Lue keskustelun säännöt.
Väsynyt sosiaalityöntekijä
17.07.2019 |
Olen niin lopen kyllästynyt tähän asiakasmäärään. Asiakkaat ovat pääsääntöisesti ihania ja haluaisin tehdä heidän eteensä enemmän, mutta minulla ei ole siihen aikaa. Päätöksiä hakkaan liukuhihnatyyppisesti. Työpäivän jälkeen olen itse täysin puhki, en jaksa tehdä mitään.
Olen tietenkin ajatellut hakeutua taas välillä muihin töihin, mutta nyt tuntuu, että haluisi itse olla se "sossun asiakas". Loma alkaa kohta, mutta mitä sen jälkeen? Samaa paskaa?
Kommentit (17)
Eikö täällä tosiaankaan ole muita sossuja? Vain heidän asiakkaitaan. Haluaisin keskustella tästä asiasta, saada kommentteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaverini antoi kaksi neuvoa miten tuossa (ja monessa muussa) työssä pärjää:
- älä yritä olla supersuorittaja
- älä välitä asiakkaista ihmisinä vaan ajattele niitä työtehtävinä
Näin olen jo pitkään tehnyt, mutta mikään ei riitä. Työpino koko ajan vaan kasvaa ja kasvaa. Yhteydenottoja puhelimitse, s-postilla, kirjeitse. Jatkuvalla syötöllä. Kiitosta ei mistään koskaan saa.
Että panee vihaksi nämä opet, jotka lomailevat puolet vuodesta ja sairaanhoitajat, joiden palkka on muka huono. Valittavat suureen ääneen. Mutta entä me sossut?
Meiän kunnassa sossu teki valituksen itsestään ja työmäärästään aluehallinto virastoon, sossuja ollu nyt yks enemmän.
Sen jälkeen kun meni yöunet, niin etsin muuta työtä. Ei mikään työ mene oman hyvinvoinnin edelle. T: entinen lastensuojelun sosiaaliohjaaja
Teillä on kyllä ihan liikaa työtä ja se on todella väärin ennenkaikkea itsenne, mutta myös asiakkaidenkin takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaverini antoi kaksi neuvoa miten tuossa (ja monessa muussa) työssä pärjää:
- älä yritä olla supersuorittaja
- älä välitä asiakkaista ihmisinä vaan ajattele niitä työtehtävinä
Näin olen jo pitkään tehnyt, mutta mikään ei riitä. Työpino koko ajan vaan kasvaa ja kasvaa. Yhteydenottoja puhelimitse, s-postilla, kirjeitse. Jatkuvalla syötöllä. Kiitosta ei mistään koskaan saa.
Että panee vihaksi nämä opet, jotka lomailevat puolet vuodesta ja sairaanhoitajat, joiden palkka on muka huono. Valittavat suureen ääneen. Mutta entä me sossut?
Onpa ikävää vastakkainasettelua! Miksi sinulla pistää vihaksi muiden uupuneiden, julkisen sektorin naisvaltaisten alojen edustajat? Suhtauduin sinuun myötätuntoisesti kunnes aloit parjata meitä opettajia.
Vaihda työpaikkaa asap. Niin minä tein juuri ja juuri ennen kuin olisin tullut hulluksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaverini antoi kaksi neuvoa miten tuossa (ja monessa muussa) työssä pärjää:
- älä yritä olla supersuorittaja
- älä välitä asiakkaista ihmisinä vaan ajattele niitä työtehtävinä
Näin olen jo pitkään tehnyt, mutta mikään ei riitä. Työpino koko ajan vaan kasvaa ja kasvaa. Yhteydenottoja puhelimitse, s-postilla, kirjeitse. Jatkuvalla syötöllä. Kiitosta ei mistään koskaan saa.
Että panee vihaksi nämä opet, jotka lomailevat puolet vuodesta ja sairaanhoitajat, joiden palkka on muka huono. Valittavat suureen ääneen. Mutta entä me sossut?
Niin no teille löytyy töitä kaikkialta eikä tarvitse kilpailla sadan muun kanssa jokaisesta duunipaikasta. Haluaisitko itse olla mieluummin kesät työttömänä kuin osan kesästä töissä ja kuukauden palkallisella lomalla? Jos työpino kasvaa ja teet duunia ihan normaalisti, on se työnantajan ongelma eikä sinun
Meille tuli kaiken kukkuraksi vielä palkanalennukset. Mulle riitti, vaihdoin kuntaa, nyt on selvästi ainakin palkka parempi. Työmääräkin kohtuullisempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sen jälkeen kun meni yöunet, niin etsin muuta työtä. Ei mikään työ mene oman hyvinvoinnin edelle. T: entinen lastensuojelun sosiaaliohjaaja
Hyvä että olit asettanut konkreettisen rajan, mihin asti aiot jatkaa. Osoittaa että jaksat vielä kunnioittaa itseäsi ja se on hyvä.
Virattomat opettajat ovat kesän työttöminä, ohis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä toinen sossu. Olen hakenut toisen alan työpaikkaa ja olen lähdössä vakituisesta virasta lyhyeen määräaikaisuuteen. Työporukka on mukava, ja tuntuu kurjalta jättää asiakasnuoret taas odottamaan seuraaavaa työntekijää. Mutta siihen 50-päiseen asiakasjoukkoon mahtuu pari kolme perhettä, joiden tilanne on niin vaikea ettei muiden asiakkaiden asioiden hoitamiseen jää aikaa. Olen kertonut esimiehelle ettei oma kokemukseni ja osaamiseni riitä koska olen ollut tällä sosiaalityön sektorilla vajaan vuoden, mutta en saanut taustatukea, koska kukaan muukaan ei halua työskennellä ko. asiakkaiden kanssa. Heidän asiansa on vain sysätty asiakaslistalleni kun tulin, koska tyhjään virkaan on helppo koota kaikenlaisia tehtäviä. Tulin siihen tulokseen että mieluummin lähden takaisin määräaikaisuuksiin toiselle alalleni kuin kannan vastuuta päätöksistä, joita en ehdi valmistella kunnolla. Olen väsynyt turvakieltoon ja menetettyihin yöuniin.
Perheitä kehotin kantelemaan aviin. On epäreilua, että toimiston haastavimmat asiakkaat saavat kokemattomimman työntekijän.
Montako asiakasta teillä on? Oottekko aikuis- vai lasupuolella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaverini antoi kaksi neuvoa miten tuossa (ja monessa muussa) työssä pärjää:
- älä yritä olla supersuorittaja
- älä välitä asiakkaista ihmisinä vaan ajattele niitä työtehtävinä
Näin olen jo pitkään tehnyt, mutta mikään ei riitä. Työpino koko ajan vaan kasvaa ja kasvaa. Yhteydenottoja puhelimitse, s-postilla, kirjeitse. Jatkuvalla syötöllä. Kiitosta ei mistään koskaan saa.
Että panee vihaksi nämä opet, jotka lomailevat puolet vuodesta ja sairaanhoitajat, joiden palkka on muka huono. Valittavat suureen ääneen. Mutta entä me sossut?
Pitäisikö teillekin tuoda jouluna lahjoja, kynttilöitä tai suklaata? Niinkuin opettajille.
Mun mies on sosiaalityöntekijä, ja hän on sanonut, että naistyökaverit tahtoo kuormittaa itseään liikaa. Tekevät mm. töitä kotona, eivätkä pääse irti töistä lomillakaan. Mun mies kyllä pääsee, samoin hänen toispaikkakunnalla työskentelevä miespuolinen työkaveri sosiaalityöntekijä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaverini antoi kaksi neuvoa miten tuossa (ja monessa muussa) työssä pärjää:
- älä yritä olla supersuorittaja
- älä välitä asiakkaista ihmisinä vaan ajattele niitä työtehtävinä
Näin olen jo pitkään tehnyt, mutta mikään ei riitä. Työpino koko ajan vaan kasvaa ja kasvaa. Yhteydenottoja puhelimitse, s-postilla, kirjeitse. Jatkuvalla syötöllä. Kiitosta ei mistään koskaan saa.
Että panee vihaksi nämä opet, jotka lomailevat puolet vuodesta ja sairaanhoitajat, joiden palkka on muka huono. Valittavat suureen ääneen. Mutta entä me sossut?
Pitäisikö teillekin tuoda jouluna lahjoja, kynttilöitä tai suklaata? Niinkuin opettajille.
Mun mies on sosiaalityöntekijä, ja hän on sanonut, että naistyökaverit tahtoo kuormittaa itseään liikaa. Tekevät mm. töitä kotona, eivätkä pääse irti töistä lomillakaan. Mun mies kyllä pääsee, samoin hänen toispaikkakunnalla työskentelevä miespuolinen työkaveri sosiaalityöntekijä.
Lisään vielä: asiakkaat eivät ole ihania, vaan asiakkaita.
Kyllä tässä muitakin iltaisin väsyttää ja työt v*tuttaa. Se vaan on jotain tehtävä, jos leivän pöydälleen haluaa.
Kaverini antoi kaksi neuvoa miten tuossa (ja monessa muussa) työssä pärjää:
- älä yritä olla supersuorittaja
- älä välitä asiakkaista ihmisinä vaan ajattele niitä työtehtävinä