Hei omassa saaressa kesämökillä vapaa-aikaanne viettävät, mitä teette siellä pienessä mökissä ja pihapiirissä?

Olin miesystäväni kanssa kerran viikon mökillä, joka oli mökin omistajan omalla pienellä saarella, ja mua alkoi ahdistamaan jo heti ensimmäisen vuorokauden aikana, koska eihän siellä ollut mitään muuta tekemistä kuin syömistä, naimista, nukkumista ja saunomista sekä uimista silloin kun tarkeni kylmään meriveteen pulskahtaa uimaan.
Kaikki normitoiminnot hankalampia kuin kotona, koska mökki ei ollut mikään täydellisin mukavuuksin varustettu ja ilman sähköjä kaikki toiminnot hankalampia ruoan laitosta lähtien. Ainaiset grillissä paistetut sapuskat alkoivat jo tulla neljännen päivän jälkeen korvista ulos. Kalastusonnikaan ei ollut kovin tsäkäisää koko viikon aikana, ja muutamana päivänä erilaista kalaa savustettuna syötyäni aloin jo haaveilemaan kaikesta muusta. Kalojen perkaaminen oli aivan kamalaa; inhotti ne kalojen sisukset suolineen päivineen; yäks! Kaiken huipuksi ihoni kärähti tietyistä kohdista, vaikka yritin suojata kaikella mahdollisella tavalla voiteilla ja pitkähihaisilla paitiksilla ja hatuilla. Eihän siellä voinut edes muuta liikuntaa harjoittaa kuin uimista, ja sitäkin vain lämpimällä ilmalla. Joogailin kylläkin, mutta sitä nyt voi tehdä missä vaan.
Joo, tuon mökkikokemuksen jälkeen päätin, etten koskaan enää lähde pilamaan kesälomaani osittainkaan mihinkään tuonkaltaiselle mökille hyttysten ja paarmojen syötäväksi, koska ei niitä torjunta-aineita aina jaksanut purkki kourassa olla sumuttelemassa.
Älypuhelimen akun virtaa säästääkseen ei edes puhelimessa ja netissä voinut viettää aikaansa koko viikon aikana, ja sain siitäkin jo niin ahdistavan, sosiaalisuuden ulkopuolisen tunteen pintaani, ettei tosikaan, ja siihen tunteeseen ei edes hyvä parisuhteeni auttanut kuin osittain.
Kaupunkilomat ovat minua varten. Kaupungeissa tapaan ihmisiä, ja on ihanaa istahtaa rakkaansa ja tuttujensa kanssa parille drinksulle ilta-aurinkoiselle rantabulevarditerassille ja viihtyä jutellen niitä näitä.