Vielä sukupuolista ja nykyajan ilmiöstä

Heti alkuun kerron, että olen itsekin kamppaillut sukupuoli-identiteettini kanssa. Asia ei siis ole minulle vieras, enkä mulkoile sitä ymmärtämättömänä.

Silti olen ymmärtämätön. En ymmärrä.

En tiedä, kuinka monta sukupuolta nykyään on. Olen seonnut laskuissa.

Ensinnäkin: miksi esimerkiksi vessassa käynnistä tehdään elämää suurempi ongelma? Jos sinulla on vulva, käyt naisten vessassa, ja jos penis, käyt miesten vessassa. Unisex-vessat ok, ei ongelmaa. En käsitä, miksi siitä, mihin tarpeensa tekee, tehdään niin suuri asia.

Toiseksi: miksi halutaan luoda oma lokero kaikille? Sukupuolia tulee koko ajan lisää, koska aina nousee esiin joku, joka ei mahdu jo luotuihin muotteihin. Miksei voida hyväksyä sitä, että sata aivan erilaista ihmistä voivat kaikki olla aivan yhtä naisia?

Miltä tuntuu olla nainen? Miltä tuntuu olla mies? Miltä sen pitäisi tuntua? Miksi ajatellaan, että kaikki naiset kokevat olevansa naisia samalla tavalla, ja miehet miehiä samalla tavalla?

Miksei nähdä, että yksilö voi tuntea ihan jos vaikka mitä sisimmässään, ja silti sopia aivan hyvin naiseksi tai mieheksi? Naiset ja miehet ovat sisimmältään rikkaita ja yhtä moninaisia kuin on ihmisiä. Ei ole mitään järkeä yrittää mahduttaa kutakin tiettyyn stereotypiaan.

Jos hyväksyttäisiin se, että nainen on laaja käsite ja mies on laaja käsite, uusia sukupuolia ei tarvitsisi luoda.

Etsin itseäni aikana, jolloin tämä asia oli tabu. Menin ulkoisesti miehestä, koska hain sitä. Olin nuori, joten parrankasvun puuttuminen ei haitannut. Menin aivan vaivatta naisten wc:hen, ja ne muutamat kerrat kuin joku siitä huomautti, totesin vain: olen nainen. En heilutellut vulvaani kenenkään nenän edessä. Koskaan minun ei tarvinnut todistaa kenellekään, että minulla ei ole penistä. En tehnyt asiasta show'ta, koska se ei ollut tärkeää. Se ei ole tärkeää vieläkään.

Ei siellä alasti olla. Pisuaarilla kun tyhjentää rakkoaan peniksensä kautta, ei ole mikään pakko katsoa muiden peniksiä. Voi miettiä ostoslistaa, kivan elokuvan juonta tai mitä serkulle kuuluu.

Ylipäätään tämä on mielestäni älytöntä, että asiasta tehdään niin suuri show.

Kun vanhenin (= pääsin nuoruuden myrskyistä), käsitin, että olen nainen, vaikka en tunne itseäni stereotyyppiseksi 50-luvun naiseksi, joka mekko päällä laittaa miehelleen ruokaa. Silti olen aivan yhtä hyvä nainen.

Mielestäni jaottelu miehiin ja naisiin on helppoa fyysisten ominaisuuksien perusteella. Vain murto-osa ihmisistä ei sovi siihen jaotteluun. Mielestäni on turhaa ajatella siitä sen enempää. Oli meillä sitten penis tai vulva, olemme ihmisiä kaikki, ainutlaatuisia ja rikkaita sisimmältämme.

Niin siis minäkin, joka aikoinaan olin sitä mieltä, että olen syntynyt väärään fyysiseen sukupuoleen koska en istunut siihen ajan naiskäsitykseen, olen sitä mieltä, että sukupuolia on kaksi, mies ja nainen, ja näiden lisäksi on erilaisia harmittavia kehityshäiriöitä.

Koen, että vasta sinä päivänä, kun asialla ei ole merkitystä, asiasta päästään yli. Se, että jokainen vaatii saada juuri itselleen sopivan lokeron, vain kasvattaa kuilua ihmisten välillä. Mielestäni alkaisi olla jo korkein aika hyväksyä se, että nainen on monimuotoinen, mies on monimuotoinen, ja sillä, minkä sukupuolielimen kanssa sattuu syntymään, ei ole mitään väliä.

Olemme joka ainoa ainutlaatuisia yksilöitä, mutta silti meille ei tarvitse luoda jokaiselle omaa ainutlaatuista lokeroa.