mutta anoppi taitaa olla niin kiintynyt ainoaan lapseensa, ettei hänestä hevillä näytä luopuvan. Olis jo syytä käyttäytyä kuin aikuinen, siis anoppini.
Huh huh kun tuli taas purettua itseä. Tämä on vaan niin hermoja raastavaa välillä. Enkön löydä tähän mieheni kanssa sopivan ratkaisun hyvällä tai pahalla.
Moi!
Minulla on jo lähes 15 vuotta kokemusta anopista, ja kaikkeen tottuu :o)
Mitäs jos lähestytkin asiaa toisin päin, etkä siivoa sen enempiä kun hän tulee? Jos hän tahtoo siivota, siivotkoon, lähde sinä vaikka kauppaan :) Kyllä ne anopitkin siitä rauhoittuu (einakin vähän).
Meille tullessaan, kyllä vieläkin järjestää eteisen ja lastenhuoneet.. Mutta otan asian positiivisesti. Hän tietää jo miniänsä, enkä paremmaksi muutu ja minä tiedän hänet.. Siivotkoon, kun se on kerran elämäntehtävä..
Meillä oli sama tilanne mutta loppuihan se, pientä vihjailua saattaa vieläkin tulla siivoilusta mutta annan olla.
Ensinnäkin minä/me lopetettiin " anopin takia" siivoaminen, annettiinpa olla kerrankin paha siivo kun tuli meille. On sanottu suoraan, että sinä et tiskaa tai imuroi täällä meillä, me elämme näin ja meille ei kannata tulla jos ei pysty sitä hyväksymään.
Tulet hulluksi vuosien saatossa jos annat anopin johtaa mieltäsi noin tässä siivous asiassa. Tarkoitan siis että jos teet siitä moisen stressin että ennen anopin tuloa on siivottava katosta lattiaan..Älä siivoa! Perus siivo mitä te itse haluatte, pidät sen yllä, jos ei kelpaa anopille niin on hyvä ja poistuu teidän kodistanne! Jos asuisitte vieraalla vuokralla niin ei sieltäkään vuokraisäntä/-emäntä tulisi kotianne siivoilemaan!
Olen yrittänyt tätäkin tapaa, mutta ei se vie sitä turhautumisen ja ärsyttävyyden tunnetta mihinkään. Siivotkoon anoppi kotonaan, jos noin kerran siitä tykkää. Ei se sen koti niin siisti ole, etteikö siellä voisi siivota.
Ja mielestäni voisi sen verran kunnioittaa näkemääni vaivaa!
Tuskin sekään tehoaisi millään tavalla. Uskon että se vain yllyttäisi anoppia siivoamaan entistäkin ahkerammin.
Kaiken huippu oli se, kun mieheni lähti töihin, ja minä jäin nukkumaan. Anoppi alkoi siivoamaan, kolisteli paikkoja. Kun en kerran saanut nukkua rauhassa, nousin ja laitoin itselleni syötävää. Siinä leipiä tehdessäni anoppi kehtaa tulla sanomaan, että tällä minä pyyhin pölyjä. Tällä saa niin hyvin kaikki roskat, kun viruttaa hanan alla oikein kunnolla joka välissä, niin ei roskat kuljeennu edes takaisin. Hän kun oli huomannut tuomani tavallisen lankamopin, jolla olin juuri edellisen vuokrakämpän lattian siivonnut ja tuonut mieheni kanssa viimeisen muuttokuorman hänen luo. Totta kai moppi oli vielä märkä. Sillä mopilla kun ei ollut kuulemma hyvä niitä lattioita pestä, kun ne roskat kulkeentuu edes takaisin lattialla, kun ei huuhtele oikein hanan alla. Ja paskat! Yhtä hyvää jälkeä olen silläkin saanut. Se taitaa olla vain vaikeaa anopille! Ja sattuipa niin, että anopilla oli samanlainen kaapissa. En viitsinyt sanoa koko asiaan mitenkään, vaikka sisälläni kiehui raivosta ja olisi mieli ollut antaa takaisin oikein kunnolla. Mutta tyynesti annoin mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Parempi kai niin, toistaiseksi!!!
