Lue keskustelun säännöt.
Muutto yhteen etäsuhteesta, kuinka kävi?
08.07.2019 |
Muutettiin miehen kanssa etäsuhteesta yhteen reilu pari kk sitten. Yhteiselo on sujunut hyvin, ei suurempia riitoka, mutta ei intohimoakaan. Etäsuhteessa oli aina se odotus ja jännitys mukana, se on poistunut. Silti arki yhdessä on parempaa kuin erossa!
Vaihdoin paikkakuntaa, samoin kuin mieheni. Minä vain olen yksinäisempi ja minulla on pidempi matka vanhaan kotikaupunkiin. Vieraassa paikassa on hankala saada ystäviä, joten se kuormittaa suhdetta hiukan. Lisäksi pelottaa, että mitä jos tässä käy huonosti. Varmaankin normaalia pohdintaa ison elämänmuutoksen edessä.
Millaisia kokemuksia on muilla etäsuhteesta ja suhteen muuttumisesta siirryttäessä saman katon alle?
Kommentit (7)
Hyvin meni. Ensin n. 7kk etasuhteessa (nahtiin viikonloppuisin) ja nyt parisen kuukautta ollaan asuttu yhdessa.
Seksia edelleen paivittain, mulla on jopa enemman energiaa kun ei tarvitse yksin huolehtia kodinhoidosta toitten paalle! :) Ihanaa kun toinen on koko ajan vieressa ja voi halia ja pussailla niin paljon kuin sielu sietaa.
Mies muutti minun luokseni useamman sadan kilometrin paasta, joten hanellakaan ei toistaiseksi ole viela ystavia taalla.
Hanen (muupaikkakuntalaiset) kaverinsa ovat sen sijaan jo paristi kayneet (yo)kylassa meilla. Ja tietysti mies on ystavystynyt naapurien ja mun kavereiden kanssa.
Kyseessa on miehen ensimmainen avoliitto, hyvin on mennyt. Mies on kotona ahkera eika mitaan arsyttavia tapoja ole paljastunut ainakaan viela. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
treffit kirjoitti:
Hyvin meni. Ensin n. 7kk etasuhteessa (nahtiin viikonloppuisin) ja nyt parisen kuukautta ollaan asuttu yhdessa.
Seksia edelleen paivittain, mulla on jopa enemman energiaa kun ei tarvitse yksin huolehtia kodinhoidosta toitten paalle! :) Ihanaa kun toinen on koko ajan vieressa ja voi halia ja pussailla niin paljon kuin sielu sietaa.
Mies muutti minun luokseni useamman sadan kilometrin paasta, joten hanellakaan ei toistaiseksi ole viela ystavia taalla.
Hanen (muupaikkakuntalaiset) kaverinsa ovat sen sijaan jo paristi kayneet (yo)kylassa meilla. Ja tietysti mies on ystavystynyt naapurien ja mun kavereiden kanssa.
Kyseessa on miehen ensimmainen avoliitto, hyvin on mennyt. Mies on kotona ahkera eika mitaan arsyttavia tapoja ole paljastunut ainakaan viela. :D
Meillä sama, vaikka minä olen muuttanut pois "kotoa". Kavereita on nähty ja miehen ystäviin olen tutustunut. Välillä tietty yksinäistä uudella paikkakunnalla. Seksiä on monta kertaa viikossa ja aivan ihanaa olla vihdoin miehen kanssa ilman aikatauluttamista. Riitoja ei ole ollut yhtään, vaikka mekin lyhyen etäsuhteen jälkeen muutimme yhteen. Mukana tuli vielä mun tytär, ei olisi voinut paremmin mennä!
Neljä vuotta seurusteltiin ja yhteen muuttamista pohdittiin tosi paljon. Vietin kaikki viikonloput miehen asuinpaikkakunnalla ja lomat oltiin yhdessä, ja minulla oli siellä jo omiakin tuttavia niiden ihmisten lisäksi, joihin tutustuin miehen kautta. Työni ovat edelleen samassa kaupungissa, missä itse ennen asuin, ja siellä tietysti myös vanhoja ystäviä.
Sitä nimenomaan paljon pohdittiin ennen yhteen muuttamista, että haluammeko varmasti loppuelämältämme samanlaisia asioita; miten arki jaetaan; miten tehdään päätöksiä; miten suhtaudutaan toisen ystäviin ja sukulaisiin (kun toiselle yllätysvieraatkin ovat ok ja toinen taas ei haluaisi vieraita edes kutsuttuna); miten toimitaan, jos päätetäänkin erota, jne. Eihän tässä elämässä koskaan tiedä miten käy, mutta me oltiin kyllä niin valmiit yhteenmuuttoon, että mitään yllättävää ei ole tullut vastaan.
Etäsuhteesta siirryttiin asumaan yhdessä. Sitä kesti 15 vuotta. Näin jälkeenpäin tuntuu että hukkasin parhaat vuoteni täysin turhaan suhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Neljä vuotta seurusteltiin ja yhteen muuttamista pohdittiin tosi paljon. Vietin kaikki viikonloput miehen asuinpaikkakunnalla ja lomat oltiin yhdessä, ja minulla oli siellä jo omiakin tuttavia niiden ihmisten lisäksi, joihin tutustuin miehen kautta. Työni ovat edelleen samassa kaupungissa, missä itse ennen asuin, ja siellä tietysti myös vanhoja ystäviä.
Sitä nimenomaan paljon pohdittiin ennen yhteen muuttamista, että haluammeko varmasti loppuelämältämme samanlaisia asioita; miten arki jaetaan; miten tehdään päätöksiä; miten suhtaudutaan toisen ystäviin ja sukulaisiin (kun toiselle yllätysvieraatkin ovat ok ja toinen taas ei haluaisi vieraita edes kutsuttuna); miten toimitaan, jos päätetäänkin erota, jne. Eihän tässä elämässä koskaan tiedä miten käy, mutta me oltiin kyllä niin valmiit yhteenmuuttoon, että mitään yllättävää ei ole tullut vastaan.
Me suerusyeliin vähemmän aikaa, mutta hyvin paljon keskusteltiin samoista aiheista. Välillä tuntuu, että juteltiin etäsuhteessa niin paljon, että nyt ei ole aina puhuttavaa kun toista näkee kaiken aikaa 😅
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paskast on menny, meillä oli eri maatkin mutta nii olis kandennut jatkaa, siis minun mielestä.
No arkihan se tulee väistämättä suhteeseen, kun yhdessä asutaan. Tosin meillä ei tullut ihan noin äkkiä. Ehkä vajaan vuoden verran oli aika kiihkeää vielä yhdessä asuessakin, sitten tasaantui. Sitä ennen kaksi vuotta etänä. Mutta etäisyyttä oli niin paljon, ettei olisi enää jaksanut pidempään, eli edessä oli joko ero tai yhteen muutto. Parempi näin.