Keskeytynyt keskenmeno-kokemuksia?

Mulla viikolla 18 todettiin sikiö kuolleeksi ja lääkkeillä tyhjennettiin. Aika hirvee kokemus, mulla kesti tosi kauan ennenku sikiö tuli ulos. Onneks sain olla omassa huoneessa ja mies oli mukana. Aikaa tästä on jo 15 vuotta, enkä pysty itkemättä vieläkään ajattelemaan asiaa.

Raskaus oli viikolla 15, kun sama huomattiin. Oli kuulemma jo kolmisen viikkoa aiemmin menehtynyt... Kaavinta tehtiin lopulta.

Teillä on ollut raskaudet vielä pidemmällä, varmasti ollut todella rankkaa :,(. Ap

Mulla meni sikiö avaukseen (eli oon tuo 18 vk) ja selvis että sikiö kuoli listerioosin takia... oli tosi kova paukku, kun olin ollut niin tarkka syömisistäni raskauden ajan ja eihän sitä tartunnan lähdettä tiedäkään, listerioosi kun ei välttämättä anna mitään erityisiä oireita... ja seuraava raskaus päättyi myös keskenmenoon, sillä kertaa 11 vk, jossa taas selvisi, että johtui isosta polyypista kohdussa. Onneksi kolmas kerta sitten onnistui ja saatiin lapsi, nyt 13 v poika.

On kokemusta. Keskeytykseen tarvittavat lääkkeet sai kotiin, samoin särkylääkkeet (Panacod).

Ymmärrän surusi. Keskenmeno on hirveä asia ja tähän päälle vielä se, että joutuu syömään nk. aborttilääkkeet, jotta kohtu tyhjenee.

Olen ap tosi pahoillani puolestasi!! ❤️

Ekassa ultrassa huomattiin, oli kuollut jo muutama viikko aiemmin. Tyhjennys kotona lääkkeillä ei ollut niin kivulias kuin pelkäsin - suru, hämmennys ja vitutus olivat voimakkaammat. Että tällainenkin paska pitää vielä sietää ja tehdä! Pidin tyhjennyspäivän ja seuraavan päivän saikkua (ilmoitin vain olevani kipeänä) ja sitten "reippaana" töihin teeskennellen että mitään olisi tapahtunutkaan. Jälkivuotoa kesti vähån yli viikon. Noin kuukauden päästä gynellä tarkistus. Kaikki oli fyysisesti kunnossa. Hoitohenkilökunta asiallista ja sympaattista. Useampi viikko meni asian käsittelyyn, ja menkat surettaa vieläkin joka kerta, kun uudestaan en ole raskaaksi tullut (jo vuosi yritetty taas). Jos kaikki olisi mennyt hyvin, lapsi olisi jo syntynyt :(

Paljon tsemppiä ja voimia! Kokemus ei varmasti unohdu koskaan, mutta ei enää "pilaa elämää".

On kokemusta ja kahdesta peräkkäisestä vielä :(

Eka keskeytynyt keskenmeno oirehti viikolla 12 kun alavatsakivut yltyi säännöllisiksi ja jouduin hakeutumaan kipujen ja vuodon takia päivystykseen. Tuossa vaiheessa muut raskausoireet olivat päättyneet jo pari viikkoa takaperin, mikä osaltaan sai mut epäilemään, että nyt ei hyvältä vaikuta. Sairaalassa sitten todettiin kkm joka oli tapahtunut jo viikolla 7. Ei siinä muuta kuin itku silmässä cytotecit naamaan... Jouduin kuitenkin viikon päästä kaavintaan kun kaikki materiaali ei tullutkaan kerralla pois, vaikka ultran perusteella siltä oli aiemmin näyttänyt. Ekat menkat tuli kuitenkin suht ajallaan, mikä tavallaan helpotti omaa toipumista.

Toinen tapahtui sitten 5kk tuon ensimmäisen jälkeen. Olin menossa 12 vk:n nt-ultraan ja siellä taas todettiin että pikkuisen kehitys oli loppunut, tällä kertaa viikolla 8. Ja taas sama rumba: muutaman päivän jälkeen sairaalassa lääkkeet naamaan. Jotenkin mulla ne cytotecit eivät oikein tehonneet ja mitään ei tullut pihalle, eli kaavintaan taas.

Se fiilis noiden jälkeen on niin p**kaa että sitä on vaikea kuvailla. Mulla fiilikset vaihteli itsesyytöksistä ahdistukseen... Ja miehellä oli hankala ymmärtää kun tossa vaiheessa sä itse oot se ainut joka tuntee ne oireet jne. Ja nämä oli vielä mun kaksi ensimmäistä raskautta. Nykytilanne on kuitenkin toiveikas, sillä nyt mennään jo toisella raskauskolmanneksella ja toistaiseksi kaikki on ollut hyvin. Liikkeetkin tuntuu jo, mikä on ollut helpotus noiden kahden keskenmenon jälkeen... Toivottavasti tämä raskaus menisi hyvin ja saisi hartaasti toivotun esikoisen.

Kovasti voimia ja tsemppiä ap, oon pahoillani puolestasi. Mutta tiedän että siitä selviää vaikka kipeää tekeekin. Ja sitten kun on taas valmis niin uutta yritystä.

Se mikä on ollut jännää, niin loppujen lopuksi keskenmenot on yllättävän yleisiä. Niistä ei vaan oikein puhuta, mikä on harmi sinänsä. Olisi ehkä helpompi suhtautua noihin jos tietäisi, miten paljon niitä kokeneita onkaan...