Lue keskustelun säännöt.
Musta tuntuu etten oikein osaa elää
07.07.2019 |
Osaan kyllä pysyä hengissä, mutta en tiedä miten elää. En tiedä kuka tarkalleen olen, mitä haluan tai mistä erityisesti pidän. On monia asioita mitkä tuottavat mielihyvää mutta en ole varma pidänkö niistä sittenkään oikeasti. Innostun esim. uusien asioiden ostamisesta tai aloittamisesta ja saatan jäädä hetkeksi totaalisesti koukkuun johonkin, mutta kyllästyn heti kun uutuudenviehätys lakkaa.
Useimmiten lamaannun valinnanvaikeudesta ja makaan vaan sohvalla selaamassa somea tms. ja kaikki tuntuu niin prkleen tylsältä. Välillä yritän luoda rutiineja, koska niitä on kuulemma hyvä olla, mutta koskaan en ole onnistunut noudattamaan sellaisia pidemmän päälle. Ihan sama mitä yritän, tylsistyn totaalisesti. En ole edes masentunut enkä halua kuolla tai mitään. Mä en vaan tiedä miten olla.
En tiedä voiko kukaan auttaa mitenkään, kunhan vaan vuodatan.
Kommentit (19)
Sama mulla. Koko elämä mennyt pilalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samoja tunteita. Matkustelu tuntuu sellaiselta jota voisin tehdä jatkuvasti mutta en tiedä menisikö siitäkin maku pidemmän päälle.
Mä oon matkustellut koska ajattelin että se olisi mielenkiintoista, mutta ei se loppujen lopuksi ole kovin ihmeellistä. Ärsyttää vaan se tavaroiden rahtaaminen, tiheämpään asutuissa paikoissa ihmismassat ja kulkemisen hankaluus. Nähtävyydet, kulttuurierot ja muut on harvoin erityisen kiinnostavia tai kiinnostavat vain pienen hetken, jonka jälkeen tuntuu turhalta että tuhlasi niin paljon rahaa johonkin turhaan reissuun. Jos olisi rajattomasti rahaa tuhlattavaksi niin ei siinä sitten mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samoja tunteita. Matkustelu tuntuu sellaiselta jota voisin tehdä jatkuvasti mutta en tiedä menisikö siitäkin maku pidemmän päälle.
Mä oon matkustellut koska ajattelin että se olisi mielenkiintoista, mutta ei se loppujen lopuksi ole kovin ihmeellistä. Ärsyttää vaan se tavaroiden rahtaaminen, tiheämpään asutuissa paikoissa ihmismassat ja kulkemisen hankaluus. Nähtävyydet, kulttuurierot ja muut on harvoin erityisen kiinnostavia tai kiinnostavat vain pienen hetken, jonka jälkeen tuntuu turhalta että tuhlasi niin paljon rahaa johonkin turhaan reissuun. Jos olisi rajattomasti rahaa tuhlattavaksi niin ei siinä sitten mitään.
Ei siinä sitten mitään ..
Sinccis
Voisin näyttää teille paikkoja mitä ette unohtaisi koskaan.
Sinccis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pointti ei ole elämässänne. Se on jossain muualla.
Sinccis
Hitto, että ärsyttää toi "sinccis"! Suomen säälittävimpiä trolleja Suomen säälittävimmällä palstalla. Vielä vuodesta toiseen jankuttaa juppimaisenjuntteja egoistisia reikäpäisyyksia, eikä ensimmäistäkään järkevää kommenttia yhdenkään näiden tuhansien aivopierujen seassa. Mene pois, kukaan ei halua sua tänne!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hitto, että ärsyttää toi "sinccis"! Suomen säälittävimpiä trolleja Suomen säälittävimmällä palstalla. Vielä vuodesta toiseen jankuttaa juppimaisenjuntteja egoistisia reikäpäisyyksia, eikä ensimmäistäkään järkevää kommenttia yhdenkään näiden tuhansien aivopierujen seassa. Mene pois, kukaan ei halua sua tänne!
Samaa mieltä alusta! Hölmö, mikä hölmö.
Sinccis
Se voi tuntua iskulta vastan kasvoja. Mutta mikä on tunteenne rakkaat ystävät?
Sinccis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se voi tuntua iskulta vastan kasvoja. Mutta mikä on tunteenne rakkaat ystävät?
Sinccis
Tunne on se, että sä voit painua hevon prinkkalaan!
Apaattisuus voi olla merkki lievästä ahdistuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnistan itsessäni samoja juttuja. Innostun helposti uusista jutuista ja saatan ostaa satasilla tarvikkeita, jotka sitten jäävät kaapin täytteeksi kun innostus loppuu, mikä tapahtuu aika pian kun tajuan että hurahduksen kohde vaatisi paneutumista ja työtä. Pidän enemmän ajatuksesta kuin toteutuksesta, jos ymmärrettä mitä tarkoitan?
Viimeksi innostuin bujoilusta ja ajattelin, että nyt elämäni muuttuu ja saan kaiken organisoitua, ja ostin sitä varten kalliin muistikirjan ja kalliita kyniä, nooo jaksoin pari viikkoa ja sitten sekin jäi.
Laadin myös rutiineja joita noudatan pari päivää. Päätöksenteko on vaikeaa pienissäkin jutuissa. Seison kaupassa aina minuuttitolkulla hyllyn edessä kun en pysty päättämään edes ostanko edamia vai goudaa...
Elämä kuluu somessa muiden elämää seuraten, eikä itse eläen.
Kai se on sitä olemisen sietämätöntä keveyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet groteskin liskoaivo yhteiskunnan tuote. Sun alitajuntaa pommitetaan joka päivä erillaisilla viesteillä.
Totuus on se, että et tunne edes itseäsi. Kaikki sun mielipiteet on yhteiskunnan sisään istuttamia.
Sinut luotiin tiettyyn muottiin jo nuorena ja jos et pysy siinä muotissa niin olet sairas.
Tuosta ota pilleri kohta helpottaa. Sun aivot pitää uudelleen kellottaa.
Totuus on se että olet vain pelkkää lihaa ja nahkaa josta vuollaan porvarille pääomaa.
Olet korvattavissa ja loppujenlopuksi mitätön tässä maailmassa.
Sama vika. Olen yksinäinenkin ja yksin ei niin tule tehtyä niin paljon. Lisäksi olen introvertti, niin uusiin ohmisiin tutustuminen tuntuu raskaalta.
Elämäni on ns.
teknisesti kunnossa, eli töissä käyn ja laskuni makselen ja itseni elätän, mutta siinäpä se. Muuten elämä on jotenkin vaan sellaista oleilua ja odottelua vailla päämäärää, mikään ei erityisemmin jaksa kiinnostaa tai innostaa pidemmän päälle.
Mulla täysin sama, olen liki 30 v. Mulla on diagnooseja epävakaasta persoonallisuushäiriöstä masennukseen ja dissosiaatioon, kaipa nuo selittää jotain. Tai pohjimmiltaan minusta se että jäin lapsena vaille jotain vanhemman kautta tulevaa sisäistä rauhan ja turvan tunnetta, eikä minä voinut kehittyä vaan identiteettini on pelkkä "kaaos ja tyhjyys", piti elää alkkisvanhempien mielialojen mukaan. Turvaa, rauhaa ja minuutta yritän sitten etsiä kaikista mahdollisista lähteistä.
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan itsessäni samoja juttuja. Innostun helposti uusista jutuista ja saatan ostaa satasilla tarvikkeita, jotka sitten jäävät kaapin täytteeksi kun innostus loppuu, mikä tapahtuu aika pian kun tajuan että hurahduksen kohde vaatisi paneutumista ja työtä. Pidän enemmän ajatuksesta kuin toteutuksesta, jos ymmärrettä mitä tarkoitan?
Viimeksi innostuin bujoilusta ja ajattelin, että nyt elämäni muuttuu ja saan kaiken organisoitua, ja ostin sitä varten kalliin muistikirjan ja kalliita kyniä, nooo jaksoin pari viikkoa ja sitten sekin jäi.
Laadin myös rutiineja joita noudatan pari päivää. Päätöksenteko on vaikeaa pienissäkin jutuissa. Seison kaupassa aina minuuttitolkulla hyllyn edessä kun en pysty päättämään edes ostanko edamia vai goudaa...
Elämä kuluu somessa muiden elämää seuraten, eikä itse eläen.
Samaistun todella paljon. Suunnittelen kaikkea, mutta en sitten tykkääkään toteuttamisesta.
Samoja tunteita. Matkustelu tuntuu sellaiselta jota voisin tehdä jatkuvasti mutta en tiedä menisikö siitäkin maku pidemmän päälle.