Miksi mies ei sure keskenmenoa?

Mies ymmärsi sen haluaako oikeasti lapsia vai ei. Ja samalla kokee menettämisen pelkoa jo ennakkoon.

Valitettavasti en tunne miestäsi, joten en osaa sanoa.

Hän ei halua edes keskustella koko aiheesta. Hän vain haluaa ”jatkaa elämää”. Ja minä oon itkenyt silmät päästäni ja ihan hajalla!

Ap

Saattaa surrakin, mutta omalla tavallaan. Ei kaikki itke suruaan.

Jokainen suree tavallaan. Miksi heti yrittämään uutta lasta? Onko mies vain pakollinen siitoseläin, joka tottelee naista? Voi myös olla, että mies tajusi, ettei haluakaan lasta. Keskustelkaa syyllistämättä!

Vierailija kirjoitti:

Hän ei halua edes keskustella koko aiheesta. Hän vain haluaa ”jatkaa elämää”. Ja minä oon itkenyt silmät päästäni ja ihan hajalla!

Ap

Ámmien kotkotuksia. Oletko miettinyt miksi itket niin paljon jonkun hyytelöklöntin vuoksi? Mitä tavoittelet äitiydellä, mitä saat siitä? Jotakin syvää itsekästä tarvettasi se kakara täyttäisi, ja nyt kun et saakaan tahtoasi läpi niin yhyy wyäää...

Vierailija kirjoitti:

Hän ei halua edes keskustella koko aiheesta. Hän vain haluaa ”jatkaa elämää”. Ja minä oon itkenyt silmät päästäni ja ihan hajalla!

Ap

Mitä se itkeminen ja ihan hajalla oleminen ja jatkuva asiassa velvollinen auttaa? Hakeudu terapiaan.

Olen pahoillani. Keskenmenot kuuluvat välttämättömänä osana lastentekoprosessiin. Vain 16% hedelmöittyneistä munasoluista syntyy koskaan vauvana maailmaan.

Vierailija kirjoitti:

Hän ei halua edes keskustella koko aiheesta. Hän vain haluaa ”jatkaa elämää”. Ja minä oon itkenyt silmät päästäni ja ihan hajalla!

Ap

Niin halusin minäkin jatkaa elämää. Realismi on negatiivista, eikä lopputulos muutu itkemisestä ja keskusteluista, jotka ei johda mihinkään. Mutta jokainen toki suree tavallan.

t. 3 keskenmenoa

Vierailija kirjoitti:

Hän ei halua edes keskustella koko aiheesta. Hän vain haluaa ”jatkaa elämää”. Ja minä oon itkenyt silmät päästäni ja ihan hajalla!

Ap

Anna tilaa surra omalla tavallaan ja jatka sinä itkujasi. Kyllä se siitä. Jos kaipaat keskustelua hakeudu terapiaan.

Miehelle taisi tulla selväksi että ei oikeasti halua isäksi. Miehelle lapsi on jotain etäistä ja vierasta niin kauan kun se ei ole syntynyt joten miehet ei näitä useinkaan tajua miksi nainen itkee jonkun solumöykyn perään, mutta kyllä minäkin pitkään surin sitä pientä tummanpunaista möykkyä kämmenelläni kunnes vedin sen alas vessanpöntöstä, ei paljon hirveämpää tapaa ole haudata "lapsensa". Siitä on jo yli 20 vuotta, mutta yhä se nostaa kyyneleet silmiin.  Mutta se on sitä naisen elämää. Osa sitä nämäkin asiat.

Kumpi teistä nyt surekaan enemmän? Mies joka ei halua heti korvata lasta uudella vai sinä, joka olet heti mankumassa uutta lasta tilalle?

Mies suree, eikä halua kokea asiaa heti uudelleen?

Tuo kuulostaa suremiselta, hän suree sisäänpäin, sinä ulospäin. Saattaa kärsiä myös uudesta menetyksenpelosta eikä halua sen takia koittaa lasta uudestaan.

Miksi surisi? Pääsi eroon suuresta, elinikäisestä vaivasta.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen suree tavallaan. Miksi heti yrittämään uutta lasta? Onko mies vain pakollinen siitoseläin, joka tottelee naista? Voi myös olla, että mies tajusi, ettei haluakaan lasta. Keskustelkaa syyllistämättä!

Ja itse syyllistit heti aloittajaa!

Kumma että joku olettaa että nainen on pakottanut miehen lapseen aivan kuin miehellä joka on aikuinen ei ole mitään omaa tahtoa ja halua.

Ai halusitte vai sinä halusit?

Sairaalapappi totesi asiasta joskus näin, että keskenmenot tai raskaudenkeskeytykset realisoituvat monelle miehelle vasta sikiön hautajaisissa. Moni lapsensa menettänyt mies on kuulemma siihen saakka saattanut käyttäytyä varsin neutraalisti, mutta hautaaminen tekee asian konkreettisemmaksi.

Mun ajatus keskenmenoista on tämä (eikä se välttämättä ole se oikea): Alkio on elinkelvoton ja se poistuu, joten eikö silloin pitäisi olla iloinen?  Luonto osaa hoitaa hommat aika hyvin, eikä sekoita tunteita asiaan.