Millaista on olla sairaanhoitajana töissä psyk. Puolella?

Vierailija kirjoitti:

Mitä se työ oikeasti on? Takana siis teoriat ja harkka. En vaan ehkä oppinut.

Ai mitä on psykiatrinen hoitotyö? Polilla? Eiköhän se ole pääasiassa keskustelua, kuuntelua, vuorovaikutusta ja arviointia ja havaintojen tekemistä potilaasta ja tämän pärjäämisestä ja avuntarpeista.

Vaatii taustalle tietoa mielenterveyden häiriöistä. Kokemus auttaa suhteuttamaan ja arvioimaan milloin vie jonkun potilaan tuoman asian eteenpäin lääkärille, sos.tt:lle tms

Otaksuisin että työ on usein myös monenlaista verkostotyötä, palavereja eri ammattiryhmien kanssa.

terkuin somaattinen sh joka ei luultavasti ole täysin väärässä, joskin puutteellinen vastaus takuulla on

Olen ollut hullujen puolella lukkojen takana.

Osa hoitajista suhtautui potilaisiin kuin yhtenäiseen karjaan, johon ei tarvinnut ottaa kontaktia. Oma lääkärini suhtautui minuun, kuin ihmiseen, joka oli elänyt elämäänsä, mutta jonka mielenterveys - ennen kaikkea jaksaminen ja halu elää - oli vaikeiden tragedioiden vuoksi romahtanut vaarallisesti.

Joskus heräsin yöllä kiivaaseen keskusteluun, jossa kaksi hoitajaa ruoti toisten hoitajien kaikki mahdolliset huonot puolet.

Keski-iässä tapahtuvaa sairastumista edeltävän elämän aikana, en voinut kuvitellakaan joutuvani joskus psykiatriseen sairaalaan. Olinhan hyvin koulutettu, fiksu, upea, itsestäni huolta pitävä ja pärjäävä ihminen.

Vain kahden hoitajan muistan nähneen minut myös ihmisenä, jolla oli oma elämänhistoriansa ja toinen heistä loi minuun toivoa parantumisesta. Jotkut komentelivat, minua, miten piti seistä ovella, ( siis miten asettaa jalkansa!!) kun pyysi päästä ulos kävelemään. Joillekin täysin epäkypsille alalla oleville ihmisille ei pitäisi saada olla olieutta työskentelyyn, vaikka tämä kuinka tyydyttäisi heidän tiedostamatonta vallanhaluaan. Potilaana, etenkin "hulluna" vaikka kyse olisi vain omien voimien uupumisesta johtuvasta vaikeasta masennuksesta, on mahdotonta pyytää "aikuinen aikuiselle" kohtelua hoitajalta. Kukapa "hullun" vaatimusta kuuntelisi.

Kun paranin ja pääsin pois, palasin työelämään ja päätin muutaman vuoden kuluttua, että menen tervehtimään osastolääkäriä ja omaa hyvää hoitajaani. Halusin kiittää heitä inhimillisestä kohtaamisesta.

Minulle avattiin ovi ja kysyttiin kohteliaasti, ketä potilasta olin tullut katsomaan. Sanoin, että tapaisin mielelläni osastonlääkäriä ja hoitajaa, mutta he eivät olleet enää osastolla töissä. Sitten kerroin, että olin ollut potilaana muutamaa vuotta aiemmin tällä osastolla ja toipunut. Muistan siistä ajasta heidät ja olisin halunnut kiittää heitä.

Tämän sanottuani kumpikin hoitaja loivat katseensa hämmentyneinä maahan. Minua hymyilytti. Olisin voinut arvata, että heitä harmitti: "Vai että tuo asiallinen fiksu ihminen onkin meidän entinen hullu! Pahus! Nyt se varmaan alkaa motkottaa, että me ollaan kohdeltu sitä jotenki ylimielisesti..ärsyttävää! Mitäs rupes hulluksi, olis mieluummin tällainen normaali niinku me".

Jätin kukkakimppuni heille, johon he vaivihkaa sanoivat:" Kiitos" Yht'äkkiä näin, kuinka kumpikin heistä työasunsa panssarisuojassa oli vielä niin nuoria ja niin kypsymättömiä ihmisinä, ettei heillä mitenkään voinut olla kykyä kohdata ihmistä hädässä.

Sanoin, että monia asioita on osastoajaltani vaikuttanut minuun ja jäänyt mieleeni, sillä täällä kovin heikoilla yksilö jatkaa elämäänsä myös täältä päästyään. Toivotin hyvää kesänjatkoa ja suljin lukitun oven perässäni.

Tulin vaan katsomaan keskustelua hulluista eikä tarvinnut kauas kelata. Oulussa käsittääkseni kaikki psykiatriset osastot ovat suljettuja. Siellä minäkin, paniikkioireista ja loppuunpalamisesta kärsinyt täys sekopää aikaani vietin. Kaltaisiasi "hoitajia" oli siellä riittämiin.

Olisiko vielä ketään, joka kertoisi työstään psyk puolelta? Vaikkapa sieltä osastolta.

Sun on itse osattava suunnitella potilastapaamisten sisältö polilla. Tietysti niin että se on hoidollisesti perusteltua eikä mitään kahvipöytä keskustelua. Sulla on oltava laaja ja monipuolinen ymmärrys erilaisista psykiatrisista häiriöistä ja oireista. Sun on kyettävä huolehtimaan itsenäisesti lääkeseurantakäynneistä ja osattava huomioda poikkeamat. Teet jatkuvaa arviota potilaan voinnista ja osallistut aktiivisesti hotosuunnitelman päivittämiseen. Teet yhteistyötä omaisten ja erilaisten verkostojen kanssa. Sun on osattava kerätä oikeaa hoidon kannalta tarpeellista tietoa potilaasta hoidon suunnittelun tueksi. Osallistut tietysti erilaisiin tiimi ym kokouksiin sekä työryhmän kanssa että itsenäisesti omien potilaidesi asioissa. Ja kaikenlaista muuta. Ei ole kahta samalaista ”keissiä”, joten kaikkeen ei voi petehdyttää. Itsellä on siksi oltava riittävä kokemus ja kyky soveltaa aiemmin oppimaansa. Missään nimessä poli ei ole sellainen työpaikka jonne tullaan suoraan koulunpenkiltä.