Lasketko omat vanhempasi kuuluvaksi perheeseen? Entä aikuiset sisarukset?

Entäpä kun meidän maatilalla asuu neljä sukupolvea saman katon alla? Olemmeko kaikki keskenämme perhettä? Myös minun mieheni ja veljeni vaimo keskenään, kun asuvat saman katon alla?

Vierailija kirjoitti:

Outoja kommentteja. En ihmettele, että nykyään erotaan paljon. Minäkeskeisyyttä kaikessa. Toivottavasti perintökään ei kelpaa perheen ulkopuolisilta.

Ei periminen vaadi perheenjäsenyyttä, vaan sukulaisuussuhteen😂

Vierailija kirjoitti:

Entäpä kun meidän maatilalla asuu neljä sukupolvea saman katon alla? Olemmeko kaikki keskenämme perhettä? Myös minun mieheni ja veljeni vaimo keskenään, kun asuvat saman katon alla?

Sinun perheesi on miehesi ja alaikäiset lapsesi. Muut ovat sukulaisia.

He ovat perhettä, mieheni ja lapseni taas ovat ydinperheeni tai oma perheeni, miten sen nyt haluaa ilmaista. Jos ihmissuhteita ajattelee sisäkkäisinä ympyröinä, niin keskipisteessä on oma perhe, seuraavalla kehällä lapsuudenperhe ja ystävät, sitten sukulaiset kehä kerrallaan.

Perheetön siskoni ei suostu hyväksymään tilannettaan, vaan selittää sisarustensa olevan perhettään. Se on aika kiusallista, koska mielestäni emme ole enää perheenjäseniä. Tapaamme harvoin emmekä juuri muutenkaan ole yhteydessä. Siitä on sitä paitsi jo yli 20 vuotta, kun viimeksi olemme asuneet saman katon alla.

Minulla on oma perhe jonka muodostaa minä, mies ja lapset.

Ja meillä miehen kanssa omat lapsuudenperheet joiden jäsenet (vanhemmat ja sisarukset) ovat lähisukua jommallekummalle. Lapsillemme he ovat sukulaisia.

Lisäksi sitten on muut sukulaiset.

Eiköhän ne ole vielä aika nuoria aikuisia, jotka ovat vielä sen verran kiinni vanhemmissaan, että pitävät vanhempiaan perheenä, eikä sitä omaa perhettä ole vielä perustettu.

Sitten kun lapsenne muuttavat pois kotoa eivätkä pidä teitä enää perheenään niin tuntuuko se ikävältä ajatukselta, olette vain sukulaisia heille sitten?

Tietenkin ovat perhettäni, sisko myös perheineen.

En ymmärrä mitä muuta ne olisi, olisi kylmää sanoa perheenjäsentä sukulaiseksi.

Minusta suomalaiset vois puhua kyllä samanlailla kuin ulkomaalaiset, eli sukuakin sanotaan perheeksi laajemmalti, eli perhettä on muutkin kuin ydinperhe. Ne jotka on rakkaita ja samaa verta. Mutta totta kai omat vanhemmat ja sisarukset nyt ainakin on perhettä, ihan nykyaikasellakin perhekäsityksellä. Kovin on surullista ajatellakaan etteivät olis.,

Kyllä ovat perhettäni ja hyvin rakkaita ja tärkeitä.

Olen onnekas, että tiiviiden perhesuhteiden lisäksi, meillä on myös hyvin läheinen ja ihana suku.

Äidin lasken, isää en (häipy kun olin lapsi), siskoa ja velipuolta en. Perheenjäsenistäni toki huolehdin myös vanhuuden koittaessa.

Enemmänhän ne perhettä ovat kuin joku puoliso, joka ei ole edes samaa verta, ja voi häipyä millon haluaa elämästä.

Miten äitiä voisi sanoa "sukulaiseksi", ei hemmetti sentään. :DDDDD

 

Minulla ei ole muuta perhettä kuin tämä lapsuudenperheeni, johon kuuluvat vanhempani ja siskoni. Ja mitään muuta perhettä ei myöskään ole tulossa. En ole perhekeskeinen ihminen ollenkaan.

Kyllä lasken. Toki perheeni jakautuu myös perheeksi (puoliso ja lapseni) sekä lapsuudenperheeksi. Erittäin lämpimät välit on sisaruksiin ja vanhempiin olleet aina.