Puoliso ja parisuhdeterapia

Riippuu aika paljon siitä, missä teidän ongelmat on.

Mielestäni olet siinä mielessä väärässä, että parisuhteessa kannattaa valita sellainen ihminen, jonka kanssa on helppoa ja mukavaa olla ilman mitään terapioitakin. En todellakaan jaksaisi mitään riitaisaa kompromissisuhdetta, kun tiedän, että paljon parempaakin olisi tarjolla.

Noin lähtökohtaisesti suhteessa on kaksi ihmistä, joten kahden ihmisen pitää myös tehdä sen suhteen eteen asioita.

Ongelmat taas voi vaatia vähän eri panostusta kummaltakin, riippuu ongelmista kuten jo sanottu.

Puoliso on viimeisen vuoden aikana muuttunut niin etten koe että hän on niin täysillä mukana tässä enää ja olen tästä yrittänyt puhua, jolloin tilanteet riistäytyy liian suuriksi, hän kokee ettei ole ongelmaa koska hänellä ei ole ongelmaa ja minä olen muuttunut hän mielestä liian vaativaksi

onkohan puolisosi jo luovuttanut, jos kaikki vika on vain sinussa?

Jos joutuu menemään parisuhdeterapiaan, niin silloin suhde on jo ohi.

Minunkin puolisoni yritti saada minut terapiaan. Siis kerrottuaan, kuinka masentunut, pakkomielteinen, narsistinen, tunneköyhä ja pelottava ihminen minä olin hänen mielestään. Hän myös syytti minua mm. manipuloimisesta. Tuossa vaiheessa ilmaisin, että kannattaa hakea ero, jos kerran olen mielenhäiriöinen väkivallantekijä. Hän ei kuitenkaan jostain itselleni tuntemattomasta syystä halunnut erota minusta. Loppu jäi mysteeriksi - kampesin itseni väkisin irti tuosta ihmisestä. En halunnut jäädä osaksi parisuhdetta, joka oli miehen kuvailujen perusteella kammottava, ja minä olin se hirviö. 

Koin, että puoliso haluaa muuttaa minut mieleisekseen ulkopuolisen auktoriteetin avulla. Ensimmäisenä vaihtoehtona hän tarjosi riitojemme ratkaisijaksi omaa äitiään, psykoterapeuttia :D En jäänyt selvittämään, millä kaikilla tavoin minun olisi pitänyt muuttua. Kaverini eivät ymmärtäneet lainkaan niitä kuvauksia, joita mies minusta kertoi.

Kunhan pidät puolesi siellä, ja sanot kun miehesi selittää asioita itselleen myönteisesti. Itse tein sen virheen, että annoin miehen puhua ja odotin, että joskus tulee minunkin vuoroni, mutta sitä ei ikinä tullut. Pariterapeutit (oli 2) paapoivat miestä ja olivat hänen puolellaan, terapia oli aivan yhtä tyhjän kanssa. Mitä nyt mies sai aseita lytätä minua vast'edeskin. 

Vierailija kirjoitti:

Jos joutuu menemään parisuhdeterapiaan, niin silloin suhde on jo ohi.

Näin se kyllä taitaa olla. Näin kävi omalla ja läheisen kohdalla myös. Ovatko ketkään jatkaneet terapian jälkeen oikeasti yhdessä vuotta paria pidempään.

Jos kaikki vika on sinussa niin homma lienee melko taputeltu.

Erosin exästäni 2014 ja juuri viimeksi pari viikkoa sitten olin taas huono ja ihan väärässä koska minä olen aina se joka on huono ja väärässä.

Perushommia huonoitsetuntoisen ihmisen kanssa.

Pariterapia ei auta yhden ihmisen ongelmiin, voi olla että lopulta jää sun kontolle miettiä että jatkatko suhdetta ja kannatteletko heikompaa astiaa, vai ratsastatko auringonlaskuun yksin.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni olet siinä mielessä väärässä, että parisuhteessa kannattaa valita sellainen ihminen, jonka kanssa on helppoa ja mukavaa olla ilman mitään terapioitakin. En todellakaan jaksaisi mitään riitaisaa kompromissisuhdetta, kun tiedän, että paljon parempaakin olisi tarjolla.

Niinpä. Mikä voisi olla hyvä syy ryhtyä pariterapiaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos joutuu menemään parisuhdeterapiaan, niin silloin suhde on jo ohi.

Näin se kyllä taitaa olla. Näin kävi omalla ja läheisen kohdalla myös. Ovatko ketkään jatkaneet terapian jälkeen oikeasti yhdessä vuotta paria pidempään.

Nro 8 täällä. Varmaan liki 10 vuotta oltu yhdessä terapian jälkeen, on saatu omin voimin suhde toimimaan.

Mutta eihän suhteessa mitenkään voi olla aina helppoa ja mukavaa, kyllä väistämättä joutuu joskus jotain kompromisseja tehdä vai olenko näin väärässä?

-Ap-

Vierailija kirjoitti:

Mutta eihän suhteessa mitenkään voi olla aina helppoa ja mukavaa, kyllä väistämättä joutuu joskus jotain kompromisseja tehdä vai olenko näin väärässä?

-Ap-

Yleensä aikuiset ihmiset pystyvät kompromisseihin keskenään. Jos kumpikin osapuoli on jästipää ja poteroitunut eikä tärkeitäkään asioita saada sovittua EIKÄ sivuutettua EIKÄ parisuhteesta haluta silti luopua, niin ulkopuolisesta avusta voi olla hyötyä. Jos ihmissuhde on turvallinen ja rento (ja suhteessa on kaksi suurin piirtein kypsää aikuista ihmistä), niin poteroitumisen tarvetta harvemmin esiintyy. Turvattomat/ kontrolloivat/kuspot eivät rentoudu ihmissuhteissa niin paljoa että sävyisä yhteiselämä olisi mahdollista. Varmaan siihenki malliin tottuu.

Vierailija kirjoitti:

Mutta eihän suhteessa mitenkään voi olla aina helppoa ja mukavaa, kyllä väistämättä joutuu joskus jotain kompromisseja tehdä vai olenko näin väärässä?

-Ap-

Oikean ihmisen kanssa parisuhde on kyllä 95 % ajasta erittäin helppoa ja mukavaa, eikä kompromisseja tarvitse tehdä lounaspaikan valintaa isommissa asioissa. Siihen parinvalintaan kannattaa oikeasti panostaa eikä ottaa vain ensimmäistä, joka sattuu tansseissa kohdalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta eihän suhteessa mitenkään voi olla aina helppoa ja mukavaa, kyllä väistämättä joutuu joskus jotain kompromisseja tehdä vai olenko näin väärässä?

-Ap-

Oikean ihmisen kanssa parisuhde on kyllä 95 % ajasta erittäin helppoa ja mukavaa, eikä kompromisseja tarvitse tehdä lounaspaikan valintaa isommissa asioissa. Siihen parinvalintaan kannattaa oikeasti panostaa eikä ottaa vain ensimmäistä, joka sattuu tansseissa kohdalle.

Harmillisesti vain suurimmalla osalla ihmisistä ei ole mitään kokemusta aidosti hyvästä parisuhteesta.

Ei olisi kyllä mitään kiinnostusta mennä parisuhdeterapiaan. Minulla on hyvät parisuhetaidot enkä todellakaan tarvitse mahdottomia suhteelta, joten jos emme kahdestaan saa hommaa toimimaan, emme ole oikeat ihmiset toisillemme.

Ex lähti terapiaan ihan samalla ajatuspohjalla :D Käytiin yhdessä kerran, kun kaikesta ei voinutkaan syyttää yksin minua vaimo jätti leikin kesken. Kävin sitten yksin loppuun ja otin eron.

Joskus jo ulkopuolisen läsnäolo rauhoittaa keskustelua. Jotta terapiasta olisi hyötyä, kummankin olisi hyvä ilmaista tarpeensa ja toiveensa. Pariterapia ei onnistu, jos toinen osapuoli vain ainoastaan syyttää toista. Kyse on aina kahden kaupasta. Jopa väkivallasta tai uskottomuudesta puhuttaessa.