Ei seksiä eikä yhteistä aikaa enää

Hei!

Kartoitan ensin hieman tilannetta. Meillä on 8 kuinen poika. Siitä asti, kun vauva syntyi, olenkin ollut hyvin pitkälti kotona. Luonnollisesti. Koen vauvan kanssa olevan asiat hyvin. Pidän tästä ajasta paljon, enkä koe, että jäisin jotenkin paitsi muista asioista omassa elämässäni. Uskon, että myöhemmin aikaa taas on vähän enemmän omiin juttuihin, kunhan vauva-arki hieman helpottaa.

Kuitenkin tämä parisuhde... Voiko sitä enää edes sellaiseksi sanoa... Mies tekee pitkää päivää töissä (sen kyllä ymmärrän). Hoidan yksin kodin ja vauvan. Ei siinä, toki silloin, kun mies on töissä, niin ihan itsestäänselvää, että hoidan. Mutta kaipaisin jotain yhdessä tekemistä ja aitoa läsnäoloa, kun mies tulee töistä. Mutta ei. Hän tuijottaa puhelintaan, telkkaria tai tablettiaan. On aivan muissa maailmoissa. Ja on ainoastaan ärtynyt, jos asiast huomautan. Lapsen kanssa hän viettää todella vähän aikaa kotona ollessaan. Hän ei auta, ellen erikseen pyydä jotain asiaa. Ei ole oma-aloitteisuutta tippaakaan. Ja jos vaikka pyydän vaihtamaan vaipan, niin vastaus on "kohta" tai syöttämään lapsen, niin "kohta/eikös se just syöny?".

Iltaisin töistä tullessaan hän syö, kolistelee keittiössä myöhäänkin, vaikka tietää vauvan siihen heräilevän. Minusta se on raivostuttavaa, koska kyseessä on myös mun unet, jos en saa vauvaa nukkumaan. Ja sitten kun se vauva nukkuu, niin hän ei halua olla kainalokkain, halata yms. Hän mutustaa jotain sipsiä ja tuijottaa sarjoja telkkarista. Ja tulee nukkumaan vasta, kun itse olen untenmailla tai puhkipoikki.

Seksiä ei ole. Olen tehnyt aloitteita, mutta kaikki torjutaan. Ei saa koskea, kun kutittaa. Ei saa katsoa, kun se on kuulemma tuijottamista. Ei saa mennä kainaloon, kun on pasianssi kesken tai liian kuuma. Ei tee kuulemma seksiä mieli. On työstressiä ja milloin mitäkin. Työstressin ymmärrän. Mutta kun tämä stressi ja seksittömyys on nyt kestänyt raskausajoilta saakka. Pitääkö mun vain sopeutua. Olemme kuin mitkäkin kämppikset. Sitten kun tulee joku vieras käymään tai käydään jossain kylässä, niin mies esittää, että kaikki on hyvin.

Mitä tälle asialle voisi tehdä? Pitäisikö vain jatkaa odottelua? Keskustelut käy samaa kaavaa... Ja mulla on semmoinen olo, ettei hän arvosta mua naisena enää ollenkaan.