Osaako kukaan selittää tätä? Minulla on tuttu

Oot ihastunut, ei kai siinä mitään selittelyjä tarvita.

Joku psyko. Ne saa tuollaista aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Joku psyko. Ne saa tuollaista aikaan.

Just joo. Miten muka? Miks kukaan ihastuisi psykoon?

Ne meidän oikeat yleensä on erilaisia kuin ne unelma miehestämme laaditut listat tämän ominaisuuksista :D

Mitä menettävää sinulla on jos pyydät miestä esim. treffeille?

Miten kävi niiden muiden ihastusten kanssa?

Provo

Tiedän ton. Ekan kerran, kun näin nykyisen, niin olin, että onpas mitään sanomattoman outo tyyppi ja nyt olla oltu 6 vuotta jo naimisissa.

Miimi86 kirjoitti:

Tiedän ton. Ekan kerran, kun näin nykyisen, niin olin, että onpas mitään sanomattoman outo tyyppi ja nyt olla oltu 6 vuotta jo naimisissa.

Tuskin miehesi tietää, mitä olet hänestä ajatellut silloin, koska te ette olisi yhdessä muuten. Olet siis jättänyt kertomatta ison asian hänelle. En arvosta.

Vierailija kirjoitti:

Miimi86 kirjoitti:

Tiedän ton. Ekan kerran, kun näin nykyisen, niin olin, että onpas mitään sanomattoman outo tyyppi ja nyt olla oltu 6 vuotta jo naimisissa.

Tuskin miehesi tietää, mitä olet hänestä ajatellut silloin, koska te ette olisi yhdessä muuten. Olet siis jättänyt kertomatta ison asian hänelle. En arvosta.

Ensivaikutelma tehdään aika usein hätäisesti, ja pelkän ulkoisen olemuksen perusteella. On yleensä olemassa se oma ihannekuva siitä tulevasta puolisosta, joten kaikki muunlaiset ovat no no. Nyt on kokonaisuus hallinnassa, ja miehen kaikki puolet nähty, ja ilmeisesti hyviksi havaittu. Homma on paketissa, ja mieleinen, se siitä.

Mitä hyötyä on mennä kertomaan vuosien takaisesta ajatuksesta, joka on jo sataan kertaan vaihtunut toisiin aatoksiin. Eikö kannata mieluummin kertoa vaikka joka päivä kuinka rakastaa ja haluaa olla yhdessä? Ei tuo mitään "valheessa elämistä" ole.

Ja onhan mieskin voinut katsella, että "saisi olla hivenen pitemmät sääret tai hoikempi vyötärö" yms. Oiskos näitä kiva kuulla? Joskus on ehkä vaan parempi pitää suunsa supussa. Annetaan rakkauden puhua.

Molemmat suhteeni ovat alkaneet siten, että aluksi ei mikään ajatusta siitä, että toinen olisi mitään erityistä. Varsinkin nykyisen kanssa olimme viisi vuotta työkavereita. Sitten vain eräs päivä hups olin ihastunut.

Luuletko, että minä haaveilin viiden lapsen isästä, joka oli ollut kolmesti naimissa? Sellaiseen kuitenkin ihastuin ja rakastuin. Luulen, että ne aidoimmat tunteet syntyy juurikin ihmisiin, joista ei ole niitä ennakkoasetelmia, että sen kumppanin pitää olla sellainen ja tälläinen. Ja sitten petytääkin, kun hän ei ollutkaan sitä mitä olettiin.

Kunnon huumori-otsikko. Osaako kukaan selittää tätä? Minulla on tuttu.

Ei vttu mä repeilen tuolle. :D:D

Ihan yleistä ja terveempääkin kuin salamaihastuminen?

Vierailija kirjoitti:

Miimi86 kirjoitti:

Tiedän ton. Ekan kerran, kun näin nykyisen, niin olin, että onpas mitään sanomattoman outo tyyppi ja nyt olla oltu 6 vuotta jo naimisissa.

Tuskin miehesi tietää, mitä olet hänestä ajatellut silloin, koska te ette olisi yhdessä muuten. Olet siis jättänyt kertomatta ison asian hänelle. En arvosta.

Itseasiassa hän tietää ihan tarkkaa ja nauretaan sille usein, että pidin häntä omituisena, kun katsoi mua, kuin katulapsi hampurilaista ja toinen ajatteli samaan aikaan omassa päässään mietti, että tuo nainen ei vielä tiedä, että se on mun. Hän tietää myös, että mitä tänä päivänä hänestä ajattelen, mutta se onkin sitten toinen juttu. Miksi lähtökohtaisesti ajatellaan, etteivät ihmiset ois ikinä toisilleen rehellisiä? Meidän suhteessa molemat on todenneet, että parasta on se, että voi olla ihan täysin oma itsensä sanoa, että miltä tuntuu oikeasti ja meitä luonnehditaan äärirehellisiksi toisillemme.