"Palveleeko" miehesi sinua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei 50-vuotiaat juo limpparia.

Busted.

Mä ainakin juon.

Niin minäkin juon. Lopetin kahvinjuomisen ja pikkuhiljaa siirryin Pepsi Maxin. Siinä vaiheessa kun alkoi mennä pari litraa päivässä ryhdyin siirtymään takaisin kahviin, jottei tule niin paljon makeutusaineita juotua.

Tuntuu ne, kenellä palvelu pelaa puolin ja toisin, olevan pitkään yhdessä olleita ja yhtä toistensa seurasta nauttivia. Ei aina tarvi olla niin vakavaa ja hulluttelu yhdessä on parasta mitä minä tiedän. Itse asiassa ois oikeastaan aika kamalaa jos puolisot ei huomioisi toisiaan mitenkään, oltais vaan. Mikä se sellainen parisuhde on?

Ei palvele. Tämä on tasa-arvoinen suhde, jossa kumpikin tekee osuutensa ja toisen auttaminen on ihan tavallinen asia, ei palvelemista.

Ei kai se mitään auttamista ole, jos mies tuo tarjoilijaa leikkien vaimolle aamupalan sänkyyn, vaan just niin kuin ap sanoi, palvelemista. Hassuttelua yhdessä.

Mies keittää useimmiten aamukahvit ja joskus päiväkahvitkin. Autot hän pitää kunnossa ja tankkaa. Samoin pienemmät ja isommatkin korjaushommat talossa. Ja ajaa useimmiten, kun jonnekin mennään. Ihan hyvä palvelu. Ollaan oltu liki 40v yhdessä.

Juu ei todellakaan palvele. Tekee pieniä asioita jos pyydän, tosin. Niin minäkin hänelle. Mutta mitään prinsessakohtelua ja hotellihuonemeininkiä meillä ei kyllä ole. Välillä mies on jopa huonolla tuulella ja piilovittuileva. Minun on ollut vaikea tämän takia arvostaa häntä, koska välillä hän ei kanna vastuuta, on epäreilu ja huutaa. Olen 31v ja nätti nainen. Mies 36v.

Kyllä, puolin ja toisin, mutta kyllä mä oon kovempi passuuttaja. Tuo juomia ja muuta. Mutta kyllä mäkin sitten puolestani keitän hänelle kahvin aamulla ja laitan usein aamupalaa valmiiksi ja muutenkin passaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei palvele. Tämä on tasa-arvoinen suhde, jossa kumpikin tekee osuutensa ja toisen auttaminen on ihan tavallinen asia, ei palvelemista.

Toki näin, mutta etkö koskaan tee mitään ekstraa, jonka tiedät kumppanisi ilahduttavan ja mikä ei olisi tarpeellista?

Kyllä palvelee. Avaa auton ovenkin minulle vaikka kahta kättä heiluttaen menen autolle :D en valita, olen aina halunnut olla hieman prinsessa. :)

Vierailija kirjoitti:

Ei kai se mitään auttamista ole, jos mies tuo tarjoilijaa leikkien vaimolle aamupalan sänkyyn, vaan just niin kuin ap sanoi, palvelemista. Hassuttelua yhdessä.

Meilläkin leikitään nakkikiskaa. Joskus leikitään, että minä olen taloudenhoitaja ja saan palkkaa. Ollaan yli 50 v ja 30 v yhdessä.

Naisen tehtävä palvella.

Piste.

Vierailija kirjoitti:

Naisen tehtävä palvella.

Piste.

Samoin miehen. Mun mies on siinä tosi hyvä.

Hei, hauskoja kommentteja tullut. Kiva kuulla, että on muitakin yhdessä leikkiviä pariskuntia :) ap

P.S. Keskinäinen auttaminen on taas ihan toinen juttu ja kuuluu parisuhteeseemme puolin ja toisin itsestäänselvästi. Tämä avausviestini koskikin mimenomaan tällaista hassuttelua.

Me leikitään kauppaa tai kahvilaa. Vanha leikkiastiastokin löytyy. 

Kyllä paljonkin, mutta meillä se ei ole mitenkään leikittyä tai näyteltyä, vaan ihan perustilanne ja menee luontevasti.

Aamupala sänkyyn, kantaa tavarat, pakkaa ja purkaa laukut, hoitaa ruokaostokset, vie roskat, kuljettaa lapset(minun)...

Kaikki pikkupalvelukset ovat mieheni heiniä, en tee niitä juurikaan. Teen sen sijaan muuntyyppisiä asioita mieheni hyväksi, joka sekin on yhtä luontevaa.

Keittää kahvin aamulla 15 min ennen kuin itse herään. Hakee myös toisen kupillisen minulle.

Kyllä minäkin häntä palvelen, teen iltapalaherkkuja jne.

Yhdessä kohta 20 vuotta

Huudan sängystä "TARJOILIIIJAAAA!" ja kyllä se tulee kysymään, "eli mitä sulle tulis?" Ja tuo sitten milloin mitäkin, viinilasillisesta alkaen.

Kyllä aina välillä. Huomaa muuten, miten elämässä on stressiä kun tällainen hassuttelu ja toisen hemmottelu on jäänyt vähemmälle. Pitää varmaan vähän skarpata.

Meillä on nuorin lapsi vasta kolmevuotias, ja hiljalleen alkanut nukkua öitään heräämättä. Me vuorotellaan viikonloppuisin ja lomilla, että toinen saa nukkua pitkään. Kun on minun vuoroni nukkua, yleensä soitan alakerrassa olevalle miehelle että saisinko aamupalaa ja mies tuo. Lapsistakin se on hauskaa.

Mies usein myös tarjoutuu tuomaan minulle jotakin tai hieromaan jos hartiani on jumissa tai tyydyttämään muuten jos on vähän stressiä 🤭 Olisi myös kiva, jos hän osaisi keittää kunnon kahvit mun pressopannulla, mutta ei se haittaa, juon sitä mitä hän on saanut aikaiseksi.

Minä puolestani olen hyvä hieroja, ja mies on aina ihan onnessaan jos hieron. Muuta ei tunnu välillä kaipaavankaan.

Isäni on sellainen, että tekee voileipiä muillekin ja vie ne heille. Hän ja äitini ovat olleet onnellisesti yhdessä jo 60 vuotta eli ovat jo 80-vuotiaita.

Oma mieheni ei ole koskaan tehnyt sellaista, enkä minäkäön. Meillä on todella etäiset välit ja mietin usein eroa monista syistä. Meillä on jopa erilliset ruuatkin jääkaapin hyllyllä, kumpikin tekee omat ruokansa. Meillä ei ole mitään yhteisomistusta, kuten normaaleilla perheillä. Aluksi se ei ollut näin, mutta mies ei halunnut esim yhteistä asuntoa, lopulta se meni niin, että kumpikin osti omat leikkeleensä ja margariinipurkkinsakin, joten ei ole siis yhteisiä talousrahojakaan. En edes tiedä, mitä mies ansaitsee, emmekä vietä aikaa yhdessä muutenkaan.

Eli näyttää siltä, että tuo molemminpuolinen palvelu liittyy suhteisiin, joissa puolisot ovat sitoutuneet toisiinsa ja välittävät toisistaan. Aika hienoa, että joillain on sellaisia suhteita! Ne ovat varmaan kestäviä.

Oi, yksi mieheni elämän iloja on minun palvelemiseni. Hän hieroo, hellii, tuo herkkuja, ja pieniä lahjoja, järjestää yllätyksiä, laittaa ruokaa, haluaa että minulla on hyvä olo ja iloitsee minun ilonaiheistani. Vastavuoroisesti olen hyvä hänelle. 10 vuotta yhdessä.

Tulen aina vähän surulliseksi kun luen täältä huonoista parisuhteista joissa mies on kiukkuinen, narsistinen, pihi, vainoharhainen, puhumaton jne. Kyllä toisen kanssa pitää olla kivaa. Ansaitsette parempaa, naiset ❤️