Epparin/repeämän ompelu? Pelottaa hulluna tuo ompelu, eka synnytys pian edessä.

ja sen ompelua en tuntenut ollenkaan puudutuksen jälkeen. oli nopeaa ohi ja ei mitään tuntemusta moisesta. se vatsan painelu aina kotiinlähtöön saakka oli ärsyttävää, painavat melko kovasti, mutta melkosen pientä synnytykseen verrattuna... mutta ärsyttävää oli kuitenkin.

Eli älä hätäile!

Mitään en tuntenut tai ainakaan niin kovasti, että muistaisin ja sama homma vatsan painelun kanssa, ei mitään mielikuvaa...



En kyllä pahasti revennytkään, kolmella tikillä klaarattiin ja toipuminen oli tosi nopeaa.



Oon kanssa lukenut noista ennen synnytystä ja kovasti pelotti, mutta sitten taas kavereiden kanssa näitä " sotajuttuja" läpikäyneenä ei KUKAAN ole ikinä ko. asioista maininnut/valittanut.



Ikinä ei tietystyi voi taata mitä tapahtuman pitää, mutta pelko pois ja tsemppiä!

kun ei aina toi puudute toiminu.. laittoivat sit lisää. Mut mulle autto oikeesti se mieletön hyvänolontunne minkä sain kun katselin MUN lasta.. Uskomatonta. Kohta uudestaan, laskettu aika on 6viikon päästä. Eikä pelota. :)

Eikä keskeyttäneet ompelua tai antaneet lisää puudutetta kun se ei kuulemma tehoa kuitenkaan. Ja puudutuspiikin siis sain ennen ompelua. Ompelu kesti puolisen tuntia, tikkejä 19kpl. Vatsan painelu ei sattunut mulla ollenkaan, vaan tuntui vatsan painelulta.

ja kyllä se vauvan kanssa kohkaus vie huomion pois kaikesta muusta, mä en ainakaan muista, mitä MULLE tehtiin loppuvaiheessa... :)

ei siinä nyt muuten mitään mutta kun vauvakin rupes käymään levottomaks, kun ei päässyt rinnalle, vaan " joutui" olemaan iskän sylissä.

Ompelu on hieman inhottavan tuntoista, oli paikka mikä hyvänsä. Mutta puudutetta voi ja kannattaakin pyytää aina lisäämään, jos siltä tuntuu!



Mä en muuta muista tuosta ompeluvaiheesta muuta kuin sen että mulla tärisi jalat ihan suunnattomasti. Ja SE oli inhottavaa, siis se tärinä. :)



Ja sitä vatsanpainelua inhosin kanssa.

Muistaakseni kerran päivässä painelivat vatsaa ja kurkkasivat samalla alapäähän että tuleeko hyytymiä.

Siitä en tykännyt yhtään, mutta se on vain SINUN parhaaksesi! Tuolla tavoin komplikaatioita voidaan seurata, jos niitä on.

Tieto lisää tuskaa. On parempi, kun et etukäteen osaa murehtia kaikkea.



Sinun täytyy vaan ajatella, että luotat sinua hoitaviin kätilöihin ja teroitat miehellesi, että hän on sinun puolesta puhujasi, joka tarvittaessa tekee mitä tahansa, että sinua kuunnellaan! Pelkästään se tieto, että mies kynsin hampain pitää puolisasi (vaikka ei olisi tarvettakaan :D), helpottaa.



Prasa neuvoni on, että nyt lopetat vatvomisen ja päätät luottaa siihen, että synnytys menee kaikkinensa hyvin. Pelkäämällä etukäteen mahdollisesti tapahtuvia asioita, lietsot vaan itsesi hysteriaan.





Minulla meni molemmat synnytykset erittäin hienosti (vaikka toki kipu kuuluu jokaiseen synnytykseen jotenkin). Molemmat lapset nelikiloisia, isopäisiä roikaleita. Esikoisesta leikattiin eppari, jonka opiskelija tikkasi.

Vatsan painelu oli todella inhottavaa, mutta kun se kerran on välttämätöntä, sen kestää aivan hyvin!



Tsemppiä koitokseen :)

mutta se kohdun painelu on kamalaa!! Sanoisin, että omalla kohdallani kamalampaa kuin supistukset, joista en mitään hirveää kipua tuntenut. varsinkin nyt viimeismmässä synnytyksessä ihan järkkyä se vatsan painelu, hyytymiä tuli aikalailla ja ois ihan oikeesti tehny mieli motata niitä painelijoita lärviin aina kun tulivat kiusaamaan..

Pikkasen saatta vain nipistella. Mahan painelu ei ole kamalaa.

Ja kummallakin kerralla se tikkaaminen sattui aika paljon. Se on tehnyt oikeesti kipeempää kuin itse synnytys.

silloin suihkuttivat jotain puudutussuihketta (ilmeisesti) tikattavaan kohtaan, eikä se tuntunut miltään!



Se vatsan painelu sen sijaan, oli musta tosi ikävän tuntuista, mutta kaikki ystäväni jotka ovat saanet epiduraalin ovat kertoneet, etteivät edes moista muista :)



Minusta se oli hiukan kivuliasta, mutta kesti vain hetken (vaikka se tehdään myöhemmin uudestaan).



Siitä pääsee varmasti nopeasti (jos kaikki ok) lepäilemään omiin oloihinsa!