Lue keskustelun säännöt.
Mitä tekisitte tällaisessa tilanteessa?
Mitä tehdä?
17.07.2019 |
Ikää 35, vakitöissä, haluaisit löytää miehen ja perustaa perheen.
Et ole kunnolla seurustellut koskaan lyhyitä tapailuita lukuunottamatta. Miehet ei ylipäänsä missään koskaan osoita kiinnostusta.
Oma työ on alkanut tuntua sellaiselta, ettet jaksa tehdä sitä lopun elämää. Alan vaihto pyörii mielessä. Tekisi mieli kouluttautua hyväpalkkaiselle alalle, jonne 5-6 vuoden opinnot. Olet jo opiskellut yhden yliopistotutkinnon, nykyinen ammatti.
Auttakaa mitä tehdä! Säästöjä on 17 000e ja luottokorttivelkaa 4000e.
Onko muita jotka on tän ikäisenä lähteneet opiskelemaan uutta ammattia? Miten olette rahoittaneet opiskelun?
Olen ihan solmussa. Mutta tuntuu, että koska luonto ei suo mulle miestä, niin en haluaisi vaan odottaa ja toivoa vaan alkaa hakea sitten jotain uutta suuntaa elämälleni - uusi parempi työ.
Kuulisin mielelläni ajatuksia!
Kommentit (29)
Aloittaja kirjoitti:
Onko sulla joku asperger tms?
Vierailija kirjoitti:
Ei. Mä oon se joka voitti ja sä ap hävisit.
Kyse ei ollut nokkeluudesta vaan siitä että mä oikeasti voittaisin fyysiesti tappelun, jos sille tielle lähdettäisi.
Eli mä voitin ja sä hävisit.
Siitä tässä on kyse kun lähdetään kinaamaan.
Tappelusta.
Ja mä voitin ja sä hävisit, jos ei mennyt perille.
Onks tää selvä=)
En tiedä, mutta tää on sun ketju ja omistat tän, joten sulla on se asperger. Tykkäsit tai et niin sä sait aspergerin ketjuus ihan ikiomakses.
Ja se voitti sut. Ai että se voitti sut nokkeluudessa ja ahkeruudessa.
Sä hävisit ap, sä hävisit. Ai että sä hävisit oikein makeesti.
Ehkä se naureskelee sulle tällä hetkellä ja viilaa hampaitaan hammastikulla ylimielinen hymy huulillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sä oot kirjoittanut tähän ketjuun nyt noin 10 vastausta, jotka kaikki samantyylisiä ja ihan ohi aiheen. Oisko sulla mitään muuta tekemistä? Voisitko vaikka koota palapeliä tms?
Vierailija kirjoitti:
Ei. Mä oon se joka voitti ja sä ap hävisit.
Kyse ei ollut nokkeluudesta vaan siitä että mä oikeasti voittaisin fyysiesti tappelun, jos sille tielle lähdettäisi.
Eli mä voitin ja sä hävisit.
Siitä tässä on kyse kun lähdetään kinaamaan.
Tappelusta.
Ja mä voitin ja sä hävisit, jos ei mennyt perille.
Onks tää selvä=)
En tiedä, mutta tää on sun ketju ja omistat tän, joten sulla on se asperger. Tykkäsit tai et niin sä sait aspergerin ketjuus ihan ikiomakses.
Ja se voitti sut. Ai että se voitti sut nokkeluudessa ja ahkeruudessa.
Sä hävisit ap, sä hävisit. Ai että sä hävisit oikein makeesti.
Ehkä se naureskelee sulle tällä hetkellä ja viilaa hampaitaan hammastikulla ylimielinen hymy huulillaan.
Eli suomeksi sanottuna tarvitset miehen joka elättää ja maksaa opiskelut tai kotona makaamiset.
olet ihan tavallinen av-mamma siis ,elä huoli .
Luetunymmärtäminen ei ole selkeesti sun vahvuus! Jos tienaa 4000e/kk ja ei omista lapsia, niin sun mielestä silloin on miehen elätettävä kotona makaava mamma. :D
Suosittelen palapelin kokoamista sulle edelleen tai terapiaa selkeesti krooniseen naisvihaan.
Vierailija kirjoitti:
Eli suomeksi sanottuna tarvitset miehen joka elättää ja maksaa opiskelut tai kotona makaamiset.
olet ihan tavallinen av-mamma siis ,elä huoli .
Älä vielä luovu toivosta. Minäkin olin jo 42 kun löysin mieheni. Työkuvioista löytyi, silloin ei mitään tindereitä tms ollutkaan. Lapsia ei tietenkään saatu, ei edes yritetty, se juna oli jo mennyt. Mutta kun parisuhde toimi niin moni muukin asia toimi paremmin, eli ehkä sitten löytyy se jaksaminen siihen ei-niin-kiinnostavaan työhön kun kotiasiat ja sieltä tuki ovat kunnossa. En kuitenkaan väheksy sinkkuja, parisuhde ei ole minulle välttämättömyys, tiukan paikan tullen pärjäisin hyvin yksin, harjoittelinhan sitä monta vuotta. Mutta maksa nyt ainakin ne velat pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, sinuna:
1. Hakisin aktiivisesti ja positiivisella asenteella elämänkumppania netistä, esim okcupid.com.
2. Pohtisin tarkasti ja itseäni kuunnellen kuinka tärkeä ajatus omista lapsista on ja mitä olet valmis tekemään sen eteen. Olisitko valmis yrittämään lasta yksin (=maksamaan hoidoista)? Kävisin gynekologilla juttelemassa.
3. Kävisin ammatinvalintapsykologilla keskustelemassa alanvaihtohaaveista ja reflektoisin niiden realistisuutta. Olisiko työpaikan tai työtehtävien vaihto saman alan sisällä tai lyhyempi lisäkouluttautuminen tyydyttävä kompromissi jos täyttä alanvaihtoa ei päädy tekemään?
Kiitos tsempistä! Juu kyllä sen parisuhteen/kumppanin tuohon rinnalle haluaisin kovasti. Elämä tuntuisi paljon mielekkäämmältä, kun arjen voisi jakaa toisen kanssa. Mennyt vaan jotenkin toivo, en enäö usko, että voin löytää/saada kumppania.
Vierailija kirjoitti:
Älä vielä luovu toivosta. Minäkin olin jo 42 kun löysin mieheni. Työkuvioista löytyi, silloin ei mitään tindereitä tms ollutkaan. Lapsia ei tietenkään saatu, ei edes yritetty, se juna oli jo mennyt. Mutta kun parisuhde toimi niin moni muukin asia toimi paremmin, eli ehkä sitten löytyy se jaksaminen siihen ei-niin-kiinnostavaan työhön kun kotiasiat ja sieltä tuki ovat kunnossa. En kuitenkaan väheksy sinkkuja, parisuhde ei ole minulle välttämättömyys, tiukan paikan tullen pärjäisin hyvin yksin, harjoittelinhan sitä monta vuotta. Mutta maksa nyt ainakin ne velat pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos sinullekin hyvistä vinkeistä tähän solmutilanteeseen! Ihanaa kun on ihmisiä, jotka koittaa auttaa!
pallukka kirjoitti:
Ap, sinuna:
1. Hakisin aktiivisesti ja positiivisella asenteella elämänkumppania netistä, esim okcupid.com.
2. Pohtisin tarkasti ja itseäni kuunnellen kuinka tärkeä ajatus omista lapsista on ja mitä olet valmis tekemään sen eteen. Olisitko valmis yrittämään lasta yksin (=maksamaan hoidoista)? Kävisin gynekologilla juttelemassa.
3. Kävisin ammatinvalintapsykologilla keskustelemassa alanvaihtohaaveista ja reflektoisin niiden realistisuutta. Olisiko työpaikan tai työtehtävien vaihto saman alan sisällä tai lyhyempi lisäkouluttautuminen tyydyttävä kompromissi jos täyttä alanvaihtoa ei päädy tekemään?
Onko sulla joku asperger tms?