Mutta sitten kun muutamme tästä pois anopilla ei ole mitään asiaa koskea siivousvälineisiin!!!!!!
Apua on tervetullutta, kun sitä pyydetään, muuten on pysyttävä omalla reviirillä, jos meinaa väleissä pysyä!!!!!
sin-na:
Meillä oli sama tilanne mutta loppuihan se, pientä vihjailua saattaa vieläkin tulla siivoilusta mutta annan olla.Ensinnäkin minä/me lopetettiin " anopin takia" siivoaminen, annettiinpa olla kerrankin paha siivo kun tuli meille. On sanottu suoraan, että sinä et tiskaa tai imuroi täällä meillä, me elämme näin ja meille ei kannata tulla jos ei pysty sitä hyväksymään.
Tulet hulluksi vuosien saatossa jos annat anopin johtaa mieltäsi noin tässä siivous asiassa. Tarkoitan siis että jos teet siitä moisen stressin että ennen anopin tuloa on siivottava katosta lattiaan..Älä siivoa! Perus siivo mitä te itse haluatte, pidät sen yllä, jos ei kelpaa anopille niin on hyvä ja poistuu teidän kodistanne! Jos asuisitte vieraalla vuokralla niin ei sieltäkään vuokraisäntä/-emäntä tulisi kotianne siivoilemaan!
" Olen yrittänyt tätäkin tapaa, mutta ei se vie sitä turhautumisen ja ärsyttävyyden tunnetta mihinkään. Siivotkoon anoppi kotonaan, jos noin kerran siitä tykkää. Ei se sen koti niin siisti ole, etteikö siellä voisi siivota.
Ja mielestäni voisi sen verran kunnioittaa näkemääni vaivaa!"
Jep, tuo on kyllä ikävää. Meillä ainakin auttoi joskus aikoinaan joksikin aikaa, kun isäntä sanoi anopille, että jos nyt siivoat, saat lähteä heti kotiin. Nyreissään oli, mutta auttoi, eikä lähtenyt..
Mutta jokatapauksessa toivotan sinulle pitkää pinnaa! Anoppi vain haluaa näyttää sinulle, että hän rakastaa poikaansa. Anoppien tavat vain ovat joskus erikoisia..
Itse ehdotan vielä kahta
Ensinnäkin eikö olisi ennemminkin miehen tehtävä pitää anoppi kurissa kuin miniän. On myös miehen aika kasvaa äidistä eroon ja opetella pistämään äidille rajat samallaäidin aika on kasvaa aikuistuneista lapsistaan eroon ja hommata oma elämä.. Onko sinun ap ja muiden samoissa ongelmissa painivien miehet tehneet asian eteen mitään tai tarpeeksi?
Minulla on myös ollut ongelmaa oman anopin kanssa (ja sitä myötä miehen, mikä on ollut raskainta). En ole osannut kovin rennosti suhtautua omiin ongelmiin, kuten täällä monet ehdottavat. Kun on kriisi päällä se ei ole mahdollista. Toisekseen itse asiassa aika pitkään yritin suhtautua rennosti anoppiin ja ajattelin, että ehkä se kohta rauhoittuu, mutta minulta meni lopulta voimat täysin.
Toinen ehdotukseni onkin etäisyyden ottaminen anoppiin, ihan reilusti vähennätte tapaamiskertoja,ette päästä kotiinne jne. Toki anoppi loukkaantuu, miestä harmittaa jne.. mutta tätäkin kautta rajoja alkaa löytymään pikku hiljaa. Ei pidä myöskään liikaa varoa sitä, että loukkaa toista ja samalla antaa toisen loukata itseä. Naiset ovat tässä suhteessa usein liian kilttejä ja marttyyreja.. liiallisesta ja haitallisesta kiltteydestä voi oppia pois.
Anoppini on kova tiedustelemaan meidän kuulumisia ja hyvin herkästi ottaa asioita jos ei hoidettavakseen niin sitten huolehdittavakseen. MInua ei naurata, että jostain pikku asiasta tehdään valtavan kokoinen oli se sitten ristiäiset tai lapsen satunnainen mahakipu ja pahinta siinä on oikeastaan se, että mies menee mukaan ja touhusta katoaa vihoviimeinkin järki: joko suunnittelen ristiäisiä yksi kahta tai kolmea vastaan tai itse asiassa anoppi suunnitteee (joka on kuitenkin minun ja mieheni asia) tai sitten olen menossa lääkärille selittämään, mikä anopin ja miehen mielestä lapsessamme on vikana, vaikka mitään perusteita ei edes ole)
Meillä anoppi saa siivota autotallin ja leikkimökin ;). Tämä on minun kotini ja esimerkiksi keittiööni ei anopilla ole asiaa, valitettavasti.
Viola76 laittoi erittäin hyvän vinkin!
Sen että miehen pitää tahdä se loppu sille asialle! Meilläkin on loppupeleissä ollut sitten mies joka äidilleen on tehnyt asiat selviksi. Toki olen itse sanonut mutta kauan meni ennen kuin kehtasin anopille sanoa ja vieläkin varon sanomasta oikein mitään mikä liittyy selvästi hänen ja poikansa suhteisiin. Minunkin mielestäni tuo siivousvimma yms. holhoaminen liittyy aivan selkeästi vain anopin ja poikansa väleihin. Minä kun en ole ollenkaan samanlainen kuin anoppi..ei meillä siivota joka lauantai ja leivota joka sunnuntai.. ei meillä ole säännöllistä siivouspäivää ollenkaan, en halua edes niin.
Joka tapauksessa tilanteesta ei pääse eroon kuin tekemällä asiat anopille selväksi, ei muuten siitä pääse koskaan ja se että asunto vaihtuu ei takuulla estä anoppia siivoamasta siellä uudessakin " hänhän on tottunut siivoilemaan teidän kodissanne" .
Meilläkin on nykyään etäisemmät--viileämmät mutta asialliset välit, eikä kyläillä enää niin usein.
Suututti kyllä kun luin sinun tekstisi. Eihän anoppi siinä teidän kanssa asu. Eikä sillä ole mitään oikeutta tulla teille siivoamaan. Tehkää rajat anopille selväksi. Olet mennyt yksiin miehesi kanssa, et anopin. Anoppi siivotkoon oman huushollinsa. Tehkää asialle jotain YHDESSÄ. Tärkeää olisi että miehesi puuttuisi asiaan. Vaikka se ei häntä häiritsisikään. Jo sinun takia miehesi on tehtävä tilanteelle jotain. Väsytät muuten itsesi anopin kanssa. Määrääkö anoppi muistakin teidän asioista? Älä anna hänen " kävellä ylitsesi" . Hänen tulee ymmärtää että poikansa ei ole enää äidin helmoissa vaan aikuinen ihminen joka huolehtii omat asiansa. Jos ei muu auta niin muuttakaa pois.
Kyllä mieheni on sanonut joka kerta siivoamisesta meillä. On sanonut,että minä tai hän on siivonnut koko kämpän hänen tuloaan varten. Kämpässä tuoksuukin vielä raikkaalta, juuri siivotulta. Ja silti hän tarttuu moppiin ja alkaa siivoilemaan. Anoppi vain hymähtää ja moppi vinkuu. Se on todella loukkaavaa minusta.
Mieheni kyllä yrittää itsenäistyä ja onkin onnistunut siinä hyvin (joitakin asioita lukuunottamatta). Mielestäni hän ei yritä silti tarpeeksi. Anoppi kun ei ole päästänyt irti napanuorasta vieläkään ja mieheni on jo 23v.
Mieheni kertoi, että ei ole auttanut vaikka on ottanut imurin pois. Anoppi on ottanut sen hetken kuluttua takaisin. Mielestäni anoppini on tyhmä tämän asian suhteen, eikä vähääkään välitä muiden tunteista, kun loukkaa kerta toisensa jälkeen samalla tavalla, vaikka asiasta on hänelle sanottu tuhansia kertoja. Hän on itsekeskeinen jääräpää ja neuroottinen siivoushullu!!!!!
Etäisyyttäkin on harkittu. Ja kesällä tuo onnistuukin, kun olemme mieheni kanssa vuorotyössä. Ja tuskin kovin monta kertaa pääsemme anoppilaan, koska vapaapäivät eivät tuskin tule samalle päivälle. Ja vaikka tulisikin, en ole lähdössä anoppilaan silloin. Eikä anoppikaan tänne tule hetkeen, koska juuri oli.
Entäpä jos alkaisin heillä kotona siivoamaan, imuroimaan ja pyhkimään pölyjä? Auttaisiko se lopettamaan anopin siivoamiset täällä?
Älä ny ala kuitenkaan anopilla siivoamaan. Anopin pitää nyt ymmärtää että olette tosissaan hänen suhteen. Seuraavan kerran kun hän teille tulee ja ottaa siivousvälineet esille niin miehesi sanoo (tai sinä) että hei laita pois ne, me asumme tässä ja sinä et meillä siivoa. Jos ei mene perille niin sanot hälle että voi lähteä! Jos ei elä talon tavoilla niin voi mennä. Anoppihan on todella typerä. Tuolla tavalla vaan pilaa välinsä poikaansa ja pojan puolisoon. Anoppi yrittää käytöksellään vaan esittää että hän osaa paremmin siivota ja sinä et tee siivousta kunnolla.
¨Minä en kestäis katella tuommosta touhua, en etes sitä yhtä kertaa. Hän on teidän vieras. Asia on erikseen jos pyydätte apua.
Kyllä äidin tulee osata " luopua" lapsistaan.
Minä ja mieheni olemme joutuneet " taistelemaan" vähän samalaisten ongelmien kanssa, meillä kuitenki lapsia. Loppujen lopuksi väsyimme niin että jouduimme sanomaan anopille että nyt ei ole vähään aikaan meille asiaa. On aina parempi sanoa siis heti eikä antaa asioiden kasaantua, ettei mene välit kokonaan.
hyvä, että miehesi on takanasi ja sanoo äidilleen, tehoa sillä ei näytä olevan, mutta en tiedä sitten mistä se johtuu..
Jos miehesi on jo 23, niin lohdutanpa, että minun mieheni oli jo yli 30v. kun meillä käytiin isoimmat kriisit anopin kanssa. Jotenkin en edes ihmettele, että 23-vuotiaalla voi olla kriisiä äidin kanssa. Toivottavasti vain pääsette niistä yli, sillä jotkut varmaan roikkuisivat lapsissaan vaikka koko loppu elämän. Voit arvata että minua on tympinyt, kun mies on kuitenkin ollut jo vanhempi eikä ole osannut toimia äitinsä kanssa
Entä jos viette ne siivousvehkeet kellarin lukkovarastoon.. ihan tosissaan, ettei niitä ole saatavilla.. no tokihan anoppi jotain sitten keksii, mutta menisikö kuitenkin perille joskus..
Entä sitten ihan asiallinen keskustelu, että mitä hän oikein meinaa, kun monesti on sanottu, ettei tarvitse eikä saa siivota ja silti hän siivoaa. Eikö hän voi noudattaa toivettanne. Ettekä anna periksi, kun " anoppi vain tahtoo hyvää" . Sanotte että ei vain käy.. Itse pidän tätä vaihtoehtoa erittäin vaikeana, mutta kyllä sitä voi yrittää eikä sen tietysti pitäisi olla vaikeaa
Ja sitten vielä lohdutan, että tämä on ihan tyypillistä, inhottavaa eikä mitenkään oikeuttavaa vaikka tyypillistä onkin. Mutta meitä on paljon muitakin. Olette vielä kuitenkin suhteellisen nuoria eli tämä kasvuprosessi tulee oihan hyvään vaiheeseen.. Meillä se tuli vasta sitten kun ensimmäinen lapsi oli syntynyt ja mies oli asunut poissa kotoaan lähes 14 vuotta.. minä olisin silloin mielelläni tehnyt jotain ihan muuta kuin vääntänyt anopin kanssa..
Toisaalta voi olla, että anoppi on aina " sellainen kuin on" eli jossain määrin sen kanssa on opittava elämään, mutta on anopin silti uskottava mitä sanotte eikä hän saa aiheuttaa kohtuutonta stressiä.. Jos anoppi ei muutu niin sittenhän sitä voi nähdä kaksi kertaa vuodessa, jos anoppi käyttäytyy niin useammin.
Meillä anoppi ei kotonamme juuri tee mitään, se voi olla loukkaavaa, mutta helpointa kuitenkin.. Ystäväni anopilla on myös vaikeaa käydä miniällä kylässä, koska siellä ei saa tehdä mitään... mutta asia vain on näin.
ainakin se vaikuttaa siten (ehkä), että saatte rentoutua, anoppi ei kiristä teidän kahden välejä, vaan saatte vahvistettua niitä.
Minä en ole sitten väsähdettyäni edes kyläillyt anoppilassa, kun appivanhemmat olivat meillä tein jotain kotitöitä enkä jäänyt seurustelemaan ollenkaan. Tämä on varmaan ollut erittäin loukkaavaa, mutta on laittanut anopin todella miettimään.. ehkä teilläkin jotain mietintää joskus tapahtuu - toki saattaa hän kääntyä syyttämäänkin teitä, mutta lisää vain jäitä hattuun ja etäisyyttä.
Kuten joku muukin sanoi, ei kannata kerätä kaikkea loukkauksia ja vihaa itseensä, joskus se sitten pamahtaa kunnolla. Kyllä meillä on ollut parisuhdekin hintana näissä anoppiongelmissa. miehen on täytynyt valita minun ja äitinsä välillä ja silloin rajat on laitettu tiukemmalle kuin mies on ymmärtänyt tai nähnyt tarpeelliseksi.. Sinun mies ilmeisesti kuitenkin ymmärtää kantasi ja on samoilla linjoilla
tilanteessa ihan kettuillakseni niin, että tosiaan piilottaisin kaikki siivousvälineet muualle. jos anoppi vielä ääneen viitsisi ihmetellä, niin sitten ehkä vois jo jotakin mainita.
Eräällä kaverillani oli sellainen ongelma, että anoppi kävi pyykkikorista viemässä likaisia vaatteita, pesi kotonaan ja palautti. Ei kuulemma ollut muuta tekemistä! Ei uskonut millään ja vaikka kuin sanoi lopettavansa, aina jäi kiinni vähän väliä. Kaverini yksinkertaisesti laittoi pyykkikoriin Abloy-lukon. Seuraavalla kerralla anoppi oli hieman vaivautuneen näköisenä vieraillut, mutta ei sanonut mitään. Jonkin ajan päästä lukko oli poistettu ja tähän saakka vaatteetkin siellä on taas pysyneet. Kaikkea ne anopit keksii. Onneksi itsellä on välimatkaa, muuten olisin varmaan vastaavasta aiheesta kirjoittelemassa. :)
siivousvälineiden piilotteleminen on ihan pelleilyä, ei se poista ongelmaa.
Koiraihmisenä minulle tulee mieleen miten anoppisi merkkailee reviiriään siivoamalla eli ei aio luovutta sinulle omaa aluetta niin kauan kuin asutte hänen omistamassaan asunnossa.
Ei hän varmaankaan pahaa tarkoita mutta " reviiri-rajat" anopilla hieman hämärtyneet. Vaikka hän omistaisikin asunnon te miehenne kanssa asutte siinä. Se on teidän koti. mielestäni teidän ja ennenkaikkea miehesi tulisi heti puuttua asiaan. Älkää sanoko ettei hänen tarvitse siivota vaan sanokaa että te ette halua hänen siivoavan!
Tuollainen tapa pitää lopettaa heti. Vuosien kuluttua siihen on mahdotonta puuttua.