Miten niin moni löytää puolisonsa töistä, kun se on kiellettyä?
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Musta (15 v naimisissa työpaikkaromanssin kanssa) tuo on aina ollut idiotismia. Jotenkin nurinkurista, että on hyväksyttävää, että suhde alkaa tuntemattoman panemisella umpikännissä, mutta selvin päin, keskellä kirkasta päivää ja hitaasti tutustuminen on nounou? Missä me baarittomat oltaisiin edes tavattu?
No älä nyt jaksa jeesustella. Eikö tosiaan ole muita paikoja kuin työpaikka tai baari? Miten olis esim kirjastossa, koiralenkillä, ruokakaupassa, yhteisten ystävien luona, kirjastossa, liikuntaharrastuksessa jne?
Vierailija kirjoitti:
Olen löytänyt töistä 3 ihanaa miestä ja harrastuksista 2.
Mikä sen parempi lähtökohta kuin oppia tuntemaan ihminen arkisissa askareissaan selvin päin? En usko noihin räkäkännisuhteisiin ollenkaan, joita moni solmii aamukolmelta baarin narikassa tai taksijonossa. Se on silkkaa hakuammuntaa silmät sidottuina.
Pariutumista varten on deitit, työpaikat on työntekoa varten.
Ei se käsittääkseni ollut mitenkään kiellettyä, huolimatta siitä että aloin seurustella esimieheni kanssa. Hän kertoi omalle esimiehelleen heti (jonka alaisuuteen minäkin "virallisesti" siirryin), ja kun muutimme yhteen ilmoitti asiasta myös esimiehensä esimiehelle sekä toimistomme muille työntekijöille, koska juoruja oli alkanut poikia. Melko pian tämän jälkeen vaihdoinkin työpaikkaa eikä ongelmia koskaan tullut.
Olemme katsoneet toimivaksi olla työskentelemättä enää yhdessä ettei tule mitta täyteen yhdessäoloa, mutta esimerkiksi vuorotyötä tekevä ystäväni, joka on myös naimisissa työkaverinsa kanssa, ei näe puolisoaan oikeastaan koskaan juuri siksi että ovat samassa työpaikassa aina eri vuoroissa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta (15 v naimisissa työpaikkaromanssin kanssa) tuo on aina ollut idiotismia. Jotenkin nurinkurista, että on hyväksyttävää, että suhde alkaa tuntemattoman panemisella umpikännissä, mutta selvin päin, keskellä kirkasta päivää ja hitaasti tutustuminen on nounou? Missä me baarittomat oltaisiin edes tavattu?
No älä nyt jaksa jeesustella. Eikö tosiaan ole muita paikoja kuin työpaikka tai baari? Miten olis esim kirjastossa, koiralenkillä, ruokakaupassa, yhteisten ystävien luona, kirjastossa, liikuntaharrastuksessa jne?
Joo, just, mutkat suoriksi. Jeesustelun jätän muille. Juuri tätä miestä en olisi tavannut kuin töissä, sen verran erilaiset elämänpolut olivat tuolloin.
HÖÖPÖ HÖÖPÖ! -20/5 provo, trolliksikin surkea.
No ei tietenkään ole kiellettyä. Joissain työpaikoissa voi olla koodi, että puoliso tai seurustelukumppani ei voi olla esim. esimies tai alainen, erinäisten vastuu- ja lojaliteettisyiden vuoksi. Silloin usein ratkaistaan asia siirtämällä organisaatiossa eri positioon, jossa eturistiriitaa ei voi syntyä. Joissain muissa tällaisia eikkoja ei tunneta eikä ole mitään väliä. On hyvin tavallista, että perheyrityksissä puolisot työskentelevät yhdessä. On varsin tavallista, että puolisot työskentelevät samassa firmassa.
On luontevaa löytää kumppani työpaikalta, koska siellä usein ollaan paljon tekemisissä toisten samanhenkisten ja samankaltaisista taustoista tulevien ihmisten kanssa, sekä tehdään yhdessä asioita. Sitä ei kukaan kiellä eikä voi kieltää.
Parisuhteet pitäisi kieltää työpaikoilla. Muut ihmiset joutuvat kärsimään, varsinkin erojen jälkeen.
No lääkäri ja potilassuhteita katsotaan kieroon. En kyllä ymmärrä miksi. Miksi en saisi styylata mun hampilääkärin kanssa ?
Finnairillä ei saa olla suhteissa. Kuitenkin Mikä lie Kivilahti iski asiakkaan ja lentokapteenien cabiinihenkilökunnan kanssa harrastamat orgiat ovat kuuluisia.
Olihan se Savonlinnankin murhajutun nuori nainen alainen suhteessa murhaajansa.
Tuohan on pelkkä sanonta. Mitä se kenellekään kuuluu jos kaksi ihmistä rakastuu eikä tämä vaikuta mitenkään työntekoon? Asiallinen pitää siis olla työpaikalla, käyttäydytään niin ettei esimerkiksi käymässä oleva asiakas huomaa että kyseessä on pariskunta.
Työpaikalla tehdään töitä. Ei se ole mikään kutupaikka, jossa epätoivoiset ihmiset virittelevät suhdekuvioita.
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ainakaan onnistuis olla samassa työssä sen naisen kanssa jonka kanssa asuisin. Eihän siinä olis yhtään taukoa vaan aina olis samat kuviot. Pitäähän sitä hieman päästä huokaisemaan siitä naisestakin edes töihin.
Mun vanhemmat ovat olleet samassa työpaikassa vuodesta 1988 asti, poislukien ne ajat kun molemmat vuorollaan ovat hankkineet 1-2 vuotta tietyntyyppistä kokemusta muualta mitä etenemiseen vaaditaan. Mutta ei ne työssä hengaa yhdessä, hoida yhteisiä juttuja tai käy lounaalla samassa porukassa. Moikkaavat ohikulkiessa ja käyvät ovella jos on asiaa, välillä kulkevat työmatkaa yhdessä jos aikataulut sopii yksiin, mutta molemmilla on omat "porukkansa" töissä.
Kuka edes haluaisi olla puolisonsa kanssa samalla alalla tai jopa samassa työpaikassa? On jo ajatuksena ahdistavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta (15 v naimisissa työpaikkaromanssin kanssa) tuo on aina ollut idiotismia. Jotenkin nurinkurista, että on hyväksyttävää, että suhde alkaa tuntemattoman panemisella umpikännissä, mutta selvin päin, keskellä kirkasta päivää ja hitaasti tutustuminen on nounou? Missä me baarittomat oltaisiin edes tavattu?
No älä nyt jaksa jeesustella. Eikö tosiaan ole muita paikoja kuin työpaikka tai baari? Miten olis esim kirjastossa, koiralenkillä, ruokakaupassa, yhteisten ystävien luona, kirjastossa, liikuntaharrastuksessa jne?
Minä tapasin puolisoni harrastuksessa ja vasta sen jälkeen paljastui, että olemme samassa työpaikassa. On vähän isompi firma. Pitäisikö nyt erota?🤔
Töissä tutustuu ihmisiin. Siksi.
Kapakkatuttavuudet ovat usein keitälie, joihin turhan usein tutustutaan humalassa.
Koska naimiseen mennään monesta eri syystä, joista päällimmäisin on se kun "noin muutin menee".
Vierailija kirjoitti:
Työpaikalla tehdään töitä. Ei se ole mikään kutupaikka, jossa epätoivoiset ihmiset virittelevät suhdekuvioita.
Mielenkiintoinen ajatusmaailma sulla, että ihmiset on heti epätoivoisia, jos sattuvat ihastumaan toisiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Töissä tutustuu ihmisiin. Siksi.
Olet ilmeisesti jossakin naisten ammatissa, kun on aikaa lorvailla ja tutustua ihmisiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työpaikalla tehdään töitä. Ei se ole mikään kutupaikka, jossa epätoivoiset ihmiset virittelevät suhdekuvioita.
Mielenkiintoinen ajatusmaailma sulla, että ihmiset on heti epätoivoisia, jos sattuvat ihastumaan toisiinsa.
Katkeran ja kateellisen vanhanpiian kurnutusta. Sivuutetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työpaikalla tehdään töitä. Ei se ole mikään kutupaikka, jossa epätoivoiset ihmiset virittelevät suhdekuvioita.
Mielenkiintoinen ajatusmaailma sulla, että ihmiset on heti epätoivoisia, jos sattuvat ihastumaan toisiinsa.
Työpaikkasuhteilijat ovat epätoivoisia, koska eivät muualta seuraa saa.
Vierailija kirjoitti:
Kuka edes haluaisi olla puolisonsa kanssa samalla alalla tai jopa samassa työpaikassa? On jo ajatuksena ahdistavaa.
Kannattaa valita puoliso, joka ei ahdista.
Vain epätoivoiset harrastavat työpaikkaromansseja. Heillä ei ole kykyä tutustua muihin ihmisiin vapaa-ajalla. Tällaiset ihmiset ovat myös erittäin ajattelemattomia muita työkavereitaan kohtaan. Työpaikalle ei kuulu mikään parisuhteisiin liittyvä draama.