Krooninen työuupumus - kannattaako töihin edes hakea?
Työuupumukseen kuuluu voimakas väsymys ja kyynistynyt asenne. "Työuupumuksessa ilmenee myös usein erilaisia kognitiivisia oireita, kuten keskittymisvaikeuksia ja vaikeuksia palauttaa asioita mieleen."
Minulla on nämä kaikki oireet olleet jo vuosikausia. Krooninen stressi ja heräily useita kertoja yössä joka tunti. Voiko tästä koskaan toipua? Opinnoissa menestyin hyvin, mutta töissä kiusattiin ja savustettiin ulos. Potkuille ei annettu mitään selitystä. Työni pyrin hoitamaan tunnollisesti. Tästä on jo vuosia aikaa. Olen hankkinut välissä lisää työkokemusta ja koulutusta.
Olen selannut kiinnostavia työpaikkoja, mutta heikentynyt ammatillinen itsetunto jäytää. Entä jos en kykenekään vaativiin tehtäviin? Kannattaako töihin edes hakea..? Mistä saisin innon ja luottamuksen itseeni takaisin?
Kommentit (5)
Niin tuttua... Huoh... Voikohan tästä edes terapialla selvitä, kun olotila jatkunut jo vuosia?
Älä hae. Itse olin asenteella, että tästähän mennään vaikka läpi harmaan kiven. Uupumus kroonistui, itkeskelin töissä ja sain potkut koeajalla. Jouduin vuodeksi sairaslomalle masennuksen takia ja sillä tiellä edelleen ollaan. En päässyt kuitenkaan edes määräaikaiselle kuntoutustuella, vaikka hoitava lääkäri todisti työkyvyttömyyden ja kirjoitti B-lausunnon. Ihmettelen, kuka minut palkkaa. Kituuttaminen työmarkkinatuella ei ole elämän arvoista elämää. Ei elämän pitänyt mennä näin :(
Meitähän on muitakin! 😊 Entä jos perustettaisiin firma, jonne palkattaisiin vain kiusattuja, vajaakuntoisia korkeakoulutettuja! Saataiskohan hankkeelle yhteiskunnan tukea
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/11/04/pitkittynyt-stressi-tuhoaa-aiv…
Stressi tuhoaa aivoja. Välttämättä et parane enää koskaan ennalleen.
Sama kuin aloittajalla. Potkut antoi minua nuorempi ja vähemmän kouluttautunut miespomo, joka oli päässyt asemaansa suhteilla.
Oon yrittänyt hakea töitä tuloksetta. Nyt on ihan luovutusfiilis. Tekis mieli heittää hanskat tiskiin ja jättäytyä yhteiskunnan holhottavaksi. Surkeaa ja köyhäähän se elämä olis, mutta mikään ei ole raastavampaa kuin tulla kerta toisensa jälkeen torjutuksi.