Viikko mykkäkoulua takana

Nyt on aikaa mietiskellä, miten elämä jatkuu eron jälkeen. Molemmilla.

Ei tuo tuosta miksikään muutu. Pahenee vain ajan myötä.

Mies ei vain tuonut kukkia. Mies toi kukkia JA sanoi, että on pahoillaan. Sehän oli anteeksipyyntö! Lopeta mykkäkoulu nyt heti ja ala puhua, rakentavasti, ei syyttäen.

Mun äiti on pitänyt jopa parin viikon mykkäkouluja saadakseen tahtonsa läpi, koska sanomansa mukaan "ei halua riidellä". Mielestäni se on todella kurja tapa toimia.

Näin käy kun lapset tekee lapsia.

Fiksumpihan aina tuollaisen pelleilyn lopettaa.

Siis oikeasti ajattelet, että mykkäkoulu jotenkin parantaa asioita? Miehen pitäisi osata lukea sun ajatuksia?

Sanot, että mykkäkoulun aloittamisen syynä on se, ettet osaa aloittaa keskustelua asiasta. Etkö oikeasti näe, ettei mykkäkoulu ratkaise puhumisen ongelmaa. Vaan ratkaisu on puhumisen aloittaminen. Jos sinä et osaa puhua, niin millä perusteella miehesi osaisi yhtään paremmin? Tilanne ratkeaa sillä, että alat vaan puhumaan. Ota itse vastuu äläkä pakene hyödyttömään mykkäkouluun.

Jos mies sanoisi mua v. tun ämmäksi tuollaista tehtyään niin pakkaisin tavarani.

Mykkäkoulu on vallankäyttöä

Mykkäkoulu on lapsellista.

Typerä ja lapsellinen nainen olet ku pidät mykkäkoulua. Mies on tuonu kukkia ja pyytäny anteeksi.

Sääliksi käy lasta.

Kohta sitten ihmetellään, kun tulee käytöshäiriöitä ja muita oireita. Siinä kohtaa kannattaa katsoa peiliin.

Itse tulkitsin, että ap:n suhteessa on kaavamaista, että mies pyytelee anteeksi kukkien kanssa, mutta perseilee kuitenkin uudestaan. Jos ei myönnä, miksi tai miten on tehnyt väärin ja jatkaa sitten samaa käytöstä, anteeksipyyntö on tyhjä. Ap yritti aluksi puhua asiat selväksi, mutta mies ryhtyi syyttelemään ja haukkumaan. Minun korvaan kuulosti myös siltä, että tuo "mykkäkoulu" on lähinnä vain hiljaisuutta, koska mies ei aloita keskustelua ja nainen taas on neuvoton, koska keskustelu ei ole aikaisemminkaan auttanut tilannetta. Korjaa, jos olen väärässä, ap. Itse jättäisin miehen, jos kännäily, katoilu, haukkuminen ja puhumattomuus ovat hänen elämässään isoja teemoja. Tietysti keskusteluun tarvitaan kaksi, ja ehkä ap ylläpitää tässä sitä mykkäkoulua, mutta mitä jos keskustelu miehen kanssa ei yksinkertaisesti ole mahdollista?

Mies toi kukkia ja pyysi anteeksi. Joo, mutta mitä merkitystä tällä on kun näin hän tekee aina perseiltyään ja kuvittelee että tällä tilanne korjaantuu, kunhan vaan tuo kukkia, sanoi että kadun tekemisiäni ja kohta taas joku typerä temppu on edessä.

Ihminen ei ole täydellinen enkä sellaista vaadi. Eniten loukkaantunut olen siitä miten mies sai minut taas haukuttua vaikka itse mokasi. Hän tietää että en KOSKAAN tekisi mitään vastaavaa- aiheuttaisi tieten tahtoen hänelle huolta ja pahaa mieltä. Kun hän teki tämän tempun ensimmäisen kerran, olin huolesta sekaisin ja olin jo soittelemassa suunnilleen sairaaloihin. En voinut uskoa että mies ei vaan olisi ajatellut -kuten sanoi- että huolestuisin. Puhuimme asiasta ja häm vaikutti olevan aidosti pahoillaan, kunnes taas sama temppu. Tähän päälle tietysti minun perusteellinen haukkuminen ja ämmittely.

Emme ole lapsia. Olemme lähempänä 40 kuin 30. Ja mikä oudointa, mies ei ollut tällainen ennen. Vasta kun vauva syntyi, hänestä on tullut tällainen. Aivan kuin hän kuvittelisi että nyt kun olen pienen lapsen kanssa kotona, en jättäisi häntä ja hän voi tehdä ihan mitä huvittaa.

-Ap

Siis kun kirjoitat, että et ole puhunut tästä asiasta koska oletat hänen puhuvan, tarkoittaako se vain tätä asiaa vai ihan kaikkea? Vastaatko mihinkään vain miten tähän mykkäkoulu- ja vierashuonenukkumisasetelmaan on päädytty?

Vierailija kirjoitti:

Mies toi kukkia ja pyysi anteeksi. Joo, mutta mitä merkitystä tällä on kun näin hän tekee aina perseiltyään ja kuvittelee että tällä tilanne korjaantuu, kunhan vaan tuo kukkia, sanoi että kadun tekemisiäni ja kohta taas joku typerä temppu on edessä.

Ihminen ei ole täydellinen enkä sellaista vaadi. Eniten loukkaantunut olen siitä miten mies sai minut taas haukuttua vaikka itse mokasi. Hän tietää että en KOSKAAN tekisi mitään vastaavaa- aiheuttaisi tieten tahtoen hänelle huolta ja pahaa mieltä. Kun hän teki tämän tempun ensimmäisen kerran, olin huolesta sekaisin ja olin jo soittelemassa suunnilleen sairaaloihin. En voinut uskoa että mies ei vaan olisi ajatellut -kuten sanoi- että huolestuisin. Puhuimme asiasta ja häm vaikutti olevan aidosti pahoillaan, kunnes taas sama temppu. Tähän päälle tietysti minun perusteellinen haukkuminen ja ämmittely.

Emme ole lapsia. Olemme lähempänä 40 kuin 30. Ja mikä oudointa, mies ei ollut tällainen ennen. Vasta kun vauva syntyi, hänestä on tullut tällainen. Aivan kuin hän kuvittelisi että nyt kun olen pienen lapsen kanssa kotona, en jättäisi häntä ja hän voi tehdä ihan mitä huvittaa.

-Ap

Ei tarvi enää esittää parempaa kun olettaa sinun olevan lapsen takia lieassa.

"En halua että tämäkin tapahtunut vaan lakaistaan maton alle, kuten kaikki aina. Haluaisin puhua asiasta perusteellisesti miehen kanssa."

Ok

"En kuitenkaan osaa aloittaa puhumista tästä, joten olen ollut sitten ihan hiljaa, toivoen että ehkä mies olisi fiksumpi ja ottaisi asian puheeksi, nostaisi kissan pöydälle"

Nyt menee päin v*ttua.

Nyt kun tiedät missä kohtaa vika on. Keksitkö itse mikä se on ja mitä asialle voisi tehdä?

Voi ap. Mulla myös paska avoliitto ja mies syyttää mua kaikesta.

No viikko ei ole paha. Meillä on pisin aika ollut 4kk. Ja mykkäkouluihin riittää syyksi aivan olemattomat asiat.. Esim ihmettelen mieheni väsymystä, jatkuvaa ruoan ja karkin syömistä, sekä painonnousua.

Suositukseni painpudotuksesta ja mielekkäästä tavasta aloittaa liikunta ovat hänelle myrkkyä ja tästä seuraa mökötystä.

Mykkäkoulu loppuvat, kun minä kuukausien jälkeen väsyn puhumattomuuteen, minä saan pyydellä anteeksi.

Mies asuu luonani ts. hän ei virallisesti ole täällä kirjoilla vaan hänen oma kotinsa on jossain pikkukylässä satojen km päässä.

Ja miksikö siedän tätä?? En todellakaan tiedä.

Olisko mitään, että myöntäisit miehesi olevan itse itsestään huolehtiva aikuinen, joka ei tarvitse kotiintuloaikoja... Oma siippa käy välillä kavereillaan ryyppäämässä ja jos nukahtaa sinne sohvalle niin sitten nukahtaa. En jaksa ottaa tollasesta pulttia, itseasiassa paljon kivempi herätä yksin aamulla kuin herätä aamuyöstä toisen kolinaan ja vanhan viinan lemuun. Jos on sovittu joku meno seuraavalle päivälle, niin se tehdään, kärsikööt itse krapulansa ja ottaa opiksi jos on ottaakseen. Toki ärähdän, jos hänen menonsa sotkee liikaa omia tekemisiäni, mutta ei todellakaan mitään mykkäkoulua... prinsessa voisi kääräistä kruununsa naftaliiniin ja hoksata, että aikuisten maailmassa kaikki ei aina mene oman pillin mukaan

On se kumma jos ei viitsi yhtä viestiä laittaa.

Sun kannattaisi varmaan muistuttaa miestä, että et ole hänen vapauksiaan rajoittamassa. Haluat vain tietää, missä mies liikkuu. Ja että olet oikeasti ollut soittelemassa sairaaloihin - että pelkäät miehen kuolleen. Ja sitten ilmaise, että jos mies ei voi sinua yhden viestin verran huomioida, niin erosta tulee vain yksi iso suru. On epäreilua säikytellä toista tuolla tapaa.

Pelko on niin iso tunne, että miehesi ei selvästi handlaa sitä. Siksi riita menee syyttelyksi.

Olet mykkäkoulussa, koska koet tulleesi perinpohjin torjutuksi. Vaikeapa siitä on enää lähteä keskusteluyhteyttä rakentamaan